Tapaus Erikasta

Muutama kommentti:

1) Erikan tapausta on käytetty varoittavana esimerkkinä, jolla kiihotetaan tekemään lasu-ilmoituksia. Juuri turhat lasu-ilmoitukset vievät voimavaroja tutkia todellisia tapauksia ja hoitaa niitä. Erikasta oli tehty harvinaisen paljon ilmoituksia. Tapaukset, joissa ei ole tehty ja päädytty onnettomaan lopputulokseen, ovat erittäin vähissä. Itse asiassa ei tule mieleen kuin Oulun vauvasurmaaja. Kuopionkin lapsensa tappanut nainen oli jo sosiaalitoimiston asiakas ja oli kertonut ongelmistaan.

Moraalinen ratsastaminen "omalla huolestuneisuudellaan" varmaan tuottaa ihmisyyspointseja joltain porukalta, mutta arveluttavaa se on juuri siksi, että sen seurauksena tilanne ei ainakaan parane.

2) Erikan tilaa arvioivat koululääkäri ja terveydenhoitaja ja joku tilannetta tuntematon psykiatri. Väkivallan aiheuttamia vammoja ja traumoja kukaan näistä ei ole ollut erikoistunut havaitsemaan. Sen alan asiantuntijat löytyvät oikeuslääketieteen puolelta. On käsittämätöntä, että lausuntoja on kuitenkin pyydetty tuollaisilta tahoilta, joilla ei edes periaatteessa voi olla riittävää ammattitaitoa. 

Siltikin tulisi pitää mielessä, että jopa nämä parhaat asiantuntijat eivät aina voi sanoa varmuudella, ovatko vauriot johtuneet väkivallasta tai hyväksikäytöstä. Heidän lausuntonsa ovat vain osa siitä kokonaisuudesta, josta oikea kuva tilanteesta muodostuu.

3) luulisi olevan aivan normikäytäntö, että vähintäänkin asiakkaiden henkilöllisyys varmennetaan. Pankeissa, joissa käsitellään vain rahaa, ei ihmisten elämää ja tulevaisuutta, niin tehdään. Sosiaalitoimen työntekijöillä on viranomaisten valtuudet, toisin kuin pankkitoimihenkilöillä. Jos henkilöllisyydestä on epäselvyyttä, sen pitäisi ilman muuta johtaa siihen, että henkilö otetaan suurennuslasin alle ja hänet tutkitaan perin pohjin.

4) asiantuntijana esiintyminen virallisissa yhteyksissä on jopa rikos. Tarkkaan ottaen viranomaisen tulisi tarkistaa myös uusien kollegojensa ja asiantuntijoina käytettyjen tahojan taustat. Valelääkäreitä kun niitäkin on markkinoilla. Virallistetuista ammatinharjoittajista on rekisterinsä, joista tiedot löytyvät. Nämäkin tarkastukset tulisi olla normaalia rutiinia.

5) sosiaalityöntekijällä tulisi olla perusvalmiudet psykologian alalta, lasten kanssa työskentelevällä kehityspsykologiasta. Silloin olisi myös selvää, että kokonaiskuva ratkaisee ja osaa kerätä sen luomiseen tarvittavan tiedon niiltä tahoilta, joista se on saatavissa. Eli ihmisiltä ja viranomaisilta, jotka ovat olleet lapsen kanssa tekemisissä. Varsinkin jos tietoa on saatavilla pitkältä ajanjaksolta, kuten Erikan tapauksessa, jossa vielä lapsen tilan muutokset sen mukaan, oliko hän kotona vai ei, tulivat selvästi ilmi, se tulisi ilman muuta hyödyntää. 

6) kohumedian ja poliitikkojen vaikutusta järjestelmään tulisi vähentää. Huostaanotto ja lasu-kiiman lietsominen ei ole auttanut eikä auta yhtäkään niistä lapsista, joilla on todellisia ongelmia. Päinvastoin, se aiheuttaa lisää ongelmia ja tulee järjettömän kalliiksi.

7) huostaanoton käyttöä tulisi rajoittaa. Se traumatisoi aina lasta ja vain äärimmäisissä tapauksissa siitä saatava hyöty ylittää siitä koituvat haitat. Se on myös hirvittävän kallista. Se ei ole hoitomuoto vaan useissa tapauksissa joko tehotonta tai haitallista. Se näkyy selvästi kun tutkitaan huostaanotettujen lapsien kehityshistoriaa. Toki on lapsia, jotka ovat aivan selvästi hyötyneet huostaanotosta. Ei kyse tietenkään ole siitä, että heidän kaltaisiaan ei pitäisi ottaa huostaan. Mutta on täysin moraalitonta puolustella muutamilla menestystarinoilla lukuisia epäonnistumisia, joissa osassa vieläpä nämä "lapsen parhaaksi" tarkoitetut toimenpiteet ovat juuri traumatisoineet ja tuhonneet lapsen psyykkisesti.

Turhien huostaanottojen väheneminen vapauttaisi resursseja ottaa huostaan niitä, jotka sitä todella tarvitsevat.

8) viranomaisten välistä yhteistoimintaa tulisi tehostaa ja tehdä rutiinin omaisemmaksi. Poliisi on luonnollinen taho asiakkaiden taustoja selvitettäessä, mutta silti ehkä suurin osa oleellisesta tiedosta löytyy muilta viranomaisilta. Viranomaisrekisterit ja niiden rutiininomainen käyttö tulisi olla täysin itsestään selvä osa sosiaalivirkailijan työtä. Tällöin myös etuuksien huijaaminen olisi vaikeampaa.

9) edelliseen liittyen ulkomaalaisten osalta tietojen tarkistusmenetelmiä tulisi kehittää ja tarvittaessa kerätä uusia rekistereitä. Erikan äitipuoli esiintyi ulkomaalaisena ehkä juuri siksi, että hän tiesi, ettei ulkomaalaisten tietoja helposti voida tarkistaa ja usein sitä ei edes yritetä. ls-tapausissa näin kuitenkin tulisi aina ja aivan ehdottomasti tehdä.

10) paitsi vanhempien, myös lasten henkilöllisyys tulisi varmistaa. Lasten ryöstöt ja kidnappaamiset pakenemisineen toiseen maahan eivät ole aivan tavattomia ilmiöitä maailmalla, varsinkin niissä sosiaaliluokissa, jotka lasun asiakkaiksi yleensä päätyvät. On vain ajan kysymys, koska näihin kuvioihin törmätään myös täällä lintukodossa. Voisin olla maastani ylpeä, jos sinä päivänä näkisin sen ihmeen, että siihen oli varauduttu ja asia hoidettiin osaavasti. Uusien perheiden tullessa asiakkaiksi olisi hyvä muistaa kansainvälisesti etsintäkuulutetut lapset, kuin myös vanhemmat. Ja vaikka kummatkaan eivät olisi etsittyjä missään päin maailmaa, varmistaa, että lapsi todella on sitä, mitä hänen sanotaan olevan. Varmiten tämä tietenkin onnistuu vain DNA-testein, mutta sikäli kuin tulevaisuudessa edelleen halpenevat, miksei niistä voisi tehdä rutiinia.