Miten oppia kehumaan puolisoa?

Aloita arkisista asioista, kehu vaikka hyvästä siivouksesta tai hyvästä ruuasta.

Mulla sama. Uskon, että johtuu siitä, ettei oma äitikään ikinä kehunut Isäämme.

Olet jo tiedostanut asian,se on hyvä. Nyt vain pakotat itsesi sanomaan välillä,( kerran päivässä) , jotain hyvää miehestäsi. Minun mielestäni se riittää,ettei mene överiksi.

Vierailija kirjoitti:

Aloita arkisista asioista, kehu vaikka hyvästä siivouksesta tai hyvästä ruuasta.

Ongelma onkin juuri se että mies kyllä tietää olevansa hyvä monissa arjen asioissa mutta pitäisi saada se itsetunto nousemaan nimenomaan miehenä ja kumppanina.

Varmaan niin, että jos aidosti ajattelet että on hienot silmät, sitä voi kehua miehelläkin tms. Ettei valehtele, että oletpa lihaksikas jos toinen ei nyt erityisen lihaksikas ole. Ja tuskin koko ajan kehuminen kuulostaa aidolta.

Ja kukahan sen itsetunnon on sinne pohjamutiin saanut...

Vähän sillei ku osaat ja muistat haukkua ja arvostella kuitenkin. Niin se on niin ku vaan se vastakkainen tapa sit siitä.

Sano arvostavasi hänen uskollisuuttaan. Kuinka hyvä isä hän on teidän lapsillenne. Kuinka hyvän miehen oletkaan saanut itsellesi.

Kiitoksen kautta on helppo lähteä. Kiitos kun olet siivonnut sillä välin kun olin poissa, olet ihana.

Kiitos ruuasta, olipa hyvää. olen kyllä onnellinen että minulla on noin hyvä kokki miehenä. 

Yksi helppo on myäs kosketuksen kautta. Halaan monesti miestäni ja kuiskaan korvaan ihana, tai rakas, tai komea, tai seksikäs. Saatan siis halata arjen lomassa, eli kun mies viipaloi vihanneksia, halaan takaa päin, kun hän on tulossa suikkaamaan suukon kun on lähdössä, niin halaankin jne.

Vierailija kirjoitti:

Ja kukahan sen itsetunnon on sinne pohjamutiin saanut...

Varmaan osittain ainakin minä kun en ole osannut kertoa miten paljon häntä arvostan. Mutta niitä virheitähän tässä olisi nyt tarkoitus ryhtyä korjaamaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksen kautta on helppo lähteä. Kiitos kun olet siivonnut sillä välin kun olin poissa, olet ihana.

Kiitos ruuasta, olipa hyvää. olen kyllä onnellinen että minulla on noin hyvä kokki miehenä. 

Yksi helppo on myäs kosketuksen kautta. Halaan monesti miestäni ja kuiskaan korvaan ihana, tai rakas, tai komea, tai seksikäs. Saatan siis halata arjen lomassa, eli kun mies viipaloi vihanneksia, halaan takaa päin, kun hän on tulossa suikkaamaan suukon kun on lähdössä, niin halaankin jne.

Tämä oli hyvä, kiitos! Nyt huomaan että minulla on oppimista myös sen koskemisen ja halaamisen osalta. Sekin on kyllä jäänyt ihan liian vähälle...

Listaa vaikka paperille asioita, joissa miehesi on hyvä tai joita hän tekee usein ja joista tulee sinulle hyvä mieli. Tai asioita joista sinä haluaisit itse saada kehuja. Kun sinulla on konkreettisesti mustaa valkoisella ja vaikka 10 asiaa paperilla, opit tiedostamaan ja muistamaan niitä paremmin ja voit valita sieltä joinain päivinä jonkun sopivan. Aluksi vaikka pari kertaa viikossa, tai vaikka edes kerran viikossa.

Voit vaikka sanoa: kiitos kun olet tehnyt lumityöt, tuo paita sopii sinulle hyvin, ihanaa kun jaksoit hieroa hartioitani, kiitos kun ostit kaupasta sitä tai tätä. Ihanaa kun ehdit katsoa kanssani tätä sarjaa tai lähteä lenkille, se rentouttaa niin hyvin työpäivän jälkeen. Näytätpä tänään pirteältä/hyväntuuliselta/komealta tms. Teit tosi hyvää ruokaa, kiitos. Kivat nuo uudet housut, näytät tosi hyvältä niissä.

Itse kehun miestäni melko usein mutta joskus huomaan että kehumisesta on taukoa ja silloin keskityn tietoisesti siihen että sanon jotain mukavaa miehelleni. Usein mietin millaisia asioita haluaisin itse kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Ja kukahan sen itsetunnon on sinne pohjamutiin saanut...

Olen eri, mutta vastaan oman mieheni kohdalta että mieheni on aika herkkä ottamaan itseensä, hän on ollut lapsena tekemisissä paljon hyvin paljon vanhempien lasten kanssa, jotka ovat kiusoitelleet miestäni, ja hän on aina tuntenut lapsena olevansa tyhmempi ja lapsellisempi kuin muuta(vanhemmat) kaverit. 

Myöhemmin hän oli ujo tyttöjen kanssa, ja eräs harratuksen ohjaaja lyttäsi hänet niin että hän lopetti rakastamansa harrastuksen kun uskoi olevansa siinä todella surkea. 

Minun kansani sitten itsetunto on noussut huimasti, kun luotettavana henkilönä ja rehellisenä, olen hänen kanssaan menneitä asioita pohtinut. Lisäksi mieheni on käynyt terapiassa eronsa jälkeen n. 10 v sitten, jossa myös kyseenalaistettiin hänen huono itsetuntonsa, ja ohjattiin kohti parempaa itsetuntoa.

Kuten joku tossa jo sanoikin että aloita arkisista asioista.

Kehut jotain pientä, mitä puolisosi sitten tekeekin. "Kiva kun veit roskat." "Kiitos, tänään teit hyvää ruokaa." Jne, pienet arkipäivän huomiot piristävät kummasti, vaikkei semmoisten asioiden huomiointi tuntuisi miltään noin muuten, mutta kyllä aivot ne rekisteröi. Ei mistään tarvitse tehdä numeroa ja kun sitä tarpeeksi tekee, niin muuttuu se tavaksi.

Jos ulkonäön kehu on vaikeaa, niin sama juttu, aloita pienistä. Muisteletteko koskaan ekoja treffejä, alkuaikoja?

Meidän suomalaisten sielunmaisemaan tunteiden näyttäminen ja positiivisten asioiden sanominen toiselle on taottu syvälle. Ei saa sanoa mitään hyvää toiselle, ettei vaan ylpistyisi, se on lällyä, tms.

Kyllä uusia tapoja oppii, ei saa olla liian kriittinen itseään kohtaan. Nimimerkillä entinen yrmy ujopiimä.