Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pelko yksin jäämisestä. olenko jo pilannut kaiken
07.07.2015 |
Minua niin ahdistaa..Olen 25 vuotias nainen. Ihan hyvännäköinen, pienellä panostuksella saan itseni hyvinkin miellyttävän näköiseksi. Olen hyvin toimeen tuleva, omistan oman asunnon...
Ongelmani on että en ole vielä asettunut parisuhteeseen. Parisuhteita on ollut mutta olen kyllästynyt aina lopulta. Osaanko asettua aloilleni, olenko jo lempannut parhaat potentiaaliset miehet kenen kanssa perustaa perhe. Haluan perheen niin kipeästi... Välillä mietin pitäiskö 'pakottaa' itsensä olemaan jonkun kanssa ja perustaa se perhe..
Ahdistuksen takana on ehkä että tapailin pitkään miestä kenen vuoksi tietenkin sivuutin monet tyrkyllä olleet miehet, vaikka tiesin ettei suhteesta voi mitään tulla, mies kyllä palvoi minun mutta oli minua niin paljon vanhempi ettei perheen perustaminen hänen kanssaan olisi ollut viisasta. Lopulta kuukausi sitten lopetin suhteen..
Nyt herään ahdistukseen saanko perhettä enää ikinä. Kuinka olisikaan halunnut perheen tuon miehen kanssa, mutta mahdollisesti tuleville lapselle en sitä olisi voinut tehdä.. Isä olisi ollut liian vähän aikaa hänen elämässä.
Pakko kai purkaa tää jonnein.. Kavereille en kehtaa kertoa kuinka kipeästi pelkään että jään yksin..
Kommentit (8)
En kaipaa nyt nälvimistä kiitos vain, mutta ei 50vuotta vaan 28.. Minusta se ehkä pidemmän päälle oli liikaa.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos niitä miehiä on ollu tyrkyllä ennenkin niin eiköhän sieltä joku löytyne.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 08:47"]
En kaipaa nyt nälvimistä kiitos vain, mutta ei 50vuotta vaan 28.. Minusta se ehkä pidemmän päälle oli liikaa. Ap.
[/quote]
Aika paljonhan tuota on, mutta onhan Lipposillakin 26 vuotta ja yhteisiä lapsia silti. Mutta jokainen tekee ratkaisut omasta näkökulmasta käsin. Olet vielä nuori ja aikaa on. Ahdistumisen kerkiää aloittaa, kun saavuttaa mun iän. Tässä vaiheessa alkaa homma olla taputeltuna aika peruuttamattomasti.
m41
Tiedän että olen nuori.. Silti en pääse ahdistuksesta yli. Missä kohtaa on se piste että minun pitäisi tehdä päätöksiä.
En edes tiedä mitä tässä avaudun. Kuinka voi olla näin yksinäinen olo vaikka on ihmisiä ympärillä. Rakastinko edes sitä miestä vai ajatusta hänestä.
Tiedän että ei tämä kai auta vaikka täällä kirjoitan. Anonyymisti on vain vapauttavaa sanoa rehellisesti nolostelematta miltä tuntuu ja mitä pelkää
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:13"]
Tiedän että olen nuori.. Silti en pääse ahdistuksesta yli. Missä kohtaa on se piste että minun pitäisi tehdä päätöksiä. En edes tiedä mitä tässä avaudun. Kuinka voi olla näin yksinäinen olo vaikka on ihmisiä ympärillä. Rakastinko edes sitä miestä vai ajatusta hänestä. Tiedän että ei tämä kai auta vaikka täällä kirjoitan. Anonyymisti on vain vapauttavaa sanoa rehellisesti nolostelematta miltä tuntuu ja mitä pelkää Ap
[/quote]
Tuon pisteen paikan tiennee vain henkilö itse, joka päätöksiä tekee ja hänkin varmaan vasta sitten, kun tulee se pakottava tunne, että nyt on asioiden tapahduttava. Ehkä avautuminen tuntui hyvältä juuