Monet tarhantädit kuvittelevat olevansa mahtavia kasvattajia

No niin sen kuulukin olla. Tottakai omat vanhemmat on ne rakkaimmat ja siksi heille kiukutellaan enemmän. Sen tajuaa jokainen kasvatuksen ammattilainen
T: LTO, ei sun tai kenenkään muunkaan täti

Ja mikähän pointti tässä oli? Onko ap:lla vakavampiakin huolia?

Entä jos hoitajalle kiukutellaan rajummin ja enemmän kuin omille vanhemmille? Ja samassa mitassa osoitetaan hoitajalle enemmän halauksia ja sylintarvetta?

Mitä siitä pitäisi ajatella?

Tuskinpa vaan. Ei koulutetuilla ammatti yleensä valu siviiliminään kovin paljoa. Esim. di:llä ei aina ole hienoimmat ja uusimmat kännykät. Lääkärit ei elä aina superfoodilla ja lenkkeillen.

Pointti on se, että ei jaksa kuunnella niiden lesoamista siitä, miten se lapsi kyllä tottelee kuin unelma, kunhan sille uskaltaa vähänkin tiukemmin sanoa. Ikään kuin ei uskallettaisi kotona sanoa.

En ole ap. mutta hyvä että hoitajat itse tämän tiedostavat sillä joskus olen ajatellut että onko kuitenkin vallalla se ajatus että kun lapsi on tottelematon omalle vanhemmalle niin helposti haukutaan sitä vanhempiaa ja sen kasvatustaitoja vaikka kasvatus on ehkä ollut juuri samanlaista kun jonkun toisen lapsen joka on kiltimpi ja tottelevaisempi. Helposti aina vaan pistetään kaikki vanhempien syyksi, vanhemmat ei tee sitä tai tätä.

Tuosta vieraskoreudesta. Monet lapset voivat olla tosi erilaisia päiväkodissa kun kotona eli eivät ehkä saa koskaan raivareita päiväkodissa mutta kotona kylläkn.

Suomessa on kehittynyt terveydenhoitojärjestelmä, josta saa apua monen moiseen kivistykseen ja vaivaan.

Niin luulevat. Mutta ei siksi että lapset käyttäytyisi hyvin, nehän ei käyttäydy hyvin tarhassa vaan siksi että he ovat niiiiiiin kasvattajaa ja petakokeja. Joskus kun hain lasta tarhasta niin ajattelin ihan oikeasti että mitä v...ua tuo ihminen puhuu. Ei tullut mitään tolkkua kun asiasta kun piti käyttää kaikkia mahdollisia kasvatustieteen termejä.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 18:18"]No niin sen kuulukin olla. Tottakai omat vanhemmat on ne rakkaimmat ja siksi heille kiukutellaan enemmän. Sen tajuaa jokainen kasvatuksen ammattilainen
T: LTO, ei sun tai kenenkään muunkaan täti
[/quote]
Komppi tälle!
T:LTO minäkin. Enkä muuten ole ap sinun tai sinun lapsesi täti.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 18:25"][quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 18:18"]No niin sen kuulukin olla. Tottakai omat vanhemmat on ne rakkaimmat ja siksi heille kiukutellaan enemmän. Sen tajuaa jokainen kasvatuksen ammattilainen
T: LTO, ei sun tai kenenkään muunkaan täti
[/quote]
Komppi tälle!
T:LTO minäkin. Enkä muuten ole ap sinun tai sinun lapsesi täti.
[/quote]
Kolmas komppi. Harva vanhempi nykyäänkään tiedostaa, että.tarhoissa työskentelee tätien ohella myös opettajia (kasvatustieteen kandidaatteja).

Vahinko, että lapsia saa tehdä kuka vaan, vaikka kyvyt viittaavat korkeintaan marsun hoitoon.

no mä oon nyt sit sellainen "täti" Enkä todellakaan oo mikään huippukasvattaja omille mukuloille! Tossa ne kasvaa sivussa. Eiköhän se oo kuitenkin Pk:ssa helpompi kasvattaa niitä muiden lapsia kun ovat tosiaan(poikkeuksia lukuunottamatta) vieraskoreita ja jaksavat olla ihmisiksi just sen hoitopäivän ajan! Kotona sit purkavat väsymyksen ja stressin vanhempiinsa! Kuten omanikin...

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 18:21"]

Entä jos hoitajalle kiukutellaan rajummin ja enemmän kuin omille vanhemmille? Ja samassa mitassa osoitetaan hoitajalle enemmän halauksia ja sylintarvetta?

