Aikuinen nainen lukee Merja Jalon ponitalli-kirjoja?
Merja Jalon Nummelan ponitalli-kirjat kuuluivat ala-asteiässä jokaisen pikkutytön lukemistoon. Sopivaa pakoa todellisuudesta, riittävän naiiveja käänteitä jotta lapsikin ne ymmärtää, teini-ihastusta ja lapsekasta romantiikkaakin. Mutta että aikuinen, kolmekymppinen nainen lukee kirjasarjaa ihan tosissaan?! Mitä ihmettä?!
Mistä se teidän mielestänne kertoo? Kaipuusta lapsuuteen? Jostakin elämättäjääneestä kehitysvaiheesta? Nostalgisesta muisteluhetkestä?
Kommentit (53)
Pitäisi kai lainata lomalukemiseksi muutama lasten/nuorten kirja. Ymmärrän mainiosti, jos sellainen stressitön maailma kiinnostaa, mikä on nuorten kirjoissa. Samoin että niissä kaikki asiat ovat merkityksellisiä. Ihanaa elämän asioiden arvostamista:)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:46"]
No joku Ingals-Wilder nyt on maailmanlaajuinen klassikko, Merja Jalon 40 sivuiset höpöhöpö-ponikirjat tuskin nousevat samaan asemaan. Vaikea edes ymmärtää, kenellä aikuisella ei muka olisi mitään parempaa tai järkevämpää tekemistä kuin tankata 10 vuotiaille tarkoitettuja satukirjoja. Leikkisi vaikka lastensa kanssa tai siivoaisi asuntoaan. Tai lukisi jotakin oikeasti kehittävää ja älyllisesti haastavaa!
Ingals-Wilderin kirjat on sitä paitsi tarkoitettu kaiken ikäisille - itse asiassa ne alkuperäiset, retusoimattomat versiot eivät edes sovi lapsille, ovat niin raakoja ja kuvaukseltaan rehellisiä.
[/quote]
Hmm, jotkut lukee ja kirjoittelee tasottomia av-ketjuja ja kyttää ja haukkuu bloggaajia. Onko se sitten kehittävää ja älyllisesti haastavaa? Sanoisin että on fiksumpaa lukea lasten- ja nuortenkirjoja, koska siitä sentään voi tulla hyvä mieli. Haukkuminen ei ilahduta ketään, paitsi ehkä hetkellisesti haukkujaa, eikä sekään ole kovin aitoa iloa.
Helena-sarjan kirjoittaja oli joku Boylton tms.
Tinkat Taru Mäkisen
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:05"]Vastasin jo johonkin toiseen ketjuun samasta aiheesta, mutta itsekin palaan lapsuuteni ja nuoruuteni suosikkikirjoihin aina välillä. Olen kahlannut läpi Anna-sarjan ja Runotytöt varmaan kymmeniä kertoja. Suunnillen joka toinen vuosi ahmaisen läpi Rauha S. Virtasen Selja-sarjan. Nyt viimeksi se oli juhannuslukemisena tänä kesänä. Taannoin luin kaikki Enid Blytonin Viisikot ja Seikkailut, jotka kirjastosta onnistuin löytämään. Kaikkia ei koskaan löytynyt, täytyykin käydä katsomassa josko nyt löytyisi taas. Neiti Etsiviäkin jaksoin lukea vielä kolmekymppisenä hienosti. Ja Astrid Lindgrenin Kalle mestarietsivät ovat todella hyviä, suosittelen kaikille kouluikäisestä mummoikäisiin ;)
Luen toki myös aikuisten kirjallisuutta, mutta kivaa näitä nuorten kirjojakin on välillä lukea. Muistaako joku muuten Helena nimisestä sairaanhoitajasta kertovia kirjoja? Kenen kirjoittamia ne olivat, olisi kiva käydä katsomassa jos kirjastosta löytyisi? Ja sitten oli joku Tinka sarja, suomalaista nuorten kirjallisuutta, mutten siitäkään enää muista kirjailijan nimeä.
Olen 43 vuotias, toivottavasti ap ei saanut rytmihäiriöitä.
