Hyvä ystävä laittoi välit poikki puolison kuoleman jälkeen.
Ongelma lyhyesti: minä ja hyvän ystäväni puoliso olemme lapsuudentuttuja. Tai olimme, sillä hän kuoli muutama vuosi sitten. Joskus parikymppisenä, kun löysin oman mieheni, tuo lapsuudentuttu tuli avoimesti kertoneeksi, että myöhästyi. Oli kerännyt rohkeutta liian kauan, oli ollut palavasti rakastunut minuun ja tunsi, että elämän rakkaus meni nyt toiselle miehelle.
Olin itsekin ollut ihastunut tuohon lapsuudenkaveriini, mutten niin syvästi kuin hän minuun. Kului pari vuotta ja hänkin löysi nykyisen leskensä. Elelimme omia elämiämme yli kymmenen vuotta tuonkin pariskunnan häiden jälkeen, kunnes lapsuudentuttuni kuoli. Olimme läheisiä pariskuntia, lapset samanikäisiä ja vietimme paljon aikaa keskenämme.
Lapsuudenkaverin kuoleman jälkeen tuo puoliso otti jotenkin todella selvästi etäisyyttä ja selvästi viilensi välejä odottamattomasti. Minä ja mieheni olimme todella hämmentyneitä, koska luulimme olevamme tosi läheisiä.
Kuulin nyt kautta rantain, että lapsuudenkaverilta olis jäänyt jotain meidän välisiä tulostettuja sähköpostikeskusteluja ja lapsuudenkirjeitä, kuvia minusta ja jotain muuta minuun liittyvää tallelle. Niissä ei voi olla mitään ihmeellistä, koska meillä ei koskaan ollut mitään. Joskus 15 vuotta sitten, kun olin jo oman puolisoni löytänyt, lapsuudenkaverini lähetti minulle pitkän sähköpostiviestin, jossa selvitti tunteensa ja sanoi, ettei tule koskaan löytämään toista yhtä ihanaa kuin minä ja toivoo minulle kuitenkin kaikkea hyvää.
En keksi mitään muuta syytä välien viilentymiseen kuin tämän asian. Koska kuulin tästä kautta rantain, enkä voi mitenkään todistaa mitään, jätänkö asian tähän ja annan olla (ja menetän mielestäni hyvän ystävän ja lapset kaverinsa) vai ottaisinko jotenkin esille tämän? Hirveän vaikeaa aloittaa keskustelua tyhjästä, kun en todellista syytä välien viilentymiseen tiedä. Jos tämä ei olekaan se asia ollenkaan, en halua missään nimessä edes keskustella asiasta. Voi olla, ettei leskeksi jäänyt edes tiedä entisen puolisonsa haikailuista tai niistä tulostetuista sähköposteista..
Kommentit (9)
Tulostettuja sähköpostikeskusteluja yli kymmenen vuoden takaa? Ensimmäisenä mieleeni tullut ajatus: juttu on silkkaa sontaa. Toisena mieleeni tullut ajatus: Miten pimeä ihminen on, jos on erikseen tulostanut sähköpostikeskusteluja ihastukselleen ja säilyttänyt yli kymmenen vuotta vaikka on mennyt naimisiin ja perustanut perheen?
Anna lesken olla rauhassa oli kyse siitä tai tästä. Voit jossain vaiheessa ottaa yhteyttä ihan viattomasti kysellen mitä kuuluu ja haluaisiko käydä kylässä. Jos ei halua, anna olla.
No mikset kysy siltä suoraan? Ootteko tutustunu tän lesken kanssa lapsuuden kaverin kautta? Jos hän nyt kokee ettei olekkaan enää niin läheinen kun miehensä kuollut.
Jos tarinassa on piiruakaan totta, niin voi olla että leski tuntee itsensä petetyksi kun on tajunnut ettei se lapsuudentuttuna esitelty nainen olekaan ollut mikään pelkkä tuttava, vaan palavan rakkauden kohde, jota ei ole voitu unohtaa ja jonka seurassa on roikuttu ystävyydenkin varjolla epätoivoisesti ja tutustutettu mitään aavistamaton morsian samaan naiseen niin että nainen ja mies ovat tienneet mikä on kuvio. Vähän ikään kuin ystäävyydeltä lähtenyt pohja pois kun mies on kuollut ja tajuaa että koko kuvio on alunperin ollut jotain aivan muuta kuin pelkkän tuttavan kanssa hengailua. Siinähän nainen miettii montako kertaa mies on heidänkin avioliittonsa aikana hänen tietämättään kuolannut perääsi ja voi olla syystäkin vähän katkera.
Et sitten pysty ollenkaan samaistumaan toisen ihmisen asemaan, ap? Mieti jos miehesi kuolisi ja vasta sitten saisit tietää, että hän on koko ajan ollut rakastunut toiseen naiseen, joka on kaikkien näiden vuosien ajan ollut perhetuttunne. Tekiskö mieli olla yhteydessä? Aivan.
Siis onko tää leski nähny ne tulosteet vai joku muu?
Ehkä niissä on ollut mieletöntä kaipausta sinua kohtaan? On minullakin monta päiväkirjaa miehestä, johon rakastuin palavasti, vaikka meilläkään ei ole koskaan ollut mitään, paitsi että sekin mies tietää, että oon ihastunut. Suhdetta ei siis ole ollut, mutta oon haaveillut silti sellaisesta. Eli kyllä niissä päiväkirjoissa aiinä mielessä voi olla ihan mitä tahansa.
Sinuna kysyisin leskeltä syytä etääntyneeseen käytökseen. Eihän sinun tarvitse mainita mitään hänen miehensä vanhasta ihastuksesta sinuun (kuten itsekin sanoit, se ei välttämättä liity asiaan mitenkään). Keskustelun voisi aloittaa vaikkapa tyyliin, "Olemme mieheni kanssa huomanneet että olet ollut aika etäinen, onko kaikki hyvin?", tms.
9 jatkaa vielä. Siis ymmärsinkö nyt oikein, että lapsuudenkaveri oli tunnustanut rakkautensa pari vuotta ennen kuin tapasi vaimonsa? Ja kirjoitti sen pitkän sähköpostinkin silloin? Eihän se tarkoita, että jos tuollaisia kirjoittelee vuosia ennen vaimon löytymistä, mies olisi haikaillut tai ollut koko avioliittonsa ajan rakastunut aloittajaan.
Jotenkin vaikea uskoa, ettei mies olisi päässyt ihastuksestaan yli, vaikka vuosia kului ja toinen nainenkin löytyi. Kuvat sun muut, jos niissä ei mitään epäilyttävää kerran ollut, voivat hyvinkin olla vain muistoja tärkeästä lapsuudenystävästä. Vai oliko haikailusta merkkejä vielä silloinkin, kun olitte kummatkin tahoillanne naimisissa, ap?
Pane sitä