Muiden pelottelu
Mua ahdistaa aika paljon mun siskon puuttuminen mun elämääni. Ehkä mä vaan oon herkkähipiäinen ja haluaisin vain jutustelua raskaudesta enkä neuvoja ja pelotteluja etenkin hankintojen suhteen.
Siskollani on ollut varaa hankkia kaikki vauvan tarvikkeet luomua ja on " höyrähtänyt" siihen niin, että syyllistää mua mitä ikinä hankintoja mä teenkin jos ne ei oo luomua. Olen sanonut ettei mulla ole varaa hankkia 120¿ sijauspatjaa ym. ja nyt olen siis sairastuttamassa lastani syöpään kun tyydyn reilu 20¿ finlaysonin petariin...
Imetykseen hän suhtautuu fanaattisesti, vielä ei tietenkään ole mua mistään imetyksessä syyllistänyt, mutta pelkään jo etukäteen, sillä tiedän ettei se maito aina kaikilla herahda millään. Kun olen kuunnellut hänen juttujaan imetyksestä olen samalla ajatellut että voi kauhistus jos itselläni ei se onnistukkaan. Siskon puheista saa sellaisen käsityksen, että imetyksen epäonnistuminen tarkoittaa että jotain on pielessä joko psyykkisesti tai sitten ei tietoa ole tarpeeksi... Eli tuli sellainen tunne kun kuuntelin niitä juttuja että mitäs sitten jos en onnistu, olenko siis heikko ja huono äiti hänen mielestään!
Raskaudesta ja sen kulusta ja vauvan hoidosta jaksan kyllä puhua mutta syyllistävä sävy puheessa rasittaa heti mun hermoja :) Enkä voi luonteelleni mitään. Jotenkin sitä haluaisi tehdä päätöksiä vauvan elämästä ihan itse ja rauhassa, ilman että jokaisesta suupalasta ja vaatteesta tulee kommentteja mitä syöpäaineita siinä on ym. Tottakai nuokin asiat on tärkeä tiedostaa, ja on hyvä tehdä ekologisia valintoja jo pelkästään tulevaisuuden kannalta, mutta rajansa kaikella. Meillä myös raha ratkaisee. Mies opiskelee eli ei ole toisen tuloja joilla voisi noita hienoja hankintoja tehdä.
Mitenkähän sitä mainitsisi ystävällisesti siskolle mistä haluaa puhua ja mistä ei. Nyt sitten olen varpaillani jokaisesta kommentista ja tulee tunne jatkuvasti ettei hän ymmärrä, että on minullakin tietoa asioista eikä kaikkea tarvitse saarnan omaisesti selittää.
Huh huh kiitos että sain purkaa!
Kommentit (9)
Siskosi tuskin tarkoittaa pahaa puheillaan. Itse olen huomannut, että raskauden myötä keskittyy pohtimaan aika paljon omia kykyjään hoitaa lasta (tai sitä kyvyttömyyttä). Jos kokee epävarmuutta tai pelkoa jostain asiasta, kuten nyt esimerkiksi imetyksestä, on myös hyvin herkkä toisten puheille. Silloin myös " syyllistää" helposti muut siitä, että itsellä on epävarma olo.
Välttely ei mielestäni ole kovin hyvä keino - voi olla, että vauvasi synnyttyä siskosi läheisenä ihmisenä omine kokemuksineen onkin todella tärkeä tukihenkilö! Sen sijaan voisit jutella ihan muina miehinä siskollesi siitä, kuinka esimerkiksi pelkäät imetyksen epäonnistumista ja että sinua ahdistaa sen vuoksi imetysvouhkausjutut noin yleensäkin. Lastentarvikeasioissa voit suoraan kertoa, että ostit ko. jutun sen vuoksi, että se on laadukas ja sinun kukkarollesi sopiva.
Kun vauva syntyy, tulet törmäämään siihen, että lähes kaikki äidit arvostelevat ja arvioivat jatkuvasti muiden kykyä hoitaa lastaan. Täytyy vain luottaa siihen, että on itse oman lapsensa (syntymättömänkin) paras asiantuntija. Tsemppiä!
Aliina rv 33+3
Joillakin se on oma äiti, joka kommentoi. Joillakin anoppi tai sisko tai (kuten tuttava perheessä) appiukko :o) Ymmärrän kovasti, että stressaa..
Itse en oo kovin suorasukaisen arvostelun kohteeksi esikon syntymän jälkeen joutunut, mutta silti varsinkin vauva-aikana jouduin välillä puollustamaan omia menetelmiäni ja ajatuksiani. Kaikkihan, ja erityisesti lähisukulaiset, tietty tahtoo lapselle vain hyvää ja kun on uusi äiti kyseessä, niin neuvoja satelee. Se on tietty hyvä asia siinä mielessä, että kuulee erilaisten ihmisten kokemuksia erilaisista asioista, niistä aina voi välillä oppia jotain. Toisaalta jokainen lapsi, perhe ja tilanne on uniikki, joten neuvoista täytyy karsia ne itselle sopivat ja jättää täysin mahdottomat huomiotta. On nimittäin helppoa sanoa, että sun pitäis tehdä näin, mutta vaikeampaa, kun itse on se, joka joutuu tekemään.
