Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenenkään "masennus" parantuntu sillä
10.07.2015 |
että on yhtenä selkeänä hetkenä tajunnut itse olevansa kaikkien ongelmiensa alkulähde? Että on itse vaikeuttanut elämäänsä, ja kieltäytynyt näkemästä sitä? Että on ihan itse se kaikkein ikävin tyyppi omassa elämässään, ja oma mieli on se pahin vihollinen?
Mulle kävi näin, ja voi helvetti että vituttaa. Niin monta vuotta on mennyt hukkaan vaan, koska ei ole tajunnut. Ei ole pistänyt asioita isompaan mittakaavaan, on takertunut väärinymmärryksiin ja vääriin tulkintoihin totuuksina eikä ole terveesti epäillyt sitä omaa käytöstään. Suurin osa kaikista vastoinkäymisistä ja murheista on ollut itse rakennettuja, elämässä on ollut samoja käyttäytymismalleja. Nykyään aina ristiriitatilanteissa, kun mallinnan sen tilanteen, totean että mitään hirveää ei ole tapahtunut. Minä olen joko itse tulkinnut tilanteen väärin tai ollut itse se hankala tyyppi. Ja joka kerta sama hämmennys; kaikki on hyvin, on aina ollut. Suurin osa mun pahasta olosta on ollut sitä, että olen sinnikkäästi kieltäytynyt kasvamasta ja kehittymästä ja miettimästä myös muita ihmisiä ja näiden vaikeuksia elämässä. Enemmän empatiaa ja eläytymiskykyä muiden ongelmiin ois auttanut näkemään ne omat ongelmat oikeassa mittakaavassa.
Laitoin tuon masennuksen otsikkoon lainausmerkkeihin, koska masennus sairautena on eri asia kuin tää mun "masennus" joka on ollut kypsymättömyyttä ja henkistä laiskuutta. Haluan vertaistukea niiltä, joiden elämä on ollut vaikeata koska itse on sen tehnyt vaikeaksi ihan omalla käytöksellään ja omilla vääristyneillä ajatuksillaan.
Kommentit (29)
Oon löytänyt useita syitä. Jotkut seikat johtuvat ulkoisista tekijöistä kuten kaupungista jossa en tykkää asua, yksinäisyydestä jne.
Jos elmäni olisi sellaista kuin mulle sopisi,
masennus olisi vähäisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:09"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:05"]
Tuo kuvailemasi kaltainen 'masennus' kuuluu nuoruuteen. Nuoret eivät pysty tektemään juuri muuta kuin reagoimaan ärsykkeisiin. Syy- ja seuraussuhteiden käsitys, ja vastuunotto omista tunteista on mahdollista vasta aikuisiällä, kun hormonaaliset myrskyt ovat ohitse.
[/quote]
Tarkoitan siis että nuorten aivot toimivat juuri tuolla tavalla, joka aiheuttaa kuvailemasi kaltaista käytöstä. Minäkin olin aika samanlainen, mutta nuo tunneryöpyt ja hormonimyrskyt ovat nyt suurimmalta osin laantuneet n. 30-vuotiaana. Nyt pitää vielä opetella toisenlaisia käytöstapoja, ja juurruttaa niitä. En olisi pystynyt edes toimimaan toisin parikymppisenä.
[/quote]
Olen kyllä oman kokemukseni pohjalta eri mieltä, mä taas olin kiltti ja suorittaja nuorena ja kuulin kyllä käytöstavat jotka mulle opetettiin ja toteutin niitä, mutta nimen omaan tunteisiin mulla ei ollut mitään kosketusta. Mutta sekään ei ole minulla mitenkään hormonien syytä, vaan sen, että kasvatukseni ei suonut minulle oikeutta kokea niitä. Tunteiden kanssa minäkin olen nyt joutunut vastatusten, vaikka sitä epätietoisesti vuosikausia välttelin.
Välttelin varmaan siksi, että äitini raivostui aina havaitessaan tunteita, halveksi, pilkkasi ja nauroi. Lamaannutti.
15
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:09"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:05"]
Tuo kuvailemasi kaltainen 'masennus' kuuluu nuoruuteen. Nuoret eivät pysty tektemään juuri muuta kuin reagoimaan ärsykkeisiin. Syy- ja seuraussuhteiden käsitys, ja vastuunotto omista tunteista on mahdollista vasta aikuisiällä, kun hormonaaliset myrskyt ovat ohitse.
[/quote]
Tarkoitan siis että nuorten aivot toimivat juuri tuolla tavalla, joka aiheuttaa kuvailemasi kaltaista käytöstä. Minäkin olin aika samanlainen, mutta nuo tunneryöpyt ja hormonimyrskyt ovat nyt suurimmalta osin laantuneet n. 30-vuotiaana. Nyt pitää vielä opetella toisenlaisia käytöstapoja, ja juurruttaa niitä. En olisi pystynyt edes toimimaan toisin parikymppisenä.
