Lue keskustelun säännöt.
En osaa sanoa vastaan/pitää puoliani.
11.07.2015 |
Eli ongelmani tulikin jo tuossa otsikossa. Jouduin aiemmin jatkuvasti tilanteisiin jossa minusta yritettiin hyötyä. esimerkiksi rahallisesti. Olen myös ollut todella sinisilmäinen ihmisten suhteen, esimerkiksi.edellinen parisuhteeni oli aivan täyttä hyväksikäyttöä ja henkistä väkivaltaa.
Tunnistan nykyään tälläisen suoran hyväksikäytön enkä enää sellaiseen suostu.
Vaikeampaa onkin se ihmisten loukkaava puhe; seuraani hakeutuu usein sellaisia ihmisiä jotka ovat hyvin suorapuheisia, loukkaavia, saavat inhottavan olon aggressiivisella, tuppautuvalla käyttäytymisellään. Onneksi tätä nykyä osaan viheltää poikki tälläiset tilanteet ja vähintäänkin poistun paikalta.
Suurin ongelma on edelleen se etten osaa sanoa vastaan, ne tilanteet vain menevät ohi ja minua on usein loukattu todella pahasti!
Olen luonteeltani ilmeisesti liian kiltti, tätä saanut koko ikäni kuulla. Ilkeys ei vain taivu minuun, en ymmärrä esimerkiksi vitt*ilua, en ole ikinä sitä osannut. Minun pitäisi suunnilleen vihata jotain ihmistä että jaksaisin olla niin ilkeä hänelle.
Miten selviydytte tälläisestä?
Kommentit (12)
Tuosta syystä ihmiset ovat rasittavia. Aina pitäisi osata puolustautua sekunneissa, määritellä se kaapin paikka ja näyttää, että ei ole se jota voi pompotella, kritisoida tai pomottaa. Tuntuu, että ne fiksut ja toiset hyväksyvät ihmiset ovat niin marginaalissa, että miltei 80 % kohdalla joutuu "kouluttamaan" muut kohtelemaan itseään kunnolla, muuten joutuu kynnysmatoksi muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan typerä tuo kakkosen kommentti, olet kakkonen tainnut lukea liikaa jotain seiskalehteä?
Ap: lle vastaisin, että minä olen samanlainen ja itse en ole koskaan oppinut pitämään puoliani. Mutta sen voin tehdä, että valitsen puoleni. En siis vietä aikaa vittumaisten ihmisten seurassa. Näen vaan niitä, joista minulle tulee hyvä olo.
Sama ongelma itselläni. Olen päätellyt sen johtuvan siitä, että osa ihmisistä ottaa vuorovaikutuksen ikään kuin kilpailutilanteena, mikä on hyvin rasittavaa. Itse taas kuulun niihin, joille vuorovaikutus on lähtökohtaisesti itsestään selvästi tilanne, jossa molemmat pyrkivät hyvään toisia kohtaan. Myös ihmisten egon suuruus tekee tuollaista. Toisilla on tarvetta päteä, kun toiset haluavat ottaa rennommin. Se skarppina oleminen puolien pitämiseksi on kyllä todella raskasta. Manipuloivat ja valehteluun pyrkivät ihmiset ovat sitten se oma kaikkein raskain lukunsa.
Pääosin ihania ihmisiä täällä ja fiksuja vastauksia :)
Itsekkin ajatellut että se kanssakäyminen pitäis olla ajatustenvaihtoa ja muuta, eikä sitä varten että pädetään tai vähätellään toista.
Mä olen myös alkanut tosi tarkkaan kattoa millaisessa seurassa aikaani vietän. Jos toisen seurassa tulee yhtään ahdistunu tai inhottava olla niin luotan vaistooni tästedes enkä näe sitä ihmistä enää tai rajoitan näkemistä niin vähään kuin mahdollista, näin esim.joidenkin inhottavien sukulaisten kanssa.