Meillä oli esimerkiksi sellainen tilanne, että esikoiselle piti ekat 7 kk antaa päivittäin lääkeannos, joka sekoitettiin maitoon, mutta jota ei saanut puklata pois. Joopa. Helpommin sanottu kuin tehty pienellä vauvalla. Anoppi antoi hyviä neuvoja, kuinka 4kk/ 7kg vauvaa pitäisi kantaa, että ei tule puklu. Kypsähdin ja tökkäsin vauvan anopille syliin, että näytäpäs. Ja menihän siinä pari minuuttia ennen kuin lääkkeet oli rinnuksilla. Teoriassa on hyvä neuvoa, mutta käytännön tilanteessa ei voi muuta kuin luovia siten kuin parhaiten osaa.
Imettämisestä ÄLÄ OTA PAINEITA! Se menee miten menee. Mun äidillä oli ollut ongelmia maidon vähyyden kanssa ja oletin, että mulla menee samaa rataa. No, itse asiassa mulla olikin ongelmia sen kanssa, että maitoa tuli liikaa ja jouduin lypsämään monta kertaa päivässä ja luovuttamaan sitä sairaalalle, kun eihän yksi vauva määräänsä enemmän pysty syömään. Taidan olla ensimmäinen tätä laatua suvussani :o) Nyt on toinen tulossa, mutta en ole varma, miten maito nyt riittää. Sen näkee sitten. Jos tulee ongelmia, etsitään apua, mutta siihen asti kun ongelmia ei ole, on parasta olettaa, että kaikki menee hyvin. Olisi ehkä hyvä, jos et pitäisi kiirettä päästä pois sairaalasta, vaan opettelisit siellä rauhassa (ilman lähisukua) imettämään, niin olisi sitten varmempi olo kotona.
Ja noista materiaaleista: kaikki kunnia luomulle, mutta ajattelepa, millaisilla materiaaleilla meitä on ympäröity vauvana 1970-luvulla. Tuskin oli paljon mitään, mikä ei alkanut sanalla poly-. Ja hengissä tässä ollaan ja lisää lapsiakin tehdään.
Onpa pitkä sepustus, mutta pääsisältö on kuitenkin se, että ota rennosti ja luota itseesi. Kyllä ne asiat siitä järjestyy. Jos sisko liikaa paasaa miten _sun_ pitäisi tehdä, käännä keskustelu siihen, mitä hän olisi tehnyt toisin ja muista, että varmasti siskollasi on myös ollut omat epävarmuuden hetkensä, joilta hän nyt haluaa puheillaan sut säästää.
Tsemppiä!
A.A.
ps. Ekaa lastaan odottavien mammaporukka on hyvä tukiryhmä tällaisessa tilanteessa. Yhdessä on mukavempi olla ymmyrkäisenä.
niin, entäs kun asialla onkin neuvolalääkäri...Ihminen, johon sun pitäs luottaa ja jonka tietoihin luottaa.
Mulla ei kemiat pelaa yhtään lääkärin kanssa, en tiedä miksi lähti heti jotenkin nurinkurin meidän yhteistyö vauvelin hyväksi. Viime viikon itkin melkein joka ilta, kun mun painonnousu laitettiin mun syyksi. Turvotukseen ei otettu kantaa sen enempää. Eilen itkin koko päivän, kun olin eri mieltä perussairauteni lääkityksestä. Lääkäri jopa totesi mulle, että teet niinku minä käsken, tottele! En kuulemma ole asiantuntija, enkä voi ottaa vastuuta lapsen voinnista jos en tee hänen käskyjen mukaan. Kävin heti toisella lääkärillä ja soitin kolmannelle. Molemmat olivat eri mieltä neuvolalääkärin kanssa... Eli se siitä mun tottelemisesta, vaihdan lääkäriä enkä enää pahoita mieltäni. Vauvan hyvinvointi on kuitenkin varmasti jokaiselle äidille ykkösasia, ja hän huolehtii siitä omien tietojensa ja taitojensa ja toisilta saamiensa neuvojen mukaisesti tilanteen mukaan.
tarutu + vauveli 22+2
teille rohkaisevista viesteistä. Mä olen jo vähän tästä asiasta keskustellut siskon kanssa. Emailin välityksellä keskustellaan ja tähän mennessä siis sisko huomasi mun viestistä että en haluaisi että puuttuu mun valintoihin, mutta viime viesti oli häneltä suuttuneen oloinen. Vastasin hänelle ja yritin muistuttaa millainen hän oli kun hän oli raskaana, eli suuttui todella helposti. Samasta puusta kun ollaan veistetty niin voisin kuvitella että tämä koko riita on syntynyt mun raskaushormoneista ja kyllä, epävarmuudestani.
