Voiko yli 70-vuotiaana leskenä löytää vielä läheisen mies/naisystävän?

Voi

Voi, mutta vaatii paljon omalta sopeutumiskyvyltä.

Useimmat tuntemani tuon ikäisenä uuteen suhteeseen lähteneet ovat parissa vuodessa todenneet että on sittenkin kivempi olla yksin. Moni on jo niin sitoutunut omiin tapoihinsa, että on liian hankalaa sovittaa kahden urautuneen tarpeita yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Voi, mutta vaatii paljon omalta sopeutumiskyvyltä.

Useimmat tuntemani tuon ikäisenä uuteen suhteeseen lähteneet ovat parissa vuodessa todenneet että on sittenkin kivempi olla yksin. Moni on jo niin sitoutunut omiin tapoihinsa, että on liian hankalaa sovittaa kahden urautuneen tarpeita yhteen.

Toisen ihmisen läsnäolo ja seura on valtava voimavara, unohtamatta muuta mukavaa, mitä siihen voi sisältyä. Monta vuotta yksin vanhana? Se ei ole hauskaa. Puhun kokemuksesta.

Voi kuule, senioritaloissa sitä säpinää vasta onkin.💞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, mutta vaatii paljon omalta sopeutumiskyvyltä.

Useimmat tuntemani tuon ikäisenä uuteen suhteeseen lähteneet ovat parissa vuodessa todenneet että on sittenkin kivempi olla yksin. Moni on jo niin sitoutunut omiin tapoihinsa, että on liian hankalaa sovittaa kahden urautuneen tarpeita yhteen.

Toisen ihmisen läsnäolo ja seura on valtava voimavara, unohtamatta muuta mukavaa, mitä siihen voi sisältyä. Monta vuotta yksin vanhana? Se ei ole hauskaa. Puhun kokemuksesta.

Voi se olla voimavara, mutta voi se olla rasitekin, jos se vaatii jatkuvasti sopeutumaan johonkin mikä ei ole itselle paras tai edes hyvä.

Jo edesmennyt appiukko löysi vanhan nuoruuden rakastettunsa anopin kuoltua.

Tottakai voi jos niin haluaa.

Mummoni löysi uuden poikaystävän kun ikää oli liki 80v.

Toinen mummoni joutui hätistelemään luudalla kosijoita papan kuoltua, kun ei kaivannut seuraa. Ihan oikeasti, siellä oli liki jonoa ovella! Ei tule kyllä ikinä tapahtumaan minulle, mutta tämä mummoni oli oikeasti upea ja ihana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, mutta vaatii paljon omalta sopeutumiskyvyltä.

Useimmat tuntemani tuon ikäisenä uuteen suhteeseen lähteneet ovat parissa vuodessa todenneet että on sittenkin kivempi olla yksin. Moni on jo niin sitoutunut omiin tapoihinsa, että on liian hankalaa sovittaa kahden urautuneen tarpeita yhteen.

Toisen ihmisen läsnäolo ja seura on valtava voimavara, unohtamatta muuta mukavaa, mitä siihen voi sisältyä. Monta vuotta yksin vanhana? Se ei ole hauskaa. Puhun kokemuksesta.

Voi se olla voimavara, mutta voi se olla rasitekin, jos se vaatii jatkuvasti sopeutumaan johonkin mikä ei ole itselle paras tai edes hyvä.

Jokaisessa ikäluokassa on läheisiin ihmissuhteisiin kykenemättömiä omaan napaan tuijottelijoita.