Lue keskustelun säännöt.
Lahjojen vastavuoroisuus
13.07.2015 |
Koko kevään kantelin lahjoja ystäväperheelle. Ensin oli iskän synttärit, sitten perheen kaksosten, senjälkeen äiskän synttärit ja lopuksi vielä teini-ikäisen tyttären. Olen työtön, mutta vein jokaiselle kunnon lahjan, vaikka se maksoi minulle heikomman ruuan aina pariksi viikoksi.
No niin, sitten tuli minun synttärit. perheen isä ei vaivautunut paikalle, mutta äiti tuli kolmen lapsensa sekä parin lasten kaverin kanssa. Olin leiponut ja ostellut herkkuja tietty. Lapset kävelivät suoraan kahvipöytään ja alkoivat mättää kakkuja ja keksejä. Paljon ei jäänyt jäljelle teinien tehdessä selvän tarjoomuksista. Senjälkeen jokainen uppoutui kännykkäänsä.
Me perheen äidin kanssa sitten kahvittelemaan mitä oli jäänyt, eipä tosin paljoa, vaikka luulin näistä riittävän vielä parille muullekin vieraalle, jotka tulisivat myöhemmin. Ei oikein ollut paljoa enää tarjoomista ja pöytäkään ei ollut kovin kaunis enää. Nolotti.
Ai niin, tämä rohmuperhe toi lahjaksi kolme kukkaa puutarhastaan. Se oli siinä. Vaikka kuinka ollaan muka vaatimattomia tyyliin, eihän ne lahjat ole niin tärkeitä, niin olisin vain halunnut nähdä heidän naamansa jos olisin tuonut jonkun oksan silloin kun juoksivat ovelle jo vastaan kysyen; mitä toit lahjaksi?
Viisastuin, niin se elämä opettaa, että ensi keväänä kun heidän synttärisuma alkaa, lahjaksi tulee taittelemiani lennokkeja, virkkaamani pannulappu, itse piirtämäni kukankuva, vauvanruokapurkista värkätty puutarhalyhty... onhan näitä.
Kommentit (11)
Tämänkin takia juhlia ei järjestetä enää kotona vaan hoplopeissa sun muissa. Tietty kaikilla ei ole rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, lopeta se lahjojen kantaminen. Jos kutsutaan ensi keväänä synttäreille, niin kylmästi viet vain itsesi tai korkeintaan kahvipaketin, ja sekin jotain Lidlin kuraa. Siperia opettaa..
Siis toivat lasten kavereita juhliisi kysymättä? Varsinainen junttiperhe.
Jos eivät olisi sukulaisia katkaisisin välit kokonaan, mutta pakosta joudun eriyhteyksissä tapaamaan jatkossakin, mutta lahjoja en tosiaankaan enää kanna. ap
Itsestä myös tuntuu, että on toisinaan vain antajan roolissa. Vastapuoli saattaa sitten muistaa synttäreinä tekstiviestillä tai unohtaa kokonaan.
Kiinnostaisi tietää, mitä mieltä olette siitä, jotka saatte lahjoja ja muita muistamisia ja itse ette vaivaudu muistamaan. Onko huono omatunto, kun ette itse muista vai oletteko vain tyytyväisiä, kun saitte kivan lahjan ilmaiseksi?
Lahjoja ei tietysti pitäisi antaa vastalahjan toivossa, mutta jos lahjonta on vuosikausia yksipuolista, luultavasti alkaa miettimään asian järkevyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei juhlia, ei lahjoja." Me viemme aina lahjan, jos kutsutaan juhliin. Kummilapsille annamme lahjan ilman juhliakin, mutta muiden on turha odottaa mitään, jos ei kelpaa edes kylään. Kaksi sukulaistani on yrittänyt saada jopa häälahjan kutsumatta juhliin. Jos kutsuit juhliin, eivätkä toiset tuoneet lahjaa, vaikka olet heille lahjoja ostanut, he ovat köyhiä tai moukkia.
Ensinnäkin aikuisille riittää jo ne kukat tai kahvipaketti ensi vuonna, eli niihin et ainakaan rahojasi haaskaa. Lapsille sitten jotain pienempää, teinille vaikka leffalippu tms.
Jos rahasi ovat muutenkin vähissä, niin hankit lahjat mitkä sopivat omaan budjettiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja väittävät ettei äiteys tyhmennä ihmistä. Kahden sinkun kohdalla noin ei ikinä kävisi.
Entinen paras ystäväni oli aivan samanlainen. Olen opiskelija, mutta silti halusin antaa ystävälleni kunnon lahjan juhlapäivänä. Hänen lahjansa olivatkin sitten aina sellaista halpahallitavaraa, että käteen hajosi. Toisille ystävilleen osti kalliita lahjoja. Mietin mikähän tässä oli tarkoituksena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä idea ap! Vie seuraavaksi lahjaksi pilttipurkista (rautalangalla ripa, tuikku) itsetehty tuikkulyhty ja kehu ideaasi. Jos pokka pitää niin sano, että ymmärsit vasta kun sait heiltä synttärilahjaksi itse vaivalla kasvatetun kukan niin kuinka sinun kaupasta ostamasi lahjat olivat persoonattomia. Lahjan eteen täytyy nähdä vaivaa, ei se lahjan rahallinen arvo riitä korvaamaan merkitystä.
Että nyt te voitte tehdä perheen kanssa tästä mallista puutarhaanne ihania lyhtyjä. Heti kuin sisustuslehdissä. Yhteinen harrastus. Että vaikka siinä joutuu näkemään paljonkin vaivaa niin kuin sinä askarrellessasi niin samalla mietit lahjan saajaa ja nyt molemmilla on hyvä mieli! Tehdään tästä perinne, aina ajatuksella mietitty lahja. Hieno juttu, et tullut ajatelleeksi ennen kuin sait omasta puutarhastanne kukat, kiitos vielä.
Sinä olet varmaan niin vilpitön tyyppi, että saat sen kuulostamaan aidolta ;) minun suustani se olisi puhdasta vittuilua ja kaikki sen tajuaisivat mutta minä taas pidän tiukasti puoleni enkä siedä kusettajia edes suvussa.
Yök, noloja kusipäitä.
Mulla kans vähän samanlaisia fiiliksiä, hankin kavereiden pienille lapsille synttärilahjat, kaverit kun tulee mun lasten synttärikahveille, ollaan vaan että "voi kun en keksinyt mitään, en osaa noin isolle hankkia mitään..." Daa, miten olis vaikka vitonen???