Täytynee ottaa puheeksi se imetys etten itseäni sillä stressaa ja tietää siskokin miten muhun suhtautua kun imetän. Kyllähän mä tiedän että mun parasta se ajattelee, eli eiköhän se tästä keskustelemalla (kirjoittelemalla) selviä.
Moi!
Tuttu on tilanne ja jatkuu varmaan aina kun tapaa muita äitejä jne..., anopit ja mummut jne.
Jotkuthan menevät jopa niin pitkälle et suhteet katkeavat. Oman lapsen arvostelu ja lapsen kasvattaminen ovat kuin punainen vaate, josta saa hyvin riidan päälle.
Itse odotan neljättä lasta ja mullakin ystävä joka on hurahtanyt luonnonmukaisiin juttuihin, toinen taas on äärimmäisen vanhanaikainen. No ite yritän antaa toisen puhua ja kertoa omista kokemuksistaan ja olla heti tuomitsematta. Sillä jos heti alkaa puolustuskannalle, niinkun siskosi tyyli tuntuu olevan . Se on mielestäni lopulta osoitus huonosta itsetunnosta.
Jokainen lapsi on yksilö ja jokaisella perheellä on oma tapansa toimia.
Sä voit mun mielestä asiallisesti sanoa suoraan et sä teet nyt näin ja so what. Myös mieheen on hyvä veota. Me ollaan yhessä päätetty näin tai niin.
Maalaisjärki se useuin onkin paras neuvo. Ehkä sun siskos on sellanen ihmistyyppi jolta ei kauheasti kannata neuvoja pyydellä.
Jos välit haluaa säilyttää, yritä aatella et neuvot ja ohjeet ovat hänen tapnsa toimia, mutta eivät sovi kaikille.
No tsemppiä kuiteskin tulevaisuuteen, pysy vahvana omien tuntemuksiesi kanssa. Äiti tuntee parhaiten lapsensa, sanoo kuka tahansa mitä tahansa!
Varoitan itse netin välillä arkalunoteisista asioista voi syntyä hirveä sota, koska ei kuule toista ja voi tarkoituksellakin ymmärtää väärin.
Itse tämän asian kokeeneena suosittelen vaikka puhelimessa puhumista mielummin!
Tsemppiä sulle!
on kyllä huono väline keskustella, mutta sinnepäin soittaminen on kallista ja sisko harvemmin soittelee tänne kotosuomeen. mä olen pitänyt yhteyttä suht tiiviisti, mutta viimeaikoina rahat on mennyt pienokaisen uusiin hankintoihin, ettei siinä paljon soitella ulkomaille. Täytyy myöntää että mulle kyllä jäi hieman outo olo viime emailista ja kiukku nousee pintaan vieläkin kun ajattelee. Tää menee hieman valituksen puolelle, mutta ottaa aivoon myös se, että puolitoista vuotta sitten hänen raskaana ollessaan minun piti olla se ymmärtävä osapuoli jos riita puhkesi kun siskon hormonit (näin luulen) antoivat hänen ymmärtää etten välitä hänen raskaudestaan ollenkaan kun en jossain emailissa ollut niin innostunut hänen babyshoweristaan kuin hän olisi halunnut. Nyt sitten kun minä olen loukkaantunut pitäis minun olla se joka taas ymmärtää!
Onneksi on tälläinen palsta minne saa ylimääräiset höyryt päästää ettei sitten siskon kanssa enää tarvitse " raivota" vaan voi ainakin yrittää asiallisesti käydä keskustelua :)
minä olen aina oikeassa, muut väärässä :)
Jokainen perhe tekee valinnat omien tarpeiden mukaan. Ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua eri tilanteisiin (vaikka monesti tuntuu, että vain minun ratkaisuni voi olla järkevä). Antakaamme niiden ihmetellä ja kyseenalaistaa ja kritisoida, jotka eivät voi meidän valintojamme hyväksyä ja tehkäämme edelleen niinkuin meille on parasta!
sehän nyt on selvä että kun raskaus alkaa näkyä päällepäin jopa tuntemattomat on oikeutettuja neuvomaan raskauden ja vauvanhoidon suhteen. Valitettavasti =o(
En osaa neuvoa eikä ole kokemusta vastaavasta tilanteesta mutta toivotan voimia jaksaa ahistavaa tilannetta. Itelläkin on joskus ongelmaa siskon kanssa ollut, ja ahistuin kovasti joten oman mielanrauhan vuoksi vähensin radikaalisti hänen puheluihin vastaamista. Auttoi asiaa. Siskokin kyllä asian huomasi mutta vetosin työkiireisiin ja samalla aattelin että ei haittaa vaikka tajuais asian laidan ja aattelis asian myös mun kannalta...
Ite oon aikoinaan myös ihmetellyt että antoiko sitä tosiaan ihmisille oikeuden udella tärpeistä ja muista kertomalla keskenmenosta. Kukaan ei tiennyt että olis raskaana mutta keskenmenon jälkeen kerroin muutamille ja sen jälkeen sain kuulla jatkuvasti vauvauteluita! Ahisti kovasti.
Tsemppiä ja onnellista raskautta!
HANNELE + vilpertti rv 19+3