Lue keskustelun säännöt.
Voidaanko mut jättää hoitamatta (masennus)?
10.07.2015 |
- Kelan tuki ei ole mahdollinen, koska edellisestä terapiajaksosta liian vähän aikaa.
- Omakustanteisesti ei ole MITÄÄN mahdollisuutta (tulot alle 1000e/kk)
- Sain lähetteen juuri psykiatrian polille ja lapussa sanottiin, että voidaan antaa oliko se nyt 6-12/kk hoitoa eli jotain juttelua psykologilla/psykiatrisella sairaanhoitajalla.
Mitä tapahtuu tämän jälkeen? Heittävätkö polilta ulos? Voinko saada jotain apua? Tai siis voidaanko mut jättää hoidotta. Olen vaikeasti masentunut ihan jo elämäntilanteeni takia eikä helpotusta näy. On yksinkertaisesti pakko saada apua tai muuten en tule säilymään hengissä kun en vaan jaksa enää. Pelottaa mennä tuonne psykiatrian polille nyt jos tosiaan hoitoa saa vain tuon ajan :(. Helpottaisi jos pääsis edes kerran kuussa juttelemaan!!
Kommentit (26)
Olisiko mahdollista muuttaa sitä elämäntilannetta sellaiseksi, että sun olisi mahdollisuus hoitua? Tarkoitus kai olisi saada sut jonkilaiseen kuntoon, eikä ylläpitää sairautta. Ja tämä kaikella lämmöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin siis aiemmin masennuksen ja syömishäiriön takia. Toivoin tosi nopeasti ja terapeutin kanssa yhteistoimin totesimme, että kolmatta vuotta Kelan terapiaa en enää tarvitse. Menikin tosi hyvin, mut sit alkoi tapahtua. En ala tässä sen kummemmin avaamaan, mutta multa on kuollut paljon läheiisä, oon sairastunut fyysisesti, mua on käytetty hyväksi yms tuon terapiajakson jälkeen.
Haluaisin itse pitää edes jonkinlaisen työkyvyn, mutta alan olemaan fyysisesti siinä kunnossa että tuntuu jo haasteellisesti. Pitäis löytyä sairauksiin sopivat lääkitykset ja hoitomuodot. Muuten ei ole oikein mitään muutettavaa niissä asioissa mihin voin vaikuttaa (esimerkiks parisuhde, asumismuoto, paikkakunta jne).
Oon miettinyt, et mitä tapahtuu niille jotka on jo käyttäny kaikki Kelan terapiat ja tarviis hoitoa edelleen? Eikö niitä hoida kukaan? Jos siis ei oo rahaa yksityiseen.
- Ap
Niin ja lisään, että tuo lähettänyt lääkäri ei mulle antanut mitään lääkitystä. Tosin toista sairautta hoidetaan semmosella lääkkeellä, jolla pitäs olla vaikutusta myös mielialaan.
- Ap
Voi kurja :( Mä en osaa muuta sanoa kuin että tsemppiä ap! <3
Vituttaa tää tilanne suoraan sanottuna. Huoh. Melkeinpä kadun tuota koko aiempaa terapiajaksoa, vaikka olihan se silloin pakko.. Kävin siis Kelalta kyselemässä ja uutta tukea voi kai saada vasta kun edellisen päättymisestä on viisi vuotta tai jotain, no mulla on kai joku pari vuotta. Tähän pariin vuoteen on mahtunut vaan aivan liikaa vastoinkäymisiä ja en jaksa enää elää. Mietin, että onko järkeä ees mennä koko psykiatrian polille nyt, vai pitäiskö tätä säästellä jotenkin.. Kun tiedän, että yksi läheiseni menee vaan huonompaan kuntoon ja sit jos/kun hänestä aika jättää niin en todella tuu selviämään siitä ilman ammattiapua. :( Mut pakko ois saada apua tietysti jo nyt kun pää on levinnyt käteen jo aika päivää sitten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämäntilanteita niin vaan muuteta. Tiedoksi tämä sille, joka sellaista ehdotti. Vai miten esim. työttömyydestä masentuneelle järkättäisiin töitä, että se parantuisi masennuksesta?
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 17:51"]
Ei elämäntilanteita niin vaan muuteta. Tiedoksi tämä sille, joka sellaista ehdotti. Vai miten esim. työttömyydestä masentuneelle järkättäisiin töitä, että se parantuisi masennuksesta?
[/quote]
Niinpä.. Olen jo tehnyt käytännössä kaiken voitavan, esimerkiksi ottanut etäisyyttä minulle hankalista ihmissuhteista, yrittänyt tehdä mieltä piristäviä asioita, luopunut ahdistusta tuovista esineistä ja muutenkin järjestellyt elämääni parhaani mukaan. Ärsyttää nämä "se on sun omasta asenteesta kiinni". Niin no, jokainen voi tulla koittamaan elää parantumattomien ja kivuliaiden sairauksien kanssa. Ei sitä vaan loputtomasti jaksa olla positiivinen, vaikka kuinka olis sellainen luonteeltaan. Tekee vaan mieli luovuttaa kun ei oo ees mitään parempaa tiedossa näillä näkymin!