Mitä siitä pitäisi ajatella?

[/quote]Tähän olisi minustakin kiva saada ammattikasvattajan vastaus. Tunnen nimittäin perheen jossa näyttää hoitaja olevan lapsille läheisempi ja rakkaampi kuin vanhemmat.

Ei kaikilla hoitajilla edes ole omia lapsia.

Ammattikasvattajat voivat hyvinkkin kokea olevansa hyviä kasvattajia, sillä heillä on kasvatustieteellisiä opintoja, tietoa lapsen kehityksestä sekä ilmeisesti mielenkiintoa alaa kohtaan. Heillä on usein myös ammatissa toimimisen ja teoriatiedon yhdistelmänä kehittynyttä tietotaitoa toimia lapsiryhmän kanssa ja edesauttaa oppimista ja kehitystä. 

Vaikea kuvitella, että ammattikasvattaja pitäisi lapsen kiukuttelua tai kiukuttelemattomuutta merkkinä kasvatustaidosta ja että kiukuttelu vanhemmille tulkittaisiin merkiksi heidän huonommista kasvatuskyvystään. Kasvatusympäristö ja sen ihmissuhteet kun ovat ihan erilaiset. 

Toisekseen voisi kysyä, mitä ap tarkoittaa kiltteydellä, ja millä tapaa varhaiskasvatuksen ammattilaiset arvottavat tätä "kiltteyttä" itse? Onko kyse siitä, ettei lapsi tuo omia tarpeitaan esille, onko kyse sosiaalisista taidoista ja ryhmässä olemisen taidoista, mukautuvaisuudesta vai mistä?  

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 19:03"]

Ei kaikilla hoitajilla edes ole omia lapsia.

[/quote]Silti voivat olla mahtavia kasvattajia :)

Lapseton voi olla erinomainen kasvattaja, ja sellainen jolla lapsia aivan tumpelo ja aiheuttaa lapsille elinikäiset vauriot. tunnepuolelle.  Ammattikasvattajien tulee olla hyviä kasvattajia, sillä se on heidän työnsä ja tärkeä osa ammattitaitoa.Vaaditaan 

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 19:05"]

Toisekseen voisi kysyä, mitä ap tarkoittaa kiltteydellä, ja millä tapaa varhaiskasvatuksen ammattilaiset arvottavat tätä "kiltteyttä" itse? Onko kyse siitä, ettei lapsi tuo omia tarpeitaan esille, onko kyse sosiaalisista taidoista ja ryhmässä olemisen taidoista, mukautuvaisuudesta vai mistä?  

[/quote]

Kiltteydellä tarkoitetaan sitä, että lapsi on ihmisiksi ja tottelee aikuisia. Mikä ei toki ole muodissa nykypäivänä (kuten ei kurinpitokaan), kun lasten toivotaan ilmaisevan itseään ja omaa tahtoaan vapaasti sekä kasvamaan vahvaluonteisiksi ja itsevarmoiksi.

Koulutuksen saanut kasvattaja kyllä tiedostaa, että lapsiryhmässä lapsen käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä on useita. Ei vain lapsen ja aikuisen välinen suhde, vaan myös mm. vertaisvuorovaikutus ja toisten lasten malli. Moni asia yhdessä voi  saada lapsen toimimaan "ihmiksi" päiväkotipäivän aikana. Myös varmaankin se tiedostetaan, että päiväkotipäivä on lapselle raskas, ja että väsymykseen, erotilanteisiin ja mahdollisiin pettymyksiin liittyy monenlaisia tunteita, jotka eivät ole kasvatustaidoista kiinni, ja että sekä vanhemmat että varhaiskasvattajat yrittävät yhdessä helpottaa lapsen oloa niiden osalta. Kasvatus ei ole mikään kilpailu. Mutta tosiasia on sekin, että lapsella voi myös olla käyttäytymistä, joka indikoi pulmista kotona tai muussa kasvuympäristössä, ja niihin tuleekin etsiä apua ja puuttua.    

Vieläkin tulee kylmät väreet yhdestä hoitajasta.

Ap:lla on pointtinsa avauksessa. Tietynlaista henkistä valtaa päiväkodissa käytettiin. Vähän pädettiin ja kiinnitettiin ikävällä tavalla huomiota kaiken maailman pikku seikkoihin. Onneksi koulussa ei tälläistä enää ole, fiksummat opettajat.

Mutta en halua yleistää, meillä vain sattui näin.