Lue keskustelun säännöt.
Kauanko jaksaisit elää jos tietäisit ettet voi koskaan kelvata kenellekään?
Kommentit (36)
En ole koskaan kelvannut, ei tämä nyt mikään uutinen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin suunnitellut kuolevani kun täytän 30, mutta tapasinkin sitten jonkun vähän ennen sitä.
Elämässäni on muutakin, harrastuksia ym. Eli ei olis ongelma.
Nyt mennyt 30 vuotta, en näe syytä miksen kestäisi loppuun asti koska se loppu nyt tuleekaan :D
Ja KYLLÄ, olen nainen!
Vaikka loppuikäni. Kelpaan itselleni ja se on ainoa millämon merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:40"]
Olin suunnitellut kuolevani kun täytän 30, mutta tapasinkin sitten jonkun vähän ennen sitä.
[/quote]
Miksi alapeukut?
4
No sellainen tilanne mulla taitaa olla. Valitettavasti se mun eläminen ei ole jaksamisesta kiinni, sitä vaan on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:40"]
Olin suunnitellut kuolevani kun täytän 30, mutta tapasinkin sitten jonkun vähän ennen sitä.
[/quote]
Miksi alapeukut?
4
[/quote]
Varmaan se oletus, että sun asenne muita kohtaan voi olla "kaikki tulee löytämään jonkun joskus"? En tiedä onko niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle se ei ole mikään ongelma, etten kelpaa kenellekään. Viihdyn hyvin yksinkin ja mun mielestä se on tärkeämpää kuin mikään parisuhde.
Toimivatko sellaiset parisuhteet edes kovin kummoisesti, joissa vähintään toisen elämä on kiinni siitä kelpaako jollekin vai ei?
En jaksa nytkään elää vaikka kelpaan puolisolleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kelvannut kenellekään ja suunta on aika varmasti sama. Ihan hyvin silti menee, säästyy paljolta riesalta, kun on sinkku.
Elän itseäni varten, koska en kelpaa muille. Teen sellaista mitä tuntuu minulle hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelpaat kelle vaan! En kelvannut enää miehelleni yli 30vuoden jälkeen. No tutustuin mieheen joka pitää minua kuin " kukkaa kämmenellä" Upeaa yhdessäoloa!
Hyvin mulla pyyhkii ja ihan tyytyväinen olen ollut tähänkin asti. En ole ikinä kelvannut, mutta olen hyväksynyt kohtaloni ja saavuttanut sisäisen rauhan sen asian kanssa. Peruspositiivinen luonteeni ja se, että olen keskittynyt elämässäni muihin tärkeisiin asioihin, on auttanut hyväksymisestä. Kaikille ei vain löydy sitä oikeaa ja that's it. Esim. ystäväni, aivan upea, hauska, fiksu, kaunis ja karismaattinen nainen ei ole löytänyt miestä ja suree sitä asiaa, sillä hän olisi halunnut perustaa perheen, mutta kokee sen olevan liian myöhäistä. Ystäväni esimerkistä opin, etteivät ne kaikki "valioyksilötkään" kelpaa kenellekään. Miksi siis esimerkiksi minä kelpaisin? Ei minussa ole mitään erityistä, mikä ketään viehättäisi. Ei se, että kelpaisi jollekin, ole tärkeintä elämässä. Yksinkin pärjää. Enemmän kaverini ja vanhempani tuntuvat olevan huolissaan tilanteestani, kuin minä.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:40"]
Olin suunnitellut kuolevani kun täytän 30, mutta tapasinkin sitten jonkun vähän ennen sitä.
[/quote]
Miksi alapeukut?
4
[/quote]
Varmaan se oletus, että sun asenne muita kohtaan voi olla "kaikki tulee löytämään jonkun joskus"? En tiedä onko niin.
[/quote]
Ai, en olisi tullut tuota ajatelleeksikaan. Ei minulla ole mitään asenteita.
Voihan se alapeukuttelu olla sitäkin, että pitäisi oppia viihtymään yksin. Mutta harrastuksista huolimatta tuntui kuin olisin jo kuollut, kun olin niin yksin.
4
Kyllä mä tässä jaksan, pääasia että kelpaan ystäville, että on edes jotain seuraa ja työnantajalle työntekijäksi että rahaa saan ja voin elää mukavasti ja tehdä mitä tykkään.
Sellaisen voi etukäteen "tietää" vain masentunut ihminen, joka elää omissa harhoissaan.
Itse näen asian juuri päinvastoin monessa parisuhteessa/avio/avoliitossa olevilla
Tuntuu että monet ovat ku toiselta planeetalta ja ainoa syy miksi ollaan yhdessä on "joku" velvollisuus ja yhteinen omaisuus ja jälkipolvi.
Elänyt jo 15v kelpaamatta kenellekään, ei tuota ongelmaa elää seuraavat 30v yksin