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa ap. Pakko kertoa oma tarinani. Olen kärsinyt masennuksesta teini-iästä asti, välillä helpottaa yleensä on tosi rankkaa. Olen nyt nelikymppinen. Mä en päässyt edes terapiaan koska olin liian huonossa kunnossa. Kuitenkin tarjottiin ryhmäterapiaa, vaikka muiden psyykkisten ongelmien takia en voi sellaiseen osallistua, ja miten voisin osallistua ryhmäterapiaan kun olin todella huonossa kunnossa. Minut sitten potkittiin ulos psykiatriaselta polilta enkä sinne pääse takaisin, vaikka lääkäri taas kuukausi sitten totesi vakavan masennuksen näiden muiden ongelmien ohella. En siis saa apua mistään, lääkkeet, joita psykiatriselta sain, lopetin pahojen sivuvaikutusoireiden takia. Niitä sitten kehotetaan syömään vaikka tiedossa on etteivät sovi. Odottelen tässä loppuelämän loppua, tässä tämä elämä sitten oli?
Ärsyttää tuo asenne. Ei ennen vanhaan mitään hoitoja tarjottu, vaan itse selvittiin pohtimalla asiansa selviksi. Kukaan ei hoitanut, ei. Ja hyvin pärjättiin, kun piti pärjätä. Hanki haasteita elämääsi, niin unohtuu pullamössöily.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 18:23"]
Ärsyttää tuo asenne. Ei ennen vanhaan mitään hoitoja tarjottu, vaan itse selvittiin pohtimalla asiansa selviksi. Kukaan ei hoitanut, ei. Ja hyvin pärjättiin, kun piti pärjätä. Hanki haasteita elämääsi, niin unohtuu pullamössöily.
[/quote]
Kyllä ennenkin voitiin huonosti ja tehtiin itsareita. Itse olet yks pullamössö!
Minäkin olen käynyt tuon kaiken läpi syömishäiriöineen päivineen. Nyt kun tuli elämässä ihan oikeita ongelmia mistä ei selviä lääkkeillä eikä juttelemalla ammattiauttajien kanssa, huomasin miten turha se koko hoitokierre oli. Mielenterveyden saa takaisin ja usein ne kaikki ongelmat täysin turhia ahdistuksia ja pelkoja. Menetäpä sellaista mitä et takaisin saa enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 18:29"]
Minäkin olen käynyt tuon kaiken läpi syömishäiriöineen päivineen. Nyt kun tuli elämässä ihan oikeita ongelmia mistä ei selviä lääkkeillä eikä juttelemalla ammattiauttajien kanssa, huomasin miten turha se koko hoitokierre oli. Mielenterveyden saa takaisin ja usein ne kaikki ongelmat täysin turhia ahdistuksia ja pelkoja. Menetäpä sellaista mitä et takaisin saa enää koskaan.
[/quote]
Kuten? Terveys? Kaikki menettää terveytensä joskus. Läheinen ihminen? Niitäkin menetyksiä tulee. Kaikki ei toivu henkisesti tuollaisista iskuista välttämättä enää koskaan. Sitä joutuu elämään rikkinäisenä sen minkä elää. On ihan hyvä, että nykyään on joitakin apuja jo tarjolla. Olisi paljon kurjempaa jos ei mitään keskusteluapua tai lääkkeitäkään olisi.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 18:29"]
Minäkin olen käynyt tuon kaiken läpi syömishäiriöineen päivineen. Nyt kun tuli elämässä ihan oikeita ongelmia mistä ei selviä lääkkeillä eikä juttelemalla ammattiauttajien kanssa, huomasin miten turha se koko hoitokierre oli. Mielenterveyden saa takaisin ja usein ne kaikki ongelmat täysin turhia ahdistuksia ja pelkoja. Menetäpä sellaista mitä et takaisin saa enää koskaan.
[/quote]
:D Kultaseni. Mulla on ihan "oikeita" ongelmia elämässäni, ei sillä etteikö syömishäiriö silloin olisi ollut vakava. Toisilla vaan on vähän huonompi tuuri kaikessa ja elämässä on paljon vastoinkäymisiä, minä satun kuulumaan niihin. Ymmärrätkö sinä, että ei kenenkään psyyke kestä jatkuvaa paskan lentämistä niskaan? Kun en ehdi toipua mitenkään edellisestä vastoinkäymisestä (nämä eivät edellenekään ole luokkaa "kynsi katkesi", "sairastin pitkän flunssan" tms) niin johan mulla on jo seuraava katastrofi tulossa.
10, millaista ryhmäterapiaa sulle tarjottiin? Kelan tukemaa vai..? Olen itse miettinyt kans tuota, mutta lähettäneen lääkärin mukaan siitä tuskin ois mulle hyötyä. Tai mun oma elämä on niin "ongelmainen", että tuo ryhmäterapia ei riitä.. Mun ongelmat eivät muutenkaan ole sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä tms. Olen myös miettinyt siltäkin kannalta, että ryhmässä en voisi olla täysin avoin asioistani. En halua omalle tunnolleni sitä, että joku muu ahdistuu tai masentuu jutuistakin kun tuntuu olevan ammattilaisillakin kestämistä.
