Muita, joilla asiat ovat menneen aivan päin ****** parin vuoden aikana? Olen tosi huonossa jamassa.
Kaikki vain tapahtui - ei vain koronan vuoksi. Yksi asia johti toiseen, toinen toiseen.
Pitää varmaan rukoilla, että selviän ja saan elämäni tasapainoon.
Ensinnäkin työt ja talous - mennyttä toistaiseksi (säästöt tuhlattu ja työpaikat meni jäihin koronan myötä). Aloitin opiskelut sitten "pakosta" ja tulot ovat vähäiset.
Ihmisten petollisuus, puukotettu selkään rumalla tavalla näiden vuosien aikana. Masennus ja henkinen uupuminen, jatkuva stressitila päällä, jota yritän nyt vain hoitaa. Kiloja tullut aivan helvetisti lisää, kuntoni on nykyään surkea. Olen ulkoisesti rapistunut ihan silminnähtävästi, aivan erilainen kuin ennen.
Tämä kaikki ja paljon muuta, joka vaikutti itsetuntooni ja koko minuuteeni voimakkaasti.
En tunnista itseäni oikein ja kaikki tuntuu lähinnä vain epätodelliselta.
Olen ihan heikko yksilö nykyään. Äitikin jopa soitti, että voin mennä hänen luokseen asumaan jos paha paikka tulee.. :D Olen hieman vajaa 30-vuotias.
Toivon, ettei siihen tarvitsisi tarttua vaan, että asiat tästä menisivät parempaan. Tulevaisuus kuitenkin mietityttää.
Kommentit (40)
Pelastusarmeija vuokraa yhtä sänkyä kovaan hintaan 400€ kk yhteinen suihku mutta jos luottotiedot on mennyt ei muuta vaihto ehtoa. Sieltä saa ruokaa 3€ annos tai avustusleipää.Sekavuutta aiheuttaa myös ientulehdukset.Veren sokeri kofeiini ja verenpaine.Rauta arvot tulehdus arvot veressä.Aina kun väsyttää juo lasi vettä.
Ihmisten henkilö tunnuksia tietoja käytetään myös ostosten lisäksi asunnon saamiseen huijauksin joku voi elää sinun nimellä meillä on suuri määrä laittomasti maassa ja asunnoissa rikollisia ja ovessa voi lukea aivan eri nimi kuin asunnossa asuvilla on.
Ei itselläni ole mennyt niin huonosti, mutta lähipiirissäni on mennyt ja tietysti läheisteni voinnit vaikuttaa minuunkin.
Pari ihmistä kuoli. Eräillä on mielet rikki ja heidän suhde on erkaantunut heidän vakavien sairauksien takia. Yhdellä oli syöpä. Yksi pahalaatuisesti sairastui koronaan.
Hirveä stressi täällä on. Kaikki on järjestäytymään päin, mutta erään niskuroinnit ja uhkaillut ottavat entisestään voimille.
Kaikki nämä ovat tapahtuneet korona kauden sisällä.
Pohjalta on hyvä ponnistaa. Tsemppiä kaikille pohjalla olijoille. Muistakaa arvostaa itseänne, olette kaikesta huolimatta ihan yhtä hyviä ihmisiä kuten muutkin. 🤗
Päin persettä koko elämä, olen kai liian kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana äiti sinulla. Aloita hyvien asioitten listaaminen siitä.
No, joo. Osaa hän olla kyllä todella ihana ja meillä on keskenämme hyvää huumoria, kun on selvinpäin. On kuitenkin alkoholisti ja kun juo, niin muuttuu aivan pirullisen ikäväksi tyypiksi. Joskus saattaa juoda useita päiviä putkeen. Selvinpäin siis on mitä mukavin mutta siinä on se toinen puoli, jota en kyllä henkisesti kestä, ellen ota vahvat defenssit käyttöön. Eli en ehkä odota kovinkaan innolla sitä jos joutuisin muuttamaan lähiöön alkoholistin luokse, vaikka me molemmat siitä hyötyisimme taloudellisesti.
Ap
No voi harmi, sitten ei ole muutto hyvä vaihtoehto. Oliko alkoholisoitunut jo silloin, kun olit lapsi? Jos oli, niin se voi selittää osittain vaikeuksiasi. Toivottavasti saat apua, t. Sostyöntekijä
No ei olekaan. Olemme äidin kanssa tiiviisti olleet yhteydessä muutaman päivän, ihan hyvällä asialla ja tuettu toisiamme. Juuri soitti minulle, olikin kännissä. olisi vain pitänyt heti katkaista puhelu. Nuo edeltävät päivät kuitenkin sai jatkamaan ja kuuntelin asiansa. Päätyi lopulta kertomaan ja kysymään, "Tiedätkö mikä sinussa on vikana?" Siinä sitten loukkasi ja puhui halventavaan sävyyn ja sanoi lopuksi ivallisella äänellä "Ole hyvä :)" ja löin luurin.
