Tyttöjen ja poikien lelut ja värit

Siis _lapsuudestanne_ ... Autocorrect

Jaa.

Mä olin lapsena isin tyttö. Vietin paljon isän kanssa "miesten hommia" (puu- ja sähkötyöt) tehden. En itse asiassa ennen tämän aloituksen lukemista ollut ikinä ajatellut olleeni mitenkään poikamainen.  Leluja oli aika vähän. Legoista tykkäsin ja hiekkalaatiolla minulla oli neppiautoja.  Kavereiden kanssa rakennettiin majaa, pyöräiltiin ympäriinsä ja metsästettiin sammakoita.

Joitain nukkeja minulla oli, mutta inhosin niitä. Pelkäsin että nuket heräävät yöllä eloon ja kuristavat minut (jossain kummitusjutussa oli näin kerrottu). 

Sininen oli lapsena lempivärini ja suuri osa vaatteista oli sinisiä. Sekä housuja että hameita.

Teininä muutuin tyttömäisemmäksi, mistä isä ei pitänyt yhtään. Hän kielsi hiustenvärjäyksen ja meikkauksen. Äidin avustuksella kuitenkin salaa niitä harrastin. 

Ihan tavanomaisen naisellinen nainen olen nykyään.

Mulla on ollut kaksi vaihetta. Joskus 4-5-vuotiaana pukeuduin ainoastaan hameisiin ja mekkoihin. Vaaleanpunaista minulla ei juurikaan ollut enkä muista muutenkaan kiinnittäneeni erityisesti väreihin huomiota, mutta mekko oli tärkeä. Yhä edelleen aikuisena mekko tai hame on minulle huomattavasti mukavampi vaihtoehto ja esimerkiksi kuukautisten aikana en muuta halua käyttääkään, kun housuissa olo on (muka?) kurja. 

Sitten eskarista tokalle, ehkä kolmannellekin pukeuduin vain "poikaväreihin". Tällä oli ehkä tekemistä sen kanssa, että vietin paljon aikaa naapurin poikien kanssa ja jotenkin samaistin pukeutumiseni heihin. Vieraat mummot luulivat sinisen toppahaalarin vuoksi pojaksi vaikka hiukset olivat pitkät ja leteillä, mutten sitä koskaan mitenkään harmitellut tai ottanut itseeni.