Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sovellunko lääkikseen?
10.07.2015 |
Minua kiinnostaa lääketiede todella kovasti, ja olenkin jo opiskellut lääketiedettä sivuavia aineita yliopistossa. Vuosia olen pyöritellyt ajatusta lääkiksestä päässäni. Haluaisin kokeilla, mutta opintojen rahoittaminen alkaa olla hankalaa myöhemmällä iällä ja siten turhat kokeilut pitäisi olla jo tehty.
Olen introvertti, ujo, herkkä ja heikkoitsetuntoinen. Pelkään kliinisen vaiheen sairaalaharjoitteluja jo valmiiksi. Ymmärtääkseni harjoitteluissa "roikutaan" sairaalalla seuraamassa erilaisia toimenpiteitä ja niissä pitäisi rohkeasti uskaltaa tunkea itsensä mukaan. Arkana ihmisenä en varmaan uskaltaisi olla niin aloitteellinen, ja jäisin nurkkaan istumaan surkeana. Pelkään myös, että saisin kovaa kritiikkiä ohjaajina toimivilta lääkäreiltä, koska monethan eivät tällaista arkajalkaa siedä. Muutenkin kestän todella huonosti minkäänlaista kritiikkiä, koska minulla on todella huono itseluottamus.
Lisäksi en ole kädentaitaja, vaan ihan oikeasti aika kömpelö. Haluaisinkin suuntautua sellaiselle erikoisalalle, missä ei niin tarvitsisi näperellä tikkien yms. kanssa. Kuitenkin kaikki lääkärit joutuvat joskus tikkaamaan ja laittamaan tippaa. Kuinka siitä selviää luontaisesti kömpelö ihminen?
Tämän perusteella kaikki varmasti ajattelevat, että miksi edes kysyn näin itsestäänselvää asiaa. Totuus kuitenkin on, että ihan oikeasti minua teoreettisesti kiinnostavin ala on lääketiede. Olen kiinnostunut elimistön toiminnasta, sairauksien syntymisestä solu- ja molekyylitasolla, anatomiasta, farmakologiasta, kemiasta... Onko täällä lääketieteen opiskelijoita tai lääkäreitä, jotka voisivat auttaa?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan varmasti sovellut. Meitä on moneksi.
T. Kirurgi
Lääkikseen hakeutuu niitä, jotka pystyvät sietämään epävarmuutta ja pystyvät olemaan epämukavuusalueella kerta toisensa jälkeen. Tietyllä lailla siihen myös hakeudutaan, tilanteisiin joissa täytyy ponnistella.Siihen tarvitaan hitosti itsevarmuutta ja luonnetta.
Neuvoisin näin, että jos lukupäätä riittää niin sulla on muutama vuosi aika saada sitä luonnetta ja itsevarmuutta. Hae lääkikseen, mutta mene suosiolla tutkimuspuolelle jos kliininen puoli ei natsaa. Älä pakota itseäsi siihen, mutta kokeile jos kasvu tapahtuisi opiskelujen edetessä!
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:09"]
Patologia olisikin yksi toiveammateistani tällä hetkellä, mutta en oikeasti tiedä paljoakaan alasta enkä siitä, sovellunko siihenkään. Patologit kuitenkin käyvät saman lääketieteellisen koulutuksen läpi kuin muutkin lääkärit, ja siksi juuri stressaankin erityisesti koulutusajasta - myöhempiin työtehtäviin kun voi hieman vaikuttaa paremmin :)
Lisäksi patologeilla, kuten muillakin erikoislääkäreillä, erikoislääkärikoulutukseen käsittääkseni kuuluu 9kk terveyskeskuspalvelus, joten tk-lääkärinäkin sitä joutuisi selviytymään...
[/quote]Jos haluat pelkästään erikoistua patologiksi, ei terveyskeskuspalvelu ole tarpeellinen. Silloin et vain saa pätevyyttä toimia lääkärinä muissa eu-maissa.
Oi onpa hyviä kommentteja tullut! Kiitos!
20: Mielenkiintoista! En edes tiennyt, että te voitte tehdä tutkimusta muuallakin kuin "pipetin äärellä" :D Itse kun en yhtään ole varma olenko itsekään labraihminen, niin olen ajatellut että se biolääketiede olisi aika riskivalinta, jos ei sujukaan. Hmmmmm...