Nonni. Itkuhan siinä itselle tuli mutta nyt mietin, että se on vain sitä hänen kännipersoonaa, toivottavasti ei tarkoittanut. Ärsyttävintä tässä tosiaan on se, että juuri kun luottamukseni kohoaa, niin tämä kääntyy hetkessä taas nurin ja syytän itseäni, että miksi en vaan heti laittanut rajoja ja lopettanut puhelua kuten yleensä teen.
Joo, lapsuudesta saakka tätä samaa. Isäni myös alkoholisti, ihan juoppo.
No yritän selvitä tässä nyt kuitenkin ja vähät välitän tuosta äsköisestä. Jatketaan elämää taas.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös monenlaisten mutkien kautta nyt tulot 0e, vakava masennus, ahdistus ja pakko-oireita. En edes omista juuri mitään, nukun romulla sängyllä, joka asunnossa valmiina.
Kellään ei ole tulot nolla euroa. Saat vähintään toimeentulotukea ja asumistuksea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana äiti sinulla. Aloita hyvien asioitten listaaminen siitä.
No, joo. Osaa hän olla kyllä todella ihana ja meillä on keskenämme hyvää huumoria, kun on selvinpäin. On kuitenkin alkoholisti ja kun juo, niin muuttuu aivan pirullisen ikäväksi tyypiksi. Joskus saattaa juoda useita päiviä putkeen. Selvinpäin siis on mitä mukavin mutta siinä on se toinen puoli, jota en kyllä henkisesti kestä, ellen ota vahvat defenssit käyttöön. Eli en ehkä odota kovinkaan innolla sitä jos joutuisin muuttamaan lähiöön alkoholistin luokse, vaikka me molemmat siitä hyötyisimme taloudellisesti.
Ap
Älä vaan muuta! Nyt teet itsellesi suunnitelman, kuinka etenet. Lisäät omaa hyvinvointia pienin askelin. Ruikavalio kuntoon, lisäät liikuntaa ja koitan saada aktiivisuutta pikkuhiljaa sekä sosiaalisuutta tai muuta virikettä. Normaalista poikkeavaa.
Työtilanteeseen ehdotan katsomaan edes jotain pientä hommaa, että pääset pois kotoa ihmisten pariin. Itse vähän samanlaisessa tilanteessa ja olen laittanut työhakemuksia jopa mainostenjakoon.
Pääasia, että olisi jotain aktiviteettia minkä voimin sitten pikkuhiljaa ponnistaa eteenpäin.
Joo kyllä, tässä olisi realistinen ja hyvä tie eteenpäin. Ruokavalio on kaikkein tärkein, tiedän sen.
Olen myös miettinyt jotain yksinkertaisia töitä, siis vaikka tiskarin hommia mutta rehellisesti, en tiedä jaksanko opiskelujen ohella tällä hetkellä. Katson parin viikon, tai kuukauden päästä tätä asiaa uudestaan.
Kiitos tästä, tsemppiä sullekin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana äiti sinulla. Aloita hyvien asioitten listaaminen siitä.
No, joo. Osaa hän olla kyllä todella ihana ja meillä on keskenämme hyvää huumoria, kun on selvinpäin. On kuitenkin alkoholisti ja kun juo, niin muuttuu aivan pirullisen ikäväksi tyypiksi. Joskus saattaa juoda useita päiviä putkeen. Selvinpäin siis on mitä mukavin mutta siinä on se toinen puoli, jota en kyllä henkisesti kestä, ellen ota vahvat defenssit käyttöön. Eli en ehkä odota kovinkaan innolla sitä jos joutuisin muuttamaan lähiöön alkoholistin luokse, vaikka me molemmat siitä hyötyisimme taloudellisesti.