Tätä menoa syrjäydyn yhteiskunnasta.. Fyysiseltä kunnoltani pystyn tekemään kyllä toimistotyötä tai kaikkea ei-fyysistä työtä, ainakin osa-aikaisesti.. Tällä tahdilla jos jatkuu niin en ole enää päästäni työkykyinen. Kuka mut oikeesti hoitaa tuon polin jälkeen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene nyt ensin sinne polille ja mieti sitten.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 18:29"]
Minäkin olen käynyt tuon kaiken läpi syömishäiriöineen päivineen. Nyt kun tuli elämässä ihan oikeita ongelmia mistä ei selviä lääkkeillä eikä juttelemalla ammattiauttajien kanssa, huomasin miten turha se koko hoitokierre oli. Mielenterveyden saa takaisin ja usein ne kaikki ongelmat täysin turhia ahdistuksia ja pelkoja. Menetäpä sellaista mitä et takaisin saa enää koskaan.
[/quote]
:D Kultaseni. Mulla on ihan "oikeita" ongelmia elämässäni, ei sillä etteikö syömishäiriö silloin olisi ollut vakava. Toisilla vaan on vähän huonompi tuuri kaikessa ja elämässä on paljon vastoinkäymisiä, minä satun kuulumaan niihin. Ymmärrätkö sinä, että ei kenenkään psyyke kestä jatkuvaa paskan lentämistä niskaan? Kun en ehdi toipua mitenkään edellisestä vastoinkäymisestä (nämä eivät edellenekään ole luokkaa "kynsi katkesi", "sairastin pitkän flunssan" tms) niin johan mulla on jo seuraava katastrofi tulossa.
10, millaista ryhmäterapiaa sulle tarjottiin? Kelan tukemaa vai..? Olen itse miettinyt kans tuota, mutta lähettäneen lääkärin mukaan siitä tuskin ois mulle hyötyä. Tai mun oma elämä on niin "ongelmainen", että tuo ryhmäterapia ei riitä.. Mun ongelmat eivät muutenkaan ole sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä tms. Olen myös miettinyt siltäkin kannalta, että ryhmässä en voisi olla täysin avoin asioistani. En halua omalle tunnolleni sitä, että joku muu ahdistuu tai masentuu jutuistakin kun tuntuu olevan ammattilaisillakin kestämistä.
Tätä menoa syrjäydyn yhteiskunnasta.. Fyysiseltä kunnoltani pystyn tekemään kyllä toimistotyötä tai kaikkea ei-fyysistä työtä, ainakin osa-aikaisesti.. Tällä tahdilla jos jatkuu niin en ole enää päästäni työkykyinen. Kuka mut oikeesti hoitaa tuon polin jälkeen?
Ap
[/quote]Tarjottiin kaikenmaailman (sori vähättely) taidejuttuja ja voimaannutaan yhdessä terapioita, kaupungin tai jnkun muun järjestämiä, ilmaisia kuitenkin. Olisin vain halunut päästä puhumaan jonkun kanssa edes kerran kuukaudessa, jotta voisin jotenkin saada itseni kokoon tulevaisuutta varten. Psykiatri sanoi että tämä avopoli on tarkoitettu oikeasti psykiatrisesti sairaille, ei masennuspotilaille. Ok, mutta mihin se jättää muut? Olen täysin syrjässä työelämästä ja muutenkin elämästä, joten voisin kuvitella että olen oikeasti sairas enkä täältä omin avuin pääse ylös. Oma lääkärini oli samaa mieltä etten tulisi hyötymään ryhmäterapiasta tai päiväsairaalasta, josta myös oli puhe, mutta näin ollen olen kotona ilman lääkkeitä ja hoitoa. Joskus vain nämä ongelmat kasaantuvat ja kasaantuvat kun ei sitä apua saa. Oikeasti olen sitä mieltä, että ihminen voidaan jättää hoitamatta täällä.
Kroonistuneen hoito menee lääkehoidoksi ja tarvittaessa sairaalajaksoiksi.
Ap:llä vähättelevä asenne, miksi?
:D kultaseni
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 18:23"]Ärsyttää tuo asenne. Ei ennen vanhaan mitään hoitoja tarjottu, vaan itse selvittiin pohtimalla asiansa selviksi. Kukaan ei hoitanut, ei. Ja hyvin pärjättiin, kun piti pärjätä. Hanki haasteita elämääsi, niin unohtuu pullamössöily.
[/quote]
Niin, tai hirtettiin itsensä metsään, jos ei pärjätty.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 19:23"]Ap:llä vähättelevä asenne, miksi?
:D kultaseni
[/quote] Koska vastasi vähättelevään viestiin "oikeista ongelmista".
OT, miksi olet keskeyttänyt tuon aiemman terapian? No, onneksi olet ainakin määräajaksi saamassa apua, jatkostahan ei vielä tiedä. Onko sulla millaset lääkkeet?