Lue keskustelun säännöt.
Hyppäsin suhteesta toiseen...
09.07.2015 |
Ja vaikka tuosta on aikaa jo vuosi, niin edelleen tuntuu pahalta. Ei se, että aiempi suhteeni loppui. En tiedä miksi olin siinä suhteessa niin kauan, huonon itsetunnon ja miellyttämisen halun vuoksi varmaan. Mies ei ollut hyvä minulle, olin henkisesti alistettu.
Nykyinen mieheni on aivan mahtava kumppani. Minua ei ole koskaan kohdeltu näin hyvin ja arvostavasti! Mutta juuri siksi tunnen pahaa mieltä. En ollut vapaa kun tapasin hänet, ja kun hän ihastui minuun. Edellinen suhteeni oli tietenkin käytännössä loppu ja olimme eroamassa muutenkin, mutta se mies onnistui vielä vetämään minua takaisin jonkin aikaa.
Lopulta irrottauduin kokonaan kun tajusin, että tämä uusi tuttavuuteni on oikeasti jotain aivan muuta. Meidän parisuhteemme alkoi siis samaan aikaan tai osittain päällekkäin edellisesti suhteesta eroamisen aikaan.
En kadu eroani, enkä kaipaa tai sääli ex-miesystävääni. Hän ei minun silmissäni ole hyvä tai rakastava ihminen. Olen nyt löytänyt sellaisen, ja olen kiitollinen. Mutta suhteesta toiseen hyppääminen hävettää minua :( Se tuntuu väärältä uuden mieheni kannalta. Hän oli ihastunut minuun, ja minä en ollut vielä valmis päättämään lopullisesti, että edellisestä suhteesta on tultava loppu. Asioiden olisi ”kuulunut” edetä niin, että vasta lopullisen irtioton jälkeen olisin tavannut tämän uuden ihanan miehen. Entistä miestäni en pettänyt, sillä erosta oli oikeasti jo sovittu. Mutta en silti pidä tapahtunutta hyvänä alkuna uudelle elämälle.
Piti vain avautua, kiitos…
Kommentit (3)
MInustakin tuntui kauhan pitkään huonolta, että aloitin suhteen miehen kanssa 2kk enen kuin hänen avioeronsa oli lainvoimainen. Siitäkin huolimatta, että hänen ex-vaimonsa asui jo uuden kumppaninsa kanssa. Mies sai todeistella pitkään, että heidän avioliittonsa oli eletty jo ajat sitten loppuun ja että 2 vuoden sinnikäs tekohengityskään ei ollut sitä pelastanut.
Ei kai moraali ja omatunto ole huono asia. Jos se itsellä liittyy avioliiton "pyhyyteen", se on kasvatuksen ja oman arvomaailman sanelemaa.
Nykyisin me olemme olleet yhdessä jo toistakymmentä vuotta ja perustaneet perheen, tuo ex-vaimo erosi kakkosliitostaan ja on jo kolmannessa. Eli en minä tosiaan rikkonut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:39"]
MInustakin tuntui kauhan pitkään huonolta, että aloitin suhteen miehen kanssa 2kk enen kuin hänen avioeronsa oli lainvoimainen. Siitäkin huolimatta, että hänen ex-vaimonsa asui jo uuden kumppaninsa kanssa. Mies sai todeistella pitkään, että heidän avioliittonsa oli eletty jo ajat sitten loppuun ja että 2 vuoden sinnikäs tekohengityskään ei ollut sitä pelastanut.
Ei kai moraali ja omatunto ole huono asia. Jos se itsellä liittyy avioliiton "pyhyyteen", se on kasvatuksen ja oman arvomaailman sanelemaa.
Nykyisin me olemme olleet yhdessä jo toistakymmentä vuotta ja perustaneet perheen, tuo ex-vaimo erosi kakkosliitostaan ja on jo kolmannessa. Eli en minä tosiaan rikkonut mitään.
[/quote]
Me emme olleet edes naimisissa ex-miehen kanssa, onneksi. Eikä lapsia ole kuvioissa mukana. Tiedän etten rikkonut mitään entisessä suhteessa, eikä nykyinen miehenikään, sillä se suhde oli rakkaudeton ja vailla tulevaisuutta. Ex-mieskään ei halunnut tulevaisuutta kanssani. Tuon ajan sekavuus ja soutaminen ja huopaaminen vain piinaa ajatuksiani, sillä nykyisen suhteeni alkuajasta ei ole jäänyt kevyitä, romanttisia ja positiivisia muistoja. Vain sitä sekavan mielen pohtintaa, että mikä on oikea suunta, petänkö jotakuta, ketä voin rakastaa ja kuka rakastaa minua... Ehkä aika korjaa tämänkin haavan :(
ap
Joskus ei elämää voi suunnitella niin kuin itse haluaisi. Uusi miehesi on tullut elämääsi huonolla hetkellä, mutta pitäisikö sen estää koko suhde? Ehkä tarvitsit tuon ihmisen elämääsi voidaksesi irrottautua huonosta suhteesta.