22: Monenlaisia ihmisiä kuulemma siellä lääkiksessä ja lääkärin työssä hiihtelee :) Mukava olisi, jos se huomioitaisiin opinnoissakin esim. harjoitteluissa, että hiljaisemmat ja ujommatkin oppisivat jotain. Olen kuullut, että hyvillä suhteilla esim. leikkaavaan kirurgiin/ortopediin pääsee opiskelijakin paremmin harjoittelemaan toimenpiteitä. Kuinka ujompi opiskelija sitten selviää, jos ei small talk suju?
23: Oikeasti todella hyvä neuvo, jota olen itsekin viime aikoina pohtinut. Kokeilla se varmaan kannattaa, niin ei jää vaivaamaan. Keksii sitten muuta, jos ei mitenkään suju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 21:43"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:09"]
Patologia olisikin yksi toiveammateistani tällä hetkellä, mutta en oikeasti tiedä paljoakaan alasta enkä siitä, sovellunko siihenkään. Patologit kuitenkin käyvät saman lääketieteellisen koulutuksen läpi kuin muutkin lääkärit, ja siksi juuri stressaankin erityisesti koulutusajasta - myöhempiin työtehtäviin kun voi hieman vaikuttaa paremmin :)
Lisäksi patologeilla, kuten muillakin erikoislääkäreillä, erikoislääkärikoulutukseen käsittääkseni kuuluu 9kk terveyskeskuspalvelus, joten tk-lääkärinäkin sitä joutuisi selviytymään...
[/quote]Jos haluat pelkästään erikoistua patologiksi, ei terveyskeskuspalvelu ole tarpeellinen. Silloin et vain saa pätevyyttä toimia lääkärinä muissa eu-maissa.
[/quote]
9 kk terveyskeskuspalvelu on pakollinen myös patologiaan erikoistuville lääkäreille. Ilman sitä ei saa erikoislääkärin koulutusta ja papereita suoritettua. Se on siis jokaiseen erikoislääkärikoulutukseen kuuluva pakollinen koulutuksen osa.
Hei kyllä sää pärjäät. Oon itekki aika epäoma-alotteinen vaikkakaan en arka, ja selvisin lääkiksestä. Meistä lääkäreistä on moneksi ja niin pitää ollakkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24: Mitä mitä, en ole tiennyt tuosta! Pitääkö tuo siis varmasti paikkansa? Olen joskus lueskellut noita erikoislääkäriopinto-opuksia ja mielestäni kaikkiin erikoislääkärikoulutuksiin sisältyi se 9kk. Muuta tietoa minulla ei ole.
Arkuus ja itseluottamuksen puute ovat myös melkoinen kynnys lääkärin ammatissa toimimiseen, ei pelkästään opiskelusta suoriutumiseen. Entäpä patologia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Patologia olisikin yksi toiveammateistani tällä hetkellä, mutta en oikeasti tiedä paljoakaan alasta enkä siitä, sovellunko siihenkään. Patologit kuitenkin käyvät saman lääketieteellisen koulutuksen läpi kuin muutkin lääkärit, ja siksi juuri stressaankin erityisesti koulutusajasta - myöhempiin työtehtäviin kun voi hieman vaikuttaa paremmin :)
Lisäksi patologeilla, kuten muillakin erikoislääkäreillä, erikoislääkärikoulutukseen käsittääkseni kuuluu 9kk terveyskeskuspalvelus, joten tk-lääkärinäkin sitä joutuisi selviytymään...
Sinun alasi saattaisi olla lääketieteelisen tutkimuksen parissa, ei kliinikkona. Sairaalaharjoittelujakso voi olla kovaa kyytiä ja kritiikkiä on kestettävä, etenkin jos ohjaajan persoonallisuus on voimakas kuten usein onkin.
Eivät kaikki lääkärit ole ekstroverttejä, mutta jos introvertti on myös arka ja henkisesti kovin herkkä, on mahdollista, että kuukahdat jo ensimetreillä. Moniammatillinen yhteistyökin jo itsessään kiireen kera (kollegat, hoitajat, avustavat työntekijät, viranomaiset jne.) vaatii nopeita päätöksiä ja paineensietokykyä. Vihreänä evl:nä vastuu jo suuri ja epävarmuus tekee joillekin mahdottomaksi suoriutua työstä.
Tarkoitukseni ei ole pelotella vaan kannustaa harkitsemaan muitakin vaihtoehtoja; on ikävää keskeyttää jos tuon ajan olisi voinut suunnata alun perin itselle sopivampaan työhön perehtymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Suuntaudu vaikka labrapuolelle tutkijaksi. MItä itse ajattelit lääkärinä tehdä, jos olet kömpelö, pelkäät ihmisiä, et osaa tehdä käsilläsi mitään?
