Arvostatko enemmän perittyä tai itse hankittua statusta?

Itse hankittua statusta. 

Elintasoako pitäisi arvostaa? Kyllä kaikilla on lähes samat mahdollisuudet Suomessa. Enempi on kyse siitä, mitä vaatii itseltään ja mitä vanhemmat vaativat. Maisterisuvussakin voi olla häviäjiä.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 07:09"]Oletetaan joku rikkaan suvun perillinen, tai sitten kuuluu sukuun joka on täynnä maistereita. Molemmissa tapauksissa nuorempi sukupolvi säilyttää hyvän asemansa.

Toisessa tapauksessa ajatellaan perhe jonka molemmat vanhemmat ovat enimmillään käyneet ammattikoulun, ja lapsi raivaa tiensä yliopistoon ja ennen pitkää samaan elintasoon kun edellisessä tapauksessa.

Kumpaa arvostat enemmän?
[/quote]

Öh, maisterin paperit eivät kyllä ainakaan enää takas mitään korkeampaa elintasoa.

Jos näistä pitäisi valita, niin "arvostaisin" enemmän omalla työllä tehtyä tulosta. Tosin voin kuvitella, että rikkaan suvun vesojen saavutukset kuitataan usein sanomalla "no se on niitä Herlineitä" vaikka kuinka olisi itse menestyksensä eteen tehnyt töitä.

Jaa, varmaan molemmilla on hyvät puolensa ja molemmat ovat tavallaan hyväosaisia tai heillä on ainakin paremmat mahdollisuudet siihen kuin tavallisilla ihmisillä.

Koulutetut vanhemmat voivat välittää jälkipolville positiivista asennetta koulutukseen ja sivistykseen.

Varakkaat vanhemmat voivat taas järjestää lapsilleen taloudellisesti turvatun elämän, mitä koulutus ei takaa nykyisin.

Täytyy muistaa, että usein kulkevat käsi kädessä eli monissa vanhan rahan suvuissa on sekä koulutusta että perittyä varallisuutta. Myös taloudellisesti järkevä elämä ja menestyminen vaativat tietynlaista järkeä. Jopa perinnön arvon säilyttäminen on tällainen asia.

No se maisterisuvun maisteri on tehnyt ihan yhtä kovan työn kuin amissuvun maisteri. Eli niitä arvostan yhtä paljon. Rikkaita ihmisiä en varsinaisesti arvosta ja ihaile, mutta onhan se köyhästä tai keskituloisesta perheestä noussut ponniskellut enemmän kuin perijä, joka vain odottaa vanhempiensa kuolemaa.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 07:32"]

No se maisterisuvun maisteri on tehnyt ihan yhtä kovan työn kuin amissuvun maisteri. Eli niitä arvostan yhtä paljon. Rikkaita ihmisiä en varsinaisesti arvosta ja ihaile, mutta onhan se köyhästä tai keskituloisesta perheestä noussut ponniskellut enemmän kuin perijä, joka vain odottaa vanhempiensa kuolemaa.

[/quote]

itse asiassa yliopisto on helpompaa jos on kuullut termit jo ennemmin. sama kuin jos isä on autoasenta tietää enemmän autoista kunhan pitää korvat auki.  kaikki eivät aloita kilpailua samalta viivalta.

Vanhanaikaisen kasvatuksen saaneena kiertokoululaisen lapsena vastaan tottakai, että itse hankittua arvostan enemmän. Perittyä tosin myös, jos itse pystyy säilyttämään ja lisäämään perintöään. Ja vaikka suvussa olisi liuta maistereita, ei se untuvikonkaan maisterius ilmaiseksi tule, töitä on tehtävä.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 07:41"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 07:32"]

No se maisterisuvun maisteri on tehnyt ihan yhtä kovan työn kuin amissuvun maisteri. Eli niitä arvostan yhtä paljon. Rikkaita ihmisiä en varsinaisesti arvosta ja ihaile, mutta onhan se köyhästä tai keskituloisesta perheestä noussut ponniskellut enemmän kuin perijä, joka vain odottaa vanhempiensa kuolemaa.

[/quote]

itse asiassa yliopisto on helpompaa jos on kuullut termit jo ennemmin. sama kuin jos isä on autoasenta tietää enemmän autoista kunhan pitää korvat auki.  kaikki eivät aloita kilpailua samalta viivalta.
[/quote]
No joo. Tää on kyllä totta. Mutta tuskin sillä on kovin merkittävää vaikutusta.

Arvostaako ihmiset oikeasti jotain maisterinpapereita?? :D sain ainakin itse maisterinpaperit ihan tuosta vaan, ja ikää oli 23. Helpompaa oli kuin lukionkäyminen! Ei ollut pakollista läsnäoloa kuin jokunen tunti. Sai nukkua aamuisin puoleenpäivään, ja bileitä oli usein, mukavaa elämää!