[/quote]
Mä luen! Aloitin silloin nuorena heppatyttönä ja edelleen luen uudet Jalolta ilmestyneet kirjat. Kiva vartin tuokio nuoruuteen ja katsaus Nummelan ponitallin kuulumisiin. Mitä tää ap:lle kuuluu?
Just eilen mietin, et löytyskö jostain S.E.Hintonin Me kolme ja jengi tai J.D.Salingerin Sieppari ruispellossa (alkuperäisellä kielellä). Haluan lukea ne itse ja sit jossain vaiheessa antaa pojilleni luettaviksi.
Ja A-L Härkösen Häräntappoase toimii yhä kesäromaanina <3
N39
Munkin tekis mieli lukea taas neiti etsiviä, ja oon yli 30v. Pitäisköhän käydä lainaamassa...
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:46"]No itse olen vasta parikymppinen, mutta luen Runotyttöä ja pelaan lapsuuden pleikkaripelejä. Saa sitä tehdä vapaa-ajallaan mitä tahtoo.
[/quote]
Runotyttö nyt on kaikenikäisten kirjallisuutta
Niin, aikuiset saavat lukea viihteeksi vain seksikirjoja, niin kuin fifty shades. Se on sitä aikuisviihdettä.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:42"]
Oih! En muistanutkaan noita ihanuuksia. Täytyypä poiketa kirjastossa. N47.
[/quote]
Ehkä minäkin! Tässä yhtenä päivänä mietin noita, varmaan kun on kesä ja niissä aina kesällä lähdettiin leirille jonnekin missä tapahtui jänniä asioita, ja mietin että miltä tuntuisi lukea niitä taas, nostalgian hengessä. :)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:44"]Mun isän, reilu 80-v, lempiohjelmia on aina ollut mm. Pertsa ja Kilu. hän tykkään kuunnella Noita Nokinenää ja Rölliä levyltä.
[/quote]
hei meillä sama! tosin isä on 50
Mä luen, ikää 20 vuotta. Ne ovat mukavan kevyttä luettavaa ja samalla tulee ihania muistovälähdyksiä nuoruudesta :) Esim jossakin kohdassa muistan, että "hei tätä mä luin sillon 5 vuotta sitten mökillä" jne.
Voi, minusta on ihana lukea Ella, Risto Räppääjä, Peppi ja Vaahteranmäen Eemeli kirjoja! Luen niitä ääneen ja jopa 13v esiteinikin jaksaa kuunnella... Nyt vasta aikuisena tajusin Eemelin ehkä olleen asperger...
Vastasin jo johonkin toiseen ketjuun samasta aiheesta, mutta itsekin palaan lapsuuteni ja nuoruuteni suosikkikirjoihin aina välillä. Olen kahlannut läpi Anna-sarjan ja Runotytöt varmaan kymmeniä kertoja. Suunnillen joka toinen vuosi ahmaisen läpi Rauha S. Virtasen Selja-sarjan. Nyt viimeksi se oli juhannuslukemisena tänä kesänä. Taannoin luin kaikki Enid Blytonin Viisikot ja Seikkailut, jotka kirjastosta onnistuin löytämään. Kaikkia ei koskaan löytynyt, täytyykin käydä katsomassa josko nyt löytyisi taas. Neiti Etsiviäkin jaksoin lukea vielä kolmekymppisenä hienosti. Ja Astrid Lindgrenin Kalle mestarietsivät ovat todella hyviä, suosittelen kaikille kouluikäisestä mummoikäisiin ;)
Luen toki myös aikuisten kirjallisuutta, mutta kivaa näitä nuorten kirjojakin on välillä lukea. Muistaako joku muuten Helena nimisestä sairaanhoitajasta kertovia kirjoja? Kenen kirjoittamia ne olivat, olisi kiva käydä katsomassa jos kirjastosta löytyisi? Ja sitten oli joku Tinka sarja, suomalaista nuorten kirjallisuutta, mutten siitäkään enää muista kirjailijan nimeä.
Olen 43 vuotias, toivottavasti ap ei saanut rytmihäiriöitä.