Ap
No voi harmi, sitten ei ole muutto hyvä vaihtoehto. Oliko alkoholisoitunut jo silloin, kun olit lapsi? Jos oli, niin se voi selittää osittain vaikeuksiasi. Toivottavasti saat apua, t. Sostyöntekijä
No ei olekaan. Olemme äidin kanssa tiiviisti olleet yhteydessä muutaman päivän, ihan hyvällä asialla ja tuettu toisiamme. Juuri soitti minulle, olikin kännissä. olisi vain pitänyt heti katkaista puhelu. Nuo edeltävät päivät kuitenkin sai jatkamaan ja kuuntelin asiansa. Päätyi lopulta kertomaan ja kysymään, "Tiedätkö mikä sinussa on vikana?" Siinä sitten loukkasi ja puhui halventavaan sävyyn ja sanoi lopuksi ivallisella äänellä "Ole hyvä :)" ja löin luurin.
Nonni. Itkuhan siinä itselle tuli mutta nyt mietin, että se on vain sitä hänen kännipersoonaa, toivottavasti ei tarkoittanut. Ärsyttävintä tässä tosiaan on se, että juuri kun luottamukseni kohoaa, niin tämä kääntyy hetkessä taas nurin ja syytän itseäni, että miksi en vaan heti laittanut rajoja ja lopettanut puhelua kuten yleensä teen.
Joo, lapsuudesta saakka tätä samaa. Isäni myös alkoholisti, ihan juoppo.
No yritän selvitä tässä nyt kuitenkin ja vähät välitän tuosta äsköisestä. Jatketaan elämää taas.
Ap
Tuo on hirveää. Kannattaa hakeutua juttelemaan ja vaikka vertaisryhmätoimintaan. Olet traumatisoitunut tuollaisessa perheessä. Voimia, t. Se sama sostyöntekijä
Voi ap! Hankala tilanne. Voisitko sopia äitisi kanssa (silloin kun hän on selvinpäin), ettei hän soittaisi sinulle, kun on humalassa? Tuollainen on läheiselle todella raastavaa. Ei kannata muuttaa alkoholistin luokse, jos se vain mitenkään olisi vältettävissä.
Pystyisitkö tekemään vaikka osa-aikaista siivoustyötä? Saisit samalla myös hyötyliikuntaa, ja kaikki tekeminen piristää mielialaa. Palkat eivät ole ihmeellisiä, mutta saisit edes jotakin. Samalla voisit tsekkailla muita vapaita työpaikkoja.
Paljon tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana äiti sinulla. Aloita hyvien asioitten listaaminen siitä.
No, joo. Osaa hän olla kyllä todella ihana ja meillä on keskenämme hyvää huumoria, kun on selvinpäin. On kuitenkin alkoholisti ja kun juo, niin muuttuu aivan pirullisen ikäväksi tyypiksi. Joskus saattaa juoda useita päiviä putkeen. Selvinpäin siis on mitä mukavin mutta siinä on se toinen puoli, jota en kyllä henkisesti kestä, ellen ota vahvat defenssit käyttöön. Eli en ehkä odota kovinkaan innolla sitä jos joutuisin muuttamaan lähiöön alkoholistin luokse, vaikka me molemmat siitä hyötyisimme taloudellisesti.
Ap
No voi harmi, sitten ei ole muutto hyvä vaihtoehto. Oliko alkoholisoitunut jo silloin, kun olit lapsi? Jos oli, niin se voi selittää osittain vaikeuksiasi. Toivottavasti saat apua, t. Sostyöntekijä
No ei olekaan. Olemme äidin kanssa tiiviisti olleet yhteydessä muutaman päivän, ihan hyvällä asialla ja tuettu toisiamme. Juuri soitti minulle, olikin kännissä. olisi vain pitänyt heti katkaista puhelu. Nuo edeltävät päivät kuitenkin sai jatkamaan ja kuuntelin asiansa. Päätyi lopulta kertomaan ja kysymään, "Tiedätkö mikä sinussa on vikana?" Siinä sitten loukkasi ja puhui halventavaan sävyyn ja sanoi lopuksi ivallisella äänellä "Ole hyvä :)" ja löin luurin.
Nonni. Itkuhan siinä itselle tuli mutta nyt mietin, että se on vain sitä hänen kännipersoonaa, toivottavasti ei tarkoittanut. Ärsyttävintä tässä tosiaan on se, että juuri kun luottamukseni kohoaa, niin tämä kääntyy hetkessä taas nurin ja syytän itseäni, että miksi en vaan heti laittanut rajoja ja lopettanut puhelua kuten yleensä teen.
Joo, lapsuudesta saakka tätä samaa. Isäni myös alkoholisti, ihan juoppo.
No yritän selvitä tässä nyt kuitenkin ja vähät välitän tuosta äsköisestä. Jatketaan elämää taas.
Ap
Tuo on hirveää. Kannattaa hakeutua juttelemaan ja vaikka vertaisryhmätoimintaan. Olet traumatisoitunut tuollaisessa perheessä. Voimia, t. Se sama sostyöntekijä
Olen hakenut apua viimeaikoina. Lääkäriin pääsen kahden viikon päästä, saan varmaan lääkityksen. Terapiaa kaavaillaan, käyn keskustelemassa tässä ensin asioistani.
Nyt kuitenkin nämä sotapuheet mietityttävät, myöskin valtion taloudellinen tilanne. Jos nyt tässä huonosti käy niin tuskin yhteiskunta pystyy maksamaan terapiani, itsellä siihen ei varaa ole. Myöskin terapeutit voivat olla aika kiven alla kun varmaan meidän ihmisten ongelmat ovat lisääntyneet aika paljonkin kuluvien vuosien aikana. Olen miettinyt kyllä ihan tälläkin viikolla liittymistä alkoholistien aikuiset lapset - ryhmään. Siellä ainakin saisi vertaistukea.
Tuossa juuri lauleskelin taas, vaikea ottaa tosissaan oikein mitään. Pää alkaa olemaan aika sekaisin ja nyt on tullut huumorivaihde päälle kun en jaksa itkeäkään. Pitää vain nyt mennä näillä olosuhteilla eteenpäin ja toivoa, että paremmat ajat ovat tulossa tai toivoa ainakin, että me ihmiset selviydymme.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana äiti sinulla. Aloita hyvien asioitten listaaminen siitä.
No, joo. Osaa hän olla kyllä todella ihana ja meillä on keskenämme hyvää huumoria, kun on selvinpäin. On kuitenkin alkoholisti ja kun juo, niin muuttuu aivan pirullisen ikäväksi tyypiksi. Joskus saattaa juoda useita päiviä putkeen. Selvinpäin siis on mitä mukavin mutta siinä on se toinen puoli, jota en kyllä henkisesti kestä, ellen ota vahvat defenssit käyttöön. Eli en ehkä odota kovinkaan innolla sitä jos joutuisin muuttamaan lähiöön alkoholistin luokse, vaikka me molemmat siitä hyötyisimme taloudellisesti.
Ap
No voi harmi, sitten ei ole muutto hyvä vaihtoehto. Oliko alkoholisoitunut jo silloin, kun olit lapsi? Jos oli, niin se voi selittää osittain vaikeuksiasi. Toivottavasti saat apua, t. Sostyöntekijä
No ei olekaan. Olemme äidin kanssa tiiviisti olleet yhteydessä muutaman päivän, ihan hyvällä asialla ja tuettu toisiamme. Juuri soitti minulle, olikin kännissä. olisi vain pitänyt heti katkaista puhelu. Nuo edeltävät päivät kuitenkin sai jatkamaan ja kuuntelin asiansa. Päätyi lopulta kertomaan ja kysymään, "Tiedätkö mikä sinussa on vikana?" Siinä sitten loukkasi ja puhui halventavaan sävyyn ja sanoi lopuksi ivallisella äänellä "Ole hyvä :)" ja löin luurin.
Nonni. Itkuhan siinä itselle tuli mutta nyt mietin, että se on vain sitä hänen kännipersoonaa, toivottavasti ei tarkoittanut. Ärsyttävintä tässä tosiaan on se, että juuri kun luottamukseni kohoaa, niin tämä kääntyy hetkessä taas nurin ja syytän itseäni, että miksi en vaan heti laittanut rajoja ja lopettanut puhelua kuten yleensä teen.
Joo, lapsuudesta saakka tätä samaa. Isäni myös alkoholisti, ihan juoppo.
No yritän selvitä tässä nyt kuitenkin ja vähät välitän tuosta äsköisestä. Jatketaan elämää taas.
Ap
Hirveetä kohtelua sinua kohtaan! En tiedä kumpi on pahempi, se että välillä on kiva ja välillä hirviö vai se että jatkuvasti hirviö... Ehkä ensimmäinen vaihtoehto on pahempi, koska siinä välillä saa toivoa ja luottamusta joka taas lopulta viedään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös monenlaisten mutkien kautta nyt tulot 0e, vakava masennus, ahdistus ja pakko-oireita. En edes omista juuri mitään, nukun romulla sängyllä, joka asunnossa valmiina.
Kellään ei ole tulot nolla euroa. Saat vähintään toimeentulotukea ja asumistuksea.