Mutta meillä kaikki onkin perheessä vähintään tohtorikoulutuksessa. Ehkä opiskelu on toisille itsestäänselvyys, ja täten myös todella helppoa.? En itse arvosta näitä papereitani sen enempää kuin siivoojan papereita.

Sitä, joka statuksesta ja materiasta huolimatta on jalat maassa oleva ihminen eikä päde menestyksellään. En jaksa semmoisia.

No en tiedä arvostanko ihmisessä pelkkää statusta eli yhteiskunnallista asemaa ollenkaan. Arvostan ihmisiä sen mukaan miten he kohtelevat muita ihmisiä. Usein kuitenkin koulutus korreloi kyllä sen kanssa, miten ymmärtää muita ja kohtelee muita. En  kovin paljon voisi arvostaa narsistia, jonka status on tehty öykkärimäisesti käyttämällä muita hyväkseen. Usein yrittäjät kuuluvat valitettavasti tuohon ryhmään, jonka tärkein motivaattori on raha hinnalla millä hyvnsä ilman etiikkaa ja moraalia.

Itse kuulun mieheni kanssa jälkimmäiseen eli duunareiden yliopistokoulutettuja lapsia. Tietenkin on monilla tavoin hankalaa mutta voin kuvitella, että myös niillä, joiden vanhemmat ovat vaikka herlinejä, on eri tavalla hankaluuksia myös elämässä, jos nyt ajatellaan vaikka motivaatiota ja sen syntymistä. 

Ehkä eri tapaukset ovat aina tapauskohtaisia myös.

Olenko mä nyt ainoa, jolle maisterin papereilla ei ole mitään sen suurempaa statusarvoa? Omassa kaveripiirissäni meillä on useimmilla menossa jo toinen korkeakoulututkinnon opikselu koska ensimmäinen ei tuonut työtä, joten ei ne maisterin paperit tänä päivänä takaa että elämä on sen jälkeen suora tie.

Arvostan ihmisessä sitä, että yrittää selvitä tässä elämässä, yrittää elättää itsensä, yrittää pitää parhaimman mahdolisen huolen perheestään ja on empaattinen muita ihmisiä kohtaan. Ei koulutuksella tai vanhempien taustalla ole siinä merkitystä. Sellainen asenne, että tekee tavallaan sen, minkä aikuisen ihmisen on tehtävä ja ottaa vastuun itsestään ja läheisistään vaikka se ei olisi itsestä aina niin kivaa ja helppoa, on paljon vaikeampaa kuin mikään opiskelu ja vaikeapaa kuin useimmat työt. 

Kaikki eivät lähde samalta viivalta edes Suomessa. Pelkkää legendaa.. Ei se silti tarkoita etteikö kaikilla olisi mahdollisuuksia, mutta lähtökohdilla on paljonkin merkitystä. Varakkuuden ja sivistyksen lisäksi lapsuuden kodin henkisellä ilmapiirillä on todella iso merkitys. Arvostan kaikkia ihmisiä, jotka ovat tehneet työtä asemansa eteen. Ja oikeastaan muitakin, jotka osaavat arvostaa ja ymmärtää erilaisuutta.

Kysehän on rahan arvostamisesta, eli jolla on rahaa se niinkuin olisi parempi ihminen muihin verrattuna.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 08:07"]Arvostaako ihmiset oikeasti jotain maisterinpapereita?? :D sain ainakin itse maisterinpaperit ihan tuosta vaan, ja ikää oli 23. Helpompaa oli kuin lukionkäyminen! Ei ollut pakollista läsnäoloa kuin jokunen tunti. Sai nukkua aamuisin puoleenpäivään, ja bileitä oli usein, mukavaa elämää!

Mutta meillä kaikki onkin perheessä vähintään tohtorikoulutuksessa. Ehkä opiskelu on toisille itsestäänselvyys, ja täten myös todella helppoa.? En itse arvosta näitä papereitani sen enempää kuin siivoojan papereita.
[/quote]

Miltä alalta olet?

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:38"]

Olenko mä nyt ainoa, jolle maisterin papereilla ei ole mitään sen suurempaa statusarvoa? Omassa kaveripiirissäni meillä on useimmilla menossa jo toinen korkeakoulututkinnon opikselu koska ensimmäinen ei tuonut työtä, joten ei ne maisterin paperit tänä päivänä takaa että elämä on sen jälkeen suora tie.

