Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kateellinen ystävälleni :( (perhe-elämä)
17.07.2015 |
Heillä on jotenkin ihana perhe. Lapset hyvätapaisia ja kauniita. Isä on puoliksi ruotsalainen ja puoliksi kiinalainen, äiti suomalainen. Lapset puhuvat sujuvasti ruotsia, suomea ja englantia. Lapset 3- ja 5-vuotiaat.
Tuli tuosta lehmäkeskustelusta mieleen. Ystävä jaksaa aina selittää kärsivällisesti lapselleen asioita. Jos vaikka lapsi kysyy että mistä tämä maito tulee. Ystävä kertoo että maito tulee lehmästä, joita voi nähdä vaikkapa maatiloilla. Näyttää purkista lehmän kuvan ja selittää asian. Samoin jos lapsi kysyy vaikka jostain vähän vaikeammasta eläimestä, rauskua joskus ihmetteli ja siitäkin hänelle jaksettiin selittää kärsivällisesti.
Lapset lukevat paljon tietokirjoja ja viettävät aikaa vanhempiensa kanssa. On niin älyttömän fiksuja muksuja, oon oikeasti kateellinen. :(
Mulla on mies joka ei osallistu ja vähän vanhemmat lapset joita ei voisi vähempää kiinnostaa tuollaiset jutut. Ainaista kiukuttelua ja vieraidenkin aikana pitäisi roikkua tabletilla tai pelikoneella. Jos vaikka koitan kysyä, että tietääkö *oman lapsen nimi* jonkun esimerkiksi eläimen, vastaus saattaa olla "ÄITI EI MUA KIINNOSTA!!" tai "JAAA *jatkaa pelaamista*"
Nää ei myöskään puhu kieliä, tuntuu että suomea osaavat auttavasti.
Kommentit (24)
Ota ne pelit ja tabletit lapsiltasi ja vie kirjastoon ja johonkin museoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen monesti ajatellut joitain perheitä että miten hienosti asiat heillä on. Nätti koti, lapset kilttejä, vanhemmat ihania ihmisiä. Mutta oikeesti kaikilla on jokin ongelma myös ihan varmasti siinä omassa elämässä. Ulkopuolisille vaan esitetään miten hyvin asiat on mutta veikkaampa että heidänkin lapset joskus kiukuttelevat, vanhemmat on väsyneitä ym. Leikkipuistossa usein tapaa tällaisia mammoja joilla aina asiat hyvin, koskaan ei mitään ongelmia.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 18:29"]
Mäkin olen monesti ajatellut joitain perheitä että miten hienosti asiat heillä on. Nätti koti, lapset kilttejä, vanhemmat ihania ihmisiä. Mutta oikeesti kaikilla on jokin ongelma myös ihan varmasti siinä omassa elämässä. Ulkopuolisille vaan esitetään miten hyvin asiat on mutta veikkaampa että heidänkin lapset joskus kiukuttelevat, vanhemmat on väsyneitä ym. Leikkipuistossa usein tapaa tällaisia mammoja joilla aina asiat hyvin, koskaan ei mitään ongelmia.
[/quote]
Niinpä, minäkin selitän lapsille kärsivällisesti aina kaikkea kun ollaan kodin ulkopuolella, kotona kiristää kotityöt ja ikuinen siivoaminen, jatkuvat kysymykset ja äiti äiti hokeminen, ei oikein riitä silloin sitä selittelyä. Lapsemme ovat kyllä fiksuja käyttäytyvät hyvin koska olen tarkka käytöksestä, toisia täytyy kunnioittaa. Lapset saavat paljon läheisyyttä ja kaikki näyttää täydelliseltä, tosiasia kuitenkin on että minullakin on puutteeni ja haavani, useinkaan en jaksa keskustella lasteni kanssa vaan komennan ne jättämään minut hetkeksi rauhaan, olen ajatuksissani usein ja sanon joo joo ja sitten havahdun kun lapset hyppivät pöydältä ja sanovat "mutta sähän sanoit että saadaan hyppiä"....
Alue: Aihe vapaa
Vähän nyt tämän keskustelun jälkeen ihmettelen, että miksi niiden pienten lasten pitää edes antaa pelata konsoli- tai tietokonepelejä? Välttämättä eivät tajuaisi sellaisia edes pyytää ilman vanhempian opastusta, tai sitten jos kaveriltaan kuulevat niin voi voi, kaikkea kivaa ei voi saada.
Joten miksi niille lapsille pitää edes sallia kaikenmaailman virtuaalipelit? Antaisitte vaikka jalkapallon tassuun ja kehotuksen mennä pihalle pelaamaan sillä.