Lue keskustelun säännöt.
työuupumusta ulkoistusuhan alla
26.09.2006 |
Alan olla aivan poikki. Olen töissä firmassa, joka säästää, saneeraa ja ulkoistaa. Kaikki kyttäävät toisiaan, eikä varsinaista työntekoa edes tahdo kukaan enää muistaa. Työpaikan säilyminen, oman paremmuuden näyttäminen ja muiden mollaaminen on kaikkein tärkeintä. Työnsankarit asuvat työpaikalla näyttääkseen, miten korvaamattomia ovat. Henkinen pahoinvointi on käsinkosketeltavaa. Simputus yleistä.
Tätä on nyt jatkunut jo vuosikausia. Itse olen ollut osittain poissa töistä äitiyslomien takia, mutta toisaalta se on vain lisännyt omaa pelkoani.
Tänään olen ollut kotona lapsen flunssan takia ja itkenyt koko päivän. En enää jaksaisi millään mennä sinne takaisin ja tuntuu, että työ vie kaikki voimat. En ole taas nukkunut kahteen viikkoon viimeisten ulkoistusuutisten jälkeen.
Mistä voin saada apua? Määräaikaisilla sopimuksilla työskentelevälle ei ole työpaikkaterveydenhoitoa ja vaikka olisikin, en haluaisi siellä asioitani edes käsitellä. Uskooko joku lääkäri, kun sanon, etten enää tätä kestä. Mihin minä menen? Voinko saada sairauslomaa tällä perusteella? Pääsenkö työttömyyskorvaukselle, jos lähden ulkoistusuhan takia. Tällä hetkellä tuntuu, että olisi parempi, että antaisivat ne potkut, että tämä jännittäminen loppuisi!
Onko kohtalotovereita? Miten olette selvinneet?
Kommentit (3)
Soita terveyskeskukseen ja kysy, mikä instanssi voisi auttaa. Tai varaa lääkärille aika ja kerro uupumuksestasi. Jos on oikein uupunut, annetaan silloin kyllä sairaslomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai hae uutta työpaikkaa, joskin silti ensin suosittelen lääkäriä ja mahdollista lääkitystä - se voi oikeasti auttaa jaksamiseen. Miten irtisanoutuminen irtisanomisuhan alla vaikuttaa työttömyyskorvauksiin on minulle epäselvää - en ihan heti sanoisi, että se on rahallisesti kannattava tie, mutta kaiken kaikkiaan uuden työpaikan haku voisi olla paikallaan. Toisaalta määräaikaisia nyt ei voine irtisanoakaan, joten työsuhteesi / palkkasi jatkuu siihen asti kuin on sovittukin - tämä ei ole viimeinan fakta, mutta oma käsitykseni.
Minun ongelmani alkaa olla se, ettei ole enää voimia työnhakuun tämän työn ja kahden lapsen kanssa. Itsetunto on totaalisen nollassa, en ole enää ollenkaan oma itseni. Ja vaikka jotenkin onnistuisin jonkun rekrytoijan huijaamaan ja saisin työpaikan, en oikeasti kykenisi oppimaan enää uutta tai tekemään mitään järkevää. Jaksan konemaisesti hoitaa lapset ja tehdä omaa työtäni, jota olen tehnyt vuosikaudet, mutta saattaa mennä päiviä, että tuntuu, etten ole kunnolla edes hereillä. Tarkkailen jotenkin itseäni itseni ulkopuolelta.
Olen siis oikeasti ihminen, joka tykkää ihmisistä, on sosiaalinen ja iloinen ja innokas oppimaan jotakin. Nyt en enää jaksaa mitään muuta kuin itkeä.