Mutta välillä kuiten tulee semmosia tilanteita että seuraan lyöttäytyy joku ihminen, jonka seurassa tulee tosi inhottava olla ja pakko vain sietää.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
up!!! :))))) Samiksiiiii!
Just tätä oon kuullu että "opettele hei pitämään puoles!!!" ... Miten sais taottua päähän, että ihmiset ei oo lähtökohtasesti mukavia? :D
Ei sun tarvitse oppia pitämään puoliasi tai sanomaan vastaan. Usein pääsee tilanteesta eroon vain lähtemällä pois, tai olemalla piittaamatta. Hymyilee ja on itse ystävällinen kaikille. Miksi pitäisi vajota ilkeiden ihmisten tasolle? Näytä että olet parempi ihminen, etkä välitä pahuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos on tilanne että oot lukittuna samaan huoneeseen tommosen kanssa? Kai siinä jotain täytyy sanoa? :D
Vierailija kirjoitti:
Entä jos on tilanne että oot lukittuna samaan huoneeseen tommosen kanssa? Kai siinä jotain täytyy sanoa? :D
Miksi täytyisi? Jos toinen kommentoi jotain ilkeää, voi olla hiljaa. Mitä se hyödyttää alkaa kilparäkyttämiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana en osannut pitää puoliani. Nyt osaan ja pysyn sinkkuna jatkossa.
Ap ei varmaan ole kuulolla, kun aloitus on v 2015, harmin paikka, tässä on hyvä ketju ja hedelmällisiä vastauksia.
Äkkiyllättävät tilanteet laittavat monen ihmisen silleen, että eivät pystykään sanomaan samassa juuri oikeita sanoja ja pitämään puoliaan.
Vinkiksi sanoisin, että mieti etukäteen toimintapa siihen. :
Lähe siitä huonosta tunteesta, se on se "merkki". Tiedosta epämiellyttävä tunne, kun se syntyy sanojan loukkauksesta vaikka et vielä prosessoisi sitä tyystin. Sitten sanot vakiovastauksena (tämä muistiin, kirjoita vaikka ylös) : "Hetkinen. Tästä tuli huono olo, mitä siis sanoitkaan? "
Näin rekisteröit tunteen, kysyt suoraan mitä sanotaankaan ja lisäksi saat AIKAA miettiä seuraavan vastauksen, jossa kun loukkaus/tylyttäminen toistetaan pystyt nyt paremmin sanomaan siihen jotakin, jos et keksi edelleenkään mitä, niin sanot "Miksi puhut minulle loukkaavasti, olen ollut kiva sinua kohtaan ja nyt ei ole enää aikaa eikä haluja tähän paskaan. Morjens."
Olen itsekin kirjoittanut muutaman apulauseen ylös ja tolkuttanut niitä päähäni, ja on niistä ollut apua. Itsellenikin on käynyt juuri niin, että on tullut muutama sivaltava kommentti mukamas-ok-tuttavalta tai mukavalta vaikuttavalta tuntemattomalta, ja sitten kun tilanteet ovat niin äkillisiä ja nopeita, niin siinä ei saakaan sanottua mitään, mitä jälkeenpäin haluaisi että olisi kyennyt sanomaan.
Toki sekin on asiallinen neuvo, että ei reagoi eikä sano mitään, mutta se ei aina käy kaikille, voi tulla jatkuva kokemus siitä, että hänelle vain sanotaan asioita eikä hän ole kuin passiivinen alusta kaikelle. Silloinhan jos tuon linjan haluaa valita ja on siinä vahvoilla, se on ok.
Se mikä kullekin sopii, voihan sitä koettaa eri tapojakin, ei tämä jäykkää ole, eläminen.
Tiedän että minun pitäisi varmaan kovattaa itseäni mutta monesti nuo tilantet tulevat aivan puskan takaa, enkä vain jaksa millään ymmärtää ihmisten asenteita. Millä oikeudella tullaan loukkaamaan vaikken itse arvostelisi, loukkaisi, vitt*ilisi?
-ap