En oikeasti haluaisi kaltaistasi lääkäriä. Pitäisi muistaa, että lääkäri tekee ihmistyötä, sairaiden ja apua tarvitsevien ja huolestuneiden ihmisten ja heidän omaistensa kanssa. Lääkäri, jolla ei ole sosiaalisia taitoja eikä itsevarmuutta, on hirveä taakka työyhteisölleen, vaikka olisi muuten tietävä ja pätevä. Sinun on tehtävä nopeita päätöksiä, joita odottavat niin hoitohenkilökunta kuin potilaat ja omaiset. Tekemisiäsi arvostellaan varmasti. Stressiä ja painetta on siedettävä. Suosittelen sinua harkitsemaan jotain toista alaa. Miten olisi farmasia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon, ymmärrän kyllä ettet tarkoituksella pelottele, vaan juuri tuon tyylisiä kommentteja toivoin saavanikin, siis rehellisiä.
Olen paljon miettinyt tuota tutkimusta ja se varmaankin olisi selkeä valintani, jos näille tutkijoille vaan olisi töitä! En haluaisi lähteä ulkomaille, enkä oikein viihdy suurissa kaupungeissakaan, joissa tutkimustyötä eniten on tarjolla. Siksi siis se lääkis on ollut kuitenkin pääosin mielessä. Vai onko teillä parempaa tietoa esim. biolääketieteilijöistä ja heidän työllistymisestään?
En voi suositella myöskään farmasiaa jos ihmiskontaktit ahdistavat.
5: Lääkäreitä on monilla erikoisaloilla, joissa ei niin tarvita kädentaitoja, ja kyllä nämäkin kädet saattavat lopulta jotain oppia :) Ongelmana on se, etten tiedä tässä vaiheessa muuta kuin että en ole näppärä ja kätevä käsistäni. Monet kuitenkin sanovat, että asioita voi oppia, kun harjoittelee...
6: Monet lääkärit työskentelevät diagnostisilla aloilla, joilla ei ymmärtääkseni niin paljoa olla suoraan potilaskontaktissa. Kaikki eivät siis ole niitä sairaalasarjojen Houseja :) Toki patologikin kai joutuu tekemään nopeasti päätöksiä ja ihmisiäkin joutuu kohtaamaan, mutta ei varmaan siinä määrin kuin vaikka tk-lääkäri. Farmasiaa olen harkinnut, mutta ei ole niin kiinnostava, ja siinähän sitä vasta asiakaspalvelutehtäviä onkin!
8: Olen samaa mieltä.
Oletko miettinyt opiskelevasi biolääketiedettä? Se on aika lähellä lääkistä, mutta juurikin painottaa teoriaan ja tutkimukseen eikä niinkään potilastilanteisiin. Kursseja on kuitenkin yhteisiä lääkiksen kanssa. Kaikkien ei tarvitse olla lääkäreitä ja sosiaalisesti kömpelöitä lääkäreitä on turhan paljon. Moneen muuhun paikkaan on myös huomattavasti helpompi päästä opiskelemaan, kuin lääkikseen jonne kaikki luulee haluavansa.
11: Olen miettinyt biolääketiedettä, ja se kuulostaa muuten tosi hyvältä, mutta se työllisyys... Eikös biotieteissä ole aika kehnosti töitä, ja tutkijan elämäkin kuulemma jatkuvaa apurahojen kinuamista. Lisäksi en haluaisi asua ulkomailla enkä Helsingissä, joissa ilmeisesti on enemmän tutkimusryhmiä (?).
-ap
Alue: Aihe vapaa
Itse olen nimenomaan neurologialla ja tosiaan monenlaista projektia on käynnissä, ihan kansainvälisestikin korkean tason tutkimusta. Ja toki teemme jatkuvasti paljon yhteistyötä ulkomaisten yliopistojen ja tutkimusryhmien kanssa.
Labraharkoista tulet selviämään oikein hyvin, tekemällä oppii eikä kukaan niitä juttuja ennestään osaa. Tislauslaitteiston olen koonnut yhden ainoan kerran orgaanisen kemian harjoitustöissä ja hyvin siitäkin selvittiin, ryhmätöitä kun useasti ovat niin apua löytyy. Itse opin kyllä pipetoimaan ym. mutta opiskelujen kuluessa havaitsin, etten ole labraihminen, enkä lopulta päätynytkään labratutkimuksen pariin. Teen töitä potilasaineistojen ja kliinisten tutkimusten parissa. Eli kaikki biolääketieteellinen/lääketieteellinen tutkimus ei suinkaan ole pipetointia. :)