Lue keskustelun säännöt.
En päässyt unelma-alalle, pitäisikö mennä kakkosvaihtoehtoon?
10.07.2015 |
... Vai vuodeksi töihin?
Unelmien opiskelupaikka mihin siis en päässyt oli Helsingin lääkis, ja se mihin pääsin Aallon tekniikkapuolta.
Kakkosalani on ihan mukava, suht hyvin työllistävä ja voisin ihan hyvin kuvitella opiskelevani sitä vuoden. Mutta sitten en enää kuulu ensikertalaiskiintoiöön ja lääkis on ensi kerralla entistä vaikeampi päästä. Tämän vaihtoehdon hyvä puoli on se että minulla kuitenkin olisi opiskelupaikka.
Minulla on työpaikka tarjoilijana, ja voisin jatkaa sitä vuoden. Tämän vaihtoehdon huono puoli on että jos en pääse seuraavallakaan kerralla lääkikseen olen taas vuoden opiskelematta. En myös varsinaisesti rakasta työtäni.
Mitä tässä nyt kannattaisi tehdä :( pelkään että ensikertalaiskiintiö tuomitsee lääkishaaveeni lopullisesti, mutta en myöskään haluaisi olla töissä vuotta.
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:48"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:44"]
Koita kuvitella itseäsi niihin töihin, joita tekisit valmistuttuasi. Haastattele ihmisiä, jotka tekevät noilla aloilla töitä. Voit varmasti kysellä vaikka puolitutuilta, useimmat ihmiset ovat imarreltuja jos jotakuta kiinnostaa heidän työnsä ja näin kertovat mielellään kokemksistaan.
Nopeasti ajatellen tulee mieleen, että lääkärin työssä täytyy olla kiinnostunut ihmisistä ja haluta ratkoa heidän vaikeita pulmiaan, auttaa heitä paratumaan tai pärjäämään sairautensa kanssa. Potilas on lääkärin asiakas ja vastaan tulee varmasti hyvin monenlaisia tyyppejä ja raadollisiakin kohtaloita. Diplomi-insinöörinäkin ratkoisit ongelmia, mutta asiakkaat ja heidän tarpeensa olisivat aika eri tyyppisiä. Molemmissa töissä varmasti tarvitaan mm. nopeaa päätöksentekokykyä. Yritä miettiä (ja vaikka testata erilaisilla testeillä) minkäainen ihminen pohjimmiltasi olet. Mikä siunua kiinnostaa, minkälaisten asioiden parissa jaksat puurtaa, mikä saa sinut iloiseksi, mikä antaa tunteen merkityksellisyydestä, minkäaiset asiat stressaavat sinua, minkälaisten kollegoiden kanssa haluaisit työskennellä, minkälaista haluaisit arkesi ja mahdollisen myöhemmän perhe-elämäsi olevan, jne. Mutta tottahan sekin on, että opiskellessa käsitys alasta kirkastuu ja nuoren toiveet ja tavoitteet voivat muuttua matkan varrella. Mutta oman itsensä tunteminen auttaa varmaan jonkin verran valintojen hetkellä.
[/quote]
Raha ja status. En kuitenkaan ole riittävän lahjakas saadakseni niitä aloilla, joilla ei ole krooninen tarkoituksellisesti ylläpidetty työvoimapula ja pakko olla tietty tutkinto, jotta saa tehdä töitä.
[/quote]
Tuota ylempää viestiä ei kirjoittanut AP, mutta minua ei todellakaan kiinnosta raha ja status vaan kemia, fysiikka ja biologia. Ne ovat vahvimmat aineeni matikan ohella. Opo sitten suositteli lääkistä ja olin samaa mieltä koska siellähän noita tarvii. Laitoin DI:n varalle koska sekin kuulosti melko mielenkiintoiselle. Ja nyt en sitten päässyt lääkikseen, enkä tiedä mitä tekisin. Voi kun ei olis sitä ensikertalaiskiintiötä :(
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata mennä mihinkään työhön SUomessa jos siitä ei tykkää. Pienet palkat ja korkea verotus tekevät työnteosto harrastuksen ja ei kai kukaan harrasta sellaista mistä ei pidä. Eli ei kannata opiskella mitään jos et pääse mihin haluat. Vaihtoehto on opiskella Suomessa ja sitten lähteä täältä pois töihin maahan jossa työtä arvostetaan ja siitä maksataan sen mukaan.