Haitat psykoterapiasta (IL tai IS), lukiko kukaan maksullista juttua?

https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/aa8c4f96-ea13-42cc-a279-941b…

Tähän juttuun siis viittaan.

ap

"Entä jos psykoterapia ei autakaan psyykkiseen pahoinvointiin – vaan jopa pahentaa sitä entisestään?" 

Ihan tavattoman naivii kulma. Psyykkinen pahoinvointi johtuu terapian tarpeesta ja jotain on pielessä, jos tämä vaihe ei käynnisty. Se on ihan luonnollinen pysäkki, ja en puhuisi haittavaikutuksista vaan luonnollisesta seurauksista kun asioita alkaa käsitellä.  

"Lievimmillään haitta voi olla lisääntynyt itkuisuus tai oireiden paheneminen, mitkä toisinaan ovat ikään kuin ohimenevä osa prosessia: tällöin ne helpottavat terapiasuhteen jatkuessa ja paranemisen päästessä kunnolla käyntiin. Vakavimmillaan psykoterapian haittavaikutus voi olla itsemurha.

Näiden väliin mahtuu monenlaisia ja eriasteisia haittavaikutuksia, kuten lisääntyneitä sairauspoissaoloja, hoidon pitkittymistä ja pahoja riitoja perhepiirissä."

Olin vähän o.o kun luin juttua, koska mitä muutakaan terapia aiheuttaisi jos oikeasti on pahoja ongelmia? Jos menet psykalle itsekeskeisen isän tai kylmän äidin takia ja alat käsitellä suhteenne dynamiikkaa, niin varmasti sisarusten ja vanhempien kanssa tulee sanomista, koska epäkohtia yrittää käsitellä. Noin niin kuin kuvitteellisesti. Tai sitten jos olet vuosikymmenen katsellut alkoholisoitunutta puolisoa, menet masennuksen vuoksi psykalle ja alat käsitellä tilannetta, niin hirveyden huomattua alat takertua tilanteeseen myös kotona. 

Sen lisäksi he saivat tähän juttuun sotkettua mukaan psykopaatit, eli miten psykopaatista tulee parempi psykopaatti terapian myötä. 

Tuosta pahan olon pahentumisesta. Artikkelissa tarkoitettiin varmasti tilannetta, jossa asiakas ei ole terapiakuntoinen ja asioiden käsittely laukaiseen vaikeita asioita, traumoja yms.

Tällöin terapia pitää keskyttää tai jättää jotakin asioita käsittelemättä / kaivelematta. 

Itsellä on tästä kokemusta: olen vaikeita väkivaltatraumoja käsitellyt 4 kertaa terapiassa ja kolmas kerta laukaisi manian. Nyt taas terapiakuntoisena pystyn käsittelemään, mutta ihan aito riski se on, etenkin traumatisoituneena (ja käytännössä kaikilla on jotain traumoja).