Kyllä on, esim. moni opiskelija, yrittäjä ja freelancer putoaa 0-tuloille. Toimeentulotuet ja asumistuet saa usein vasta sitten, kun on lakannut itse yrittämästä parantaa toimeentuloaan.
No nyt kun tässä päädyin syvällisemmin kertomaan tuosta minun ja äitini tilanteesta. No, valitettavasti hän ei ole ainoa ihminen joka toistaa tuota samaa kaavaa. Olen myös ollut muissa ihmissuhteissa, jossa ensin ollaan hyväkäytöksisiä ja sitten tapahtuu jotain hyvin absurdia ja voin pahoin hetken. Minulle tuo on aivan normaalia vaikkakin ikävää.
Toisaalta mietin niitä halventavia asioita itsessäni, siis mitä äitini minulle kertoi puhelussa. Ensin analysoi elämääni ja kertoi, että olen liian tunne-ihminen. Nyt pitäisi tunteet heittää syrjään ja jatkaa elämää järjellä. Okei, no toki tuo pitää paikkaansa ettei tunteella kannata aina mennä.
Sen jälkeen kertoi, että minun vikana on se, että ensin ihmiset auttavat minua ja sitten minä haukun auttamanii ihmiset ja yritän auttaa heitä. Jotain tuollaista ja itse menin vain hämilleni. Minusta tuo kuulostaa enemmän hänen toiminnaltaan. Puhelun aikana minulla meni kyllä tunteisiin, kun halveksui minua ja tunteitani hetken, sitten tokaisin, että no nyt itse juot viinaa tähän aikaan aamusta, niin etkös itse elä tunteen kautta? Ja sitten tuo tuli toi solvaaminen, että mitä vikaa minussa on ja puhelu päättyi.
Siis ihan järjetöntä, varmasti molempien puolelta. En oikein osaa suhtautua enkä tiedä millaiseksi minun pitäisi muuttaa itseäni. Ehkä olla vain kylmempi ja järki-ihminen mutta valitettavasti persoonani on aina ollut "liian kiltti ja empaattinen". Olen kasvanut siihen ja samalla ymmärrän, että se myös aiheuttaa halveksuntaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös monenlaisten mutkien kautta nyt tulot 0e, vakava masennus, ahdistus ja pakko-oireita. En edes omista juuri mitään, nukun romulla sängyllä, joka asunnossa valmiina.
Kellään ei ole tulot nolla euroa. Saat vähintään toimeentulotukea ja asumistuksea.
Kyllä on, esim. moni opiskelija, yrittäjä ja freelancer putoaa 0-tuloille. Toimeentulotuet ja asumistuet saa usein vasta sitten, kun on lakannut itse yrittämästä parantaa toimeentuloaan.
Lisäksi toimeentulotukea ja asumistukea pitää hakea. Itse olen ollut siihenkin joskus liian väsynyt.
Joskus tässä tekisi mieli repiä päänsä irti kun olen ihan sekaisin siitä, että millainen pitäisi olla ja miten suhtautua kaikkeen. En vain ymmärrä tätä elämää ja samalla yritän kyllä pärjätä parhaani mukaan.
Tuntuu vain lähinnä epätodelliselta. Siispä parempi vain pyrkiä olemaan hyvillä mielin ja yrittää mennä päivä kerrallaan ja selviytyä. Ehkä kymmenen vuoden päästä asiat ovat jo paljon paremmin.
Ap
Hajoita ja hallitse, tällainen toimintatapa on hyvin yleistä.
Täälläkin yksi, jolla asiat menneet päin peetä.
Selvitä heti omat synnit eli jos on jotain varastanut koita palauttaa ja maksaa velka sitten kun saat rahaa ostat uudet vaatteet alusvaatteet takin alemyynnistä. Sukat ja saippuaa täi shampoon apteekista.Hoidat kyntesi ja käyt parturissa 30€ ja ostat siihen puhtaan lakanan 8€ ja tyynyn 6-12€. Sekä peiton usein tarjouksella yhteispaketti tyyny ja peitto.Sitten ostat kengät kun saat rahaa.Sen jälkeen ostat vitamiini poretabletteja 3€ ja suuntaat sitten sossun kautta hammaslääkäriin.Sen jälkeen alat suunnistaa kävely lenkille ja etsimään joko uuden asunnon tai asut siinä ja vaihdat sängyn ikeasta rautasänky 100€ plus patja 100€.Jos on sukulaisia anna niille ruokarahaa niin et näytä peikolta enää.