Arvostan ihmisessä sitä, että yrittää selvitä tässä elämässä, yrittää elättää itsensä, yrittää pitää parhaimman mahdolisen huolen perheestään ja on empaattinen muita ihmisiä kohtaan. Ei koulutuksella tai vanhempien taustalla ole siinä merkitystä. Sellainen asenne, että tekee tavallaan sen, minkä aikuisen ihmisen on tehtävä ja ottaa vastuun itsestään ja läheisistään vaikka se ei olisi itsestä aina niin kivaa ja helppoa, on paljon vaikeampaa kuin mikään opiskelu ja vaikeapaa kuin useimmat työt. 

[/quote]

Kyllä koulutuksella on suurta väliä usein moraalissa. Ihminen, jolle on tärkeintä sen leivän hankkiminen ja oma perhe ja koti uskonto isänmaa ilman maailmantuskaa on usein aikas epämiellyttävä ihminen sisältä. Se empaita ulottuu omaan ja omankanssa samankaltaiseen.

Itse hankittua hands down. Mutta on kyllä myönnettävä, että esim. vaimona vanhan aatelissuvun edustaja miellyttäisi enemmän kuin nousukas. Mutta tää pätee vain tässä yhdessä asiassa. Muutoin self made ihmiset ovat ainoita, joita saatan ihailla.

Usein yrittäjäksi lähtee vähemmän koulutettu koska heille elämä on helpompaa kun katse ulottuu hirveän paljon vain siihen omaan napaan ja oman toiminnan seuraukset ja yhteydet jäävät hirveän ohuiksi. Näin on helpompaa tulla self made hands down...

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:53"]

Kyllä koulutuksella on suurta väliä usein moraalissa. Ihminen, jolle on tärkeintä sen leivän hankkiminen ja oma perhe ja koti uskonto isänmaa ilman maailmantuskaa on usein aikas epämiellyttävä ihminen sisältä. Se empaita ulottuu omaan ja omankanssa samankaltaiseen.

[/quote]

Joskus olin samaa mieltä, nykyään täysin eri mieltä. Meidän koko ihmiskunnan suurin ongelma on se, että osa ihmisistä ei kanna vastuutaan. Meille ihmiskuntana riittäisi aivan hyvin, että jokainen huolehtisi ehkäisystä kunnes on valmis hankkimaan lapsia, ja ne hankittuaan huolehtisi lapsistaan. Ja että jokainen miettisi lähiympäristöään. Ei se niin mene, että suomalainen huolehtii ensin omat asiansa ja sitten muitten asiat ja syytää rahaa kehitysmaihin että voitteko nyt pliis olla ympärileikkaamatta tyttölapsianne ja pissaamatta omaan juomaveteenne. On niilläkin ihmisillä siellä aivot ja vastuu itsestään. Siitä että joku masentaa itsensä opettamalla itsensä näkemään koko maailman epäkohtien kautta, ei ole kenellekään yhtään mitään hyötyä.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:38"]

Olenko mä nyt ainoa, jolle maisterin papereilla ei ole mitään sen suurempaa statusarvoa? Omassa kaveripiirissäni meillä on useimmilla menossa jo toinen korkeakoulututkinnon opikselu koska ensimmäinen ei tuonut työtä, joten ei ne maisterin paperit tänä päivänä takaa että elämä on sen jälkeen suora tie.

Arvostan ihmisessä sitä, että yrittää selvitä tässä elämässä, yrittää elättää itsensä, yrittää pitää parhaimman mahdolisen huolen perheestään ja on empaattinen muita ihmisiä kohtaan. Ei koulutuksella tai vanhempien taustalla ole siinä merkitystä. Sellainen asenne, että tekee tavallaan sen, minkä aikuisen ihmisen on tehtävä ja ottaa vastuun itsestään ja läheisistään vaikka se ei olisi itsestä aina niin kivaa ja helppoa, on paljon vaikeampaa kuin mikään opiskelu ja vaikeapaa kuin useimmat työt. 

[/quote]

Kyllä koulutuksella on suurta väliä usein moraalissa. Ihminen, jolle on tärkeintä sen leivän hankkiminen ja oma perhe ja koti uskonto isänmaa ilman maailmantuskaa on usein aikas epämiellyttävä ihminen sisältä. Se empaita ulottuu omaan ja omankanssa samankaltaiseen.
[/quote] Mukava ihminen saa mukavaa kohtelua. Myös niiltä, jotka eivät halua pelastaa koko maailmaa. Esimerkiksi minä en halua, että Suomeen tulee rajaton määrä afrikkalaisia ja arabeja vain siksi, koska täällä saa ylläpidon ja asunnon tekemättä mitään. Tulijoita riittää niin kauan kuin rahahanat on auki. Sitten kukaan ei halua enää "turvapaikkaa".