[/quote]
Olen kyllä oman kokemukseni pohjalta eri mieltä, mä taas olin kiltti ja suorittaja nuorena ja kuulin kyllä käytöstavat jotka mulle opetettiin ja toteutin niitä, mutta nimen omaan tunteisiin mulla ei ollut mitään kosketusta. Mutta sekään ei ole minulla mitenkään hormonien syytä, vaan sen, että kasvatukseni ei suonut minulle oikeutta kokea niitä. Tunteiden kanssa minäkin olen nyt joutunut vastatusten, vaikka sitä epätietoisesti vuosikausia välttelin.
Välttelin varmaan siksi, että äitini raivostui aina havaitessaan tunteita, halveksi, pilkkasi ja nauroi. Lamaannutti.
15
[/quote]
sama täällä. Tunteet olivat lapsuudenkodissani jotain, mitä ei saanut kuunnella. Ensimmäinen aviomieheni jyräsi ne täysin. Olen 40+ ja olen alkanut oppimaan...
mitään suurta ja kamalaa ei lapsuudessani ollut. Siksi tämä minun kohtaloni on niin kamala: se oli niin hienovaraista, ettei sitä pystynyt näkemään vasta kuin nyt.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:18"]
Yksi asia, joka on minua auttanut asian prosesssoimisessa on sen muistaminen, että tunne on aina minun sisälläni. Kun minä hermostun, se on minun tunteeni. Joku toinen ei hermostuisi samassa tilanteessa. Miksi ei? Miksi minä hermostun? Mitä tapahtuu sisälöäni juuri nyt? Miksi ajattelen näin? Mistä ajatus on peräisin?
[/quote]
Tämäkään ei varmaan toimi ihmisillä, jotka eivät ole yhteydessä tunteisiinsa, esim. minulla. Kaikki tunteet ovat osa minua, en ymmärrä, millä tavalla voisin ajatella noin. Mutta ehkä ajan kanssa, kun ylipäätään ensin koen, että kaikkien tunteideni tuntwminen on minulle sallittua.
Minut oli esimerkiksi opetettu ajattelemaan, että olen toisten tunteista vastuussa. Vaikka nyt tajuan, että ainoa, mistä olen vastuussa on omat tekoni toisia kohtaan. En siitä, millaisia tunteita ne muissa herättävät. Siitä on jokainen ihminen vastuussa itse, niin raadolliselta kuin se kuulostaakin.
Ainakin tämä on hyvä muistaa kohdissa, joissa joku koittaa vedättää eli manipuloida meitä tekemään jotain oman mielensä mukaan vetoamalla tunteisiinsa. "Se ettet sä nyt xxxxxxxxxxx loukkaa nyt kyllä äitiä pahasti" Aha? No, mua ei loukkaa, evvk jos sua loukkaa. Jne.
15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On! Nyt kun olen tehnyt lopullisen päätöksen sukupuolen korjaamisesta maailma on kirkas. Tälläistä onnen huumaa ja vapautta en olisi voinut kuvitella vielä muutama kk sitten.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:49"]
Olen pahoillani kaikkien niiden puolesta jotka ovat ja ovat olleet masentuneita ja joilla on ollut vastoinkäymisiä elämässä. Minä en ole ollut masentunut. Mulla on vaan ollut pää niin syvällä perseessä että ei ihme että on ollut niin pimeää ja elämä maistunut paskalta. Mulla on ollut kaikki hyvin. Koko ajan. En ole vaan tajunnut sitä. Olen heittänyt aikaa ja elämää kaksin käsin hukkaan. Mun ainoaa elämää. Vituttaa.
ap.
[/quote]
Siis syytätkö sä nyt itseäsi tuosta? Pää syvällä perseessä? En taida tajuta. Tai sitten tulee mieleen, ettei sulla ole ollut lapsuudessa hyvää ja neuvoja antavaa VÄLITTÄVÄÄ vanhempaa. Ei kukaan lapsi, josta on välitetty niin, että on vaadittu häneltä asioita ja kerrottu ja valaistu ns. kylmiä faktoja elämästä "herää" tuollaiseen todellisuuteen.
Sun täytyy hakea apua, jos susta tuntuu, että toi on sun oma vika, koska sit jos sä et pääse itsesyytösten takia irti siitä tunteesta niin sähän mietit ja harmittelet tota sun loppuelämäsi ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh itselläni on ollut kaikki hyvin koko ajan ja silti olen täysi)ikäisuudestä asti ollut masentunut. On ollut ylä- ja alamäkiä. Tiedän kuitenkin että masennus kumpuaa lapsuuden traumoista. Olen todella katkera että masennus on vienyt parhaat vuoteni. Matkustelu on jäänyt, opiskelut kesken ja nyt sain lapsen. Nuoruus meni ohi. Synnytyksen jälkeinen masennus orastaa. En pääse yli ahdistuksesta että masennus olisi pitänyt hoitaa kuntoon, olisin ehtinyt nähdä maailmaa ja elää ennen lasta. Katkeruus kalvaa :(
Alue: Aihe vapaa
Minua auttoi se, että aloin systemaattisesti jättää pois elämästäni niitä asioita jotka masensivat. Esim. otin etäisyyttä tiettyihin sukulaisiin (olleet hyviä minulle, mutta ilkeitä muille sukulaisille) jätin uutisten katsomisen pois jne.