Miltä tuntuu läheisyys pitkäaikaisen aviopuolison kanssa?

Tuntuu turvalliselta.  Ja lämpöiseltä.

Miten ihmeessä se voi enää vuosikymmenten jälkeen tuntua hyvältä? En ymmärrä tätä mitenkään. Kai useat ihmiset kaipaavat kuitenkin vaihtelua. Jos ei samaa ruokaakaan jaksa syödä päivästä toiseen, miksi jaksaisi p*nna samaa ihmistä? En vain pysty käsittämään tätä.

Ihan ensiksi ihastuin mieheni ital./ esp. ulkonäköön, tempperamenttiin etc. Nyt 25 vuoden jälkeen suurimmat "räiskynnät" ovat tasaantuneet- molemmin puolin. Rakkaus on syventynyt syventymistään; * Rakastan sinua; sanomme päivittäin toinen toisillemme- milloin milläkin kielellä; se riittää minulle ja myös hänelle. Olen rakastanut ja ollut rakastettu kaikki nämä vuodet; voinko "pyytää enempää!?"

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä se voi enää vuosikymmenten jälkeen tuntua hyvältä? En ymmärrä tätä mitenkään. Kai useat ihmiset kaipaavat kuitenkin vaihtelua. Jos ei samaa ruokaakaan jaksa syödä päivästä toiseen, miksi jaksaisi p*nna samaa ihmistä? En vain pysty käsittämään tätä.

Ei se suihkussa käyminenkään muutu vuosien saatossa. Mutta aina se vaan on yhtä kivaa kun on lopulta puhdas. Samoin vessassa käyminen. Koko elämän sitä on tehnyt ja aina se vaan on yhtä kivaa, kun ei ole enää vessahätä ja on saanut käytyä vessassa, jos on tarve.

Ei ne ihmiset nyt niin erilaisia ole, että kumppania vaihtamalla homma jotenkin muuttuu radikaalisti. Ja suurin osa ihmisistä kykenisi aivan hyvin syömään samalta posliinilautaselta, jos vain ruoka ja ruoka-ajat vähän vaihtelevat.

Kotoisalta, lämpimältä, turvalliselta, rakastavalta, oikealta. Seksi alkaa kosketuksesta, ei se kipinä ole kadonnut, vaikka roihu on tasaantunut. 17 vuotta takana, toivottavasti montakymmentä edessä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ovat parisuhteet kuoleutuneet s*ksin osalta noin vuosi suhteen alkamisen jälkeen. Sitä ei vain jaksa kiinnostua enää siitä, kun kumppani on liian arkinen ja tuttu. Saatan olla yksin mielipiteeni ja kokemukseni kanssa tosin.

En ole tuo kirjoittaja, mutta ihmettelen alapeukkuja. Hän asiallisesti totesi että kiinnostus lopahtaa vuoden jälkeen. Kertoi vain omasta kokemuksestaan, ei yleistänyt. En ymmärrä mikä tuossa oli väärin.

Yhdessä oloa takana n. 15 vuotta. Läheisyys on usein ihan vaan läheisyyttä, mukavaa ja turvallista. Toisen kainaloon on hyvä painautua. Mutta edelleen toinen saa myös syttymään, hyvin pienillä vihjeillä. Seksi on helppoa ja hyvää, kun tietää mistä toinen tykkää. Molemmat haluaa tehdä toiselle hyvää. Ei tunnu kaverilliselle, ei ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä se voi enää vuosikymmenten jälkeen tuntua hyvältä? En ymmärrä tätä mitenkään. Kai useat ihmiset kaipaavat kuitenkin vaihtelua. Jos ei samaa ruokaakaan jaksa syödä päivästä toiseen, miksi jaksaisi p*nna samaa ihmistä? En vain pysty käsittämään tätä.

Ei se suihkussa käyminenkään muutu vuosien saatossa. Mutta aina se vaan on yhtä kivaa kun on lopulta puhdas. Samoin vessassa käyminen. Koko elämän sitä on tehnyt ja aina se vaan on yhtä kivaa, kun ei ole enää vessahätä ja on saanut käytyä vessassa, jos on tarve.

Ei ne ihmiset nyt niin erilaisia ole, että kumppania vaihtamalla homma jotenkin muuttuu radikaalisti. Ja suurin osa ihmisistä kykenisi aivan hyvin syömään samalta posliinilautaselta, jos vain ruoka ja ruoka-ajat vähän vaihtelevat.

Samalla logiikalla voisi sitten alkaa seurustelemaan kenenkä kanssa vain kun kaikki ovat loppujen lopuksi sen verta samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä se voi enää vuosikymmenten jälkeen tuntua hyvältä? En ymmärrä tätä mitenkään. Kai useat ihmiset kaipaavat kuitenkin vaihtelua. Jos ei samaa ruokaakaan jaksa syödä päivästä toiseen, miksi jaksaisi p*nna samaa ihmistä? En vain pysty käsittämään tätä.

Minä en taas ymmärrä että miten ei tuntuisi hyvältä vuosien jälkeen. Jos yhteinen sävel on löytynyt ja seksi ja läheisyys tuntunut hyvältä niin mihin se muka katoaisi? Kun oppii ne jutut mistä itse ja toinen nauttii eniten, se vaan tuntuu hyvältä. Vaikka se puoliso ei ehkä näytä yhtä seksikkäälle kuin ennen, voi hyvin muistella vanhoja tai keskittyä siihen niihin tuntemuksiin.

Meillä on kaksi pientä lasta, pitkät työpäivät ja yli 15v parisuhde takana, mutta kipinää riittää silti. En koskaan kieltäydy seksistä, koska tiedän että se on hyvää. Joka päivä ei jaksaisi, ei kumpikaan meistä, se on vähän semmoista kausittaista. Joskus on vähän taukoa ja sitten useampana päivänä peräkkäin. Se ei ole mikään velvollisuus, se on nautinto, molemmille.

Me ollaan oltu yhdessä vasta 16 vuotta, mutta voinen vastata? Itsellä ei ole ollut koskaan kauheasti haluttomuutta naisena, miestäni selvästi enempää siis, mutta joskus toki. Siihen on liittynyt jotain muita kismoja silloin ja kokemusta, että mua ei ole tarpeeksi arvostettu tai on jotenkin muuten ollut tukahdutettu olo. Mutta lyhyitä aikoja eikä mitään varsinaista ongelmaa. Mutta silloin on mies voinut vaikuttaa maailman mänteimmältä ihmiseltä kun ei minua ymmärrä ja seksi tuntunut vaan typerältä yritykseltä. Vaikka jos on hommaan alettu sitten niin asenteeni on sitten sen myötä kyllä muuttunut rennommaksi ja seksi on itse asiassa aina ollut tosi hyvää, kiihottavaa, läheistä ja tyydyttävää ja silleen. Mutta seksiä on tuolloin ollut harvemmin kun en ole välttämättä esim. suudelmiin syttynyt. Miehellä taas oli haluttomuutta yhden lääkityksen vaikutuksesta ja häneltä meni ruokahalutkin silloin ja oli aika zombi vain. Sille olen kyllä muuten kelvannut ja on halunnut kaikenlaisissa olotiloissa ja -muodoissa ja ihmeellisissä paikoissa. Se on se läheisyys vähän sellaista, että kun toista näkee enemmän parhaimmillaan niin halut on tosi kovat ja se tavallaan ruokkii itseään ja positiivisuus säteilee muuallekin elämään ja rakkautta on. Joskus on nysvätty kahdestaan kotona vähän liian paljon suhteen alkupuolella enemmän, ei ihan alussa, ja sitten on tullut vähän jo fiiliksiä kuin mies olisi joku veljeni tai pitääkö hän minua ihan sielunSISKONAAN ja silloin on luisunut enemmän halailuasteelle ilman, että toisesta haluaisi eroon kuitenkaan, mutta eroottiset tunnelmat menneet aika laimeiksi. Joskus se tuttuus ei oikein kiehdo, mutta yleensä kuitenkin havahdun siihen kuinka oikeasti ihana ja haluttava mieheni on. Että ei siitä ole poistuneet ne piirteet, joita alunperinkin pidin hyvin viehättävinä ja ihmisenä arvostan edelleen. Kuitenkin seksiä, rakkautta ja läheisyyttä kaipaa ihan samalla tavalla vanhempanakin kuin silloin tavatessa ja on aika kiva, että on rinnalla ihan mahtava kumppani. Mun on myös vaikea uskoa, että mieheni olisi alkanut pitää minua vastenmielisenä vanhetessa tai raskaanakaan ollessa kun sillä kuitenkin aina seisoo kun näkee kinut suihkussa ja saunassakin. Kyllä mieluiten myös häntä katselisin ja rakastaisin loppu elämän enkä ketään muuta.

Läheisyys on ihanaa, siis kainalossa oleminen. Ei tarvi yhtään jännittää mitään, oma keho on toiselle tuttu. Maailman paras tunne on painautua kumppania vasten. Kumppani osaa koskettaa juuri oikealla tavalla, ei tarvitse ohjeistaa, esim. jos hieroo vaikka selkää tai jalkoja. 

Seksi onkin sitten vähän kinkkisempää. Hetkittäin tulee todella se olo, kuin hyvää ystävää rakastelisi. Ja siis huonolla tavalla. Ihan kuin tekisi jotain, mikä ei ihan kuulu suhteen luonteeseen. Vaikea selittää :D

Läheisyys ja intohimo ovat kaksi eri asiaa. Läheisyyttä on päivittäin, suukotellaan, halaillaan, pötkötellään yhdessä ja hipsutellaan.

Sitten toisena hetkenä se saattaa muuttua puhtaaksi intohimoksi ja sitä sitten naida rätkytetään. Toisinaan pidemmän kaavan mukaan, joskus vähän nopeammin hommat on ohi. Kyllä seksi on vieläkin vaan kivaa yhdessä. Ei mitään ylläreitä ole luvassa, lähinnä vaan mihin kropat toisinaan pystyy. ;)

28 vuotta yhdessä.

Se tuntuu vastenmieliseltä. N52

Vaatteilla vai ilman🤔

Vierailija kirjoitti:

Vaatteilla vai ilman🤔

Sekä että.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteilla vai ilman🤔

Sekä että.

Millaiset ovat hot🎁

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä se voi enää vuosikymmenten jälkeen tuntua hyvältä? En ymmärrä tätä mitenkään. Kai useat ihmiset kaipaavat kuitenkin vaihtelua. Jos ei samaa ruokaakaan jaksa syödä päivästä toiseen, miksi jaksaisi p*nna samaa ihmistä? En vain pysty käsittämään tätä.

Minä en taas ymmärrä miten joku voi saada nautintoa yhden illan jutusta ilman että on todella hyvä kemia ja se kemia kun vahvistuu kokoajan mitä kauemmin ollaan yhdessä... Olen harrastanut kymmenien naisten kanssa yhden illan juttuja ja on ollut todella isoja odotuksia, sen näköisiä naisia että on ollut olo että laukean heti kun pääsen sen naisen kanssa touhuamaan, mutta totuus on ollut että on jännittänyt, ei ole ollut ihan kympillä sitä mitä itse olen halunnut, on ollut lähes aina ihan kunnon säätöä, tyyliin saanut tehdä töitä että seisoo edes ja saa hommat loppuun... Samaan aikaan on ollut se pitkäaikainen kumppani, jonka kanssa kaikki on niin rentoa ja itsestään selvää että ei tarvitse edes miettiä sitä seksiä kun on aivan kivikova ja se on niin rentoa että se nautinto tulee itsestään ilman että tarvii keskittyä tekemään jotain tyydyttääkseen toista... Sittemmin olen ollut esim tinderissä ja sitä seksiäkin, mutta todellakin halunnut panostaa siihen hyvään kemiaan, kun on kokemuksesta nähnyt kuinka paljon sillä on merkitystä että sen kumppanin kanssa mätsää... Nimenomaan just siks esim pidempiaikainen FWB tyylinen juttu mielessä kuin se yhden illan juttu kun se seksi paranee kokoajan ja jos mätsää hyvin ja tulee muutenkin ihan kivasti juttuun niin kyllä se tilanne rentoutuu siinä... M35v

Vaimo kävin vitunn kiristyksessä ja otti silikonit, nyt sujuu taas seksi vähän aikaa. M53

Lopetin pyrkimästä parisuhteisiin jo vuosia sitten, koska en saa seksistä enää mitään irti muutaman vuoden jälkeen. Vain lyhyet suhteet antavat tyydytyksen, mutta eipä niitäkään juuri ole/saa.