Miksi puheliaisuutta pidetään hyvänä ominaisuutena?

Suurimmalla osalla hiljaisia ihmisiä ei kuitenkaan ole kovin hyvät sosiaaliset taidot, vaikka niitä poikkeuksiakin löytyy. Kyllä suurin osa 'normisosiaalisista' osaa tilanteen vaatiessa olla puheliaita. Siksi hiljaisuus on joukosta erottuvaa.

Eikö suuri osa suomalaisista olekaan introvertteja? Siksi voisi kuvitella, että monet näyttelevät sosiaalisen paineen vuoksi sosiaalista puhelemalla mitä sattuu, tietysti enimmäkseen kertomalla kulissijuttuja itsestä ja juoruja toisista. Jotain puheltavaahan aina pitää olla, vaikka luottamus onkin kaikilla salaa nollassa.

Ahdistus voi ilmetä puheliaisuutenakin.Ei kestä rauhallista hiljaisuutta.Säälin näitä tyyppejä.

Olen miettinyt samaa. Työpaikkani pikkujouluissa on yleensä tapana palkita vuoden titteleitä, esim. vuoden positiivinen, vuoden tsemppaaja... No, viime pikkujouluissa jaettiin myös tittelit "puhelias" ja "hissukka".

Ennen palkinnon jakamista pidettiin pieni puhe näistä palkinnon saajista, ja tuntui todella pahalta tämän hiljaisen puolesta, kun puheessa selkeästi kritisoitiin hänen luonteenpiirrettään ja yliliioiteltiin sitä. Lopuksi sanottiin vielä "tätä ei saa ottaa pahalla". Kyseisen tittelin saanut ei todellakaan ole mikään hissukka, päinvastoin. Suuressa porukassa hän on enemmän kuuntelija kuin puhuja, mutta kahdestaan hänen kanssaan keskustellessa täysin normaali eikä ollenkaan hiljainen.

Ja kuinka arvata saattaa, tätä puheliasta tittelin saajaa selkeästi kehuttiin siinä pienessä puheessa siitä, miten kahvipöydässä ei koskaan tarvitse pelätä tylsistymistä hänen ollessaan paikalla. Kyseinen henkilö pölisee vain itsestään, omista lomamatkoistaan ja lastensa saavutuksista. Hmm.

Sen takia, koska ulospäinsuuntautuneista ihmisistä näkee helpommin, millaisia he ovat ihmisinä ja he sanovat usein mielipiteensä selvemmin. Vähäpuheiset ovat monesti tylsää seuraa eikä heistä aina oikein erota, ovatko susia vai lampaita. Toki varmasti löytyy päinvastaisiakin esimerkkejä, en halua liikaa yleistää. Ja tosiaan, puheliaisuus ei tarkoita automaattisesti sitä, että on rasittava kälättäjä ja päällepuhuja.

Harvalla todella puheliaalla ihmisellä on oikeastaan mitään sanottavaa.

Koska enemmistö suomalaisista on enemmän tai vähemmän hiljaisenpuoleisia ja tuntuu jotenkin häpeävän sitä, niin totta kai se on piristävä poikkeus, jos joku onkin reipas ja ulospäinsuuntautunut.

USA:ssahan moititaan suomalaisia koululaisia juuri siitä, että he eivät ole outgoing eli puheliaita. Se tulkitaan aina sosiaalisuudeksi, mitä se ei kyllä aina ole. Hiljaisella ihmisellä saattaa olla huomattavasti paremmat sosiaaliset taidot kuin minäminäminäräpätädillä.

Uskomatonta miten sosiaalista ja puheliasta ihmistä saa surutta kutsua minäminäräpätädiksi, mutta jos hiljaista ja varautuneempaa sanoo tylsäksi, kuivakaksi hiirulaiseksi niin joukkolynkkaus on taattu. Täysin toisiinsa rinnastettavia stereotypioita.

Miksi oletat, että puhelias ihminen olisi automaattisesti huono kuuntelija?

Olen parhaillaan mökillä ja mukana on äitini miesystävä, joka tulostaa puheeksi joka ikisen mieleensä putkahtavan ajatuksen. Voi jeesus, miten raskasta seuraa tällainen ihminen on. Yhtään ei jää muille tilaa ajatella omia ajatuksia vaan koko ajan pitäisi olla kiinnostunut tämän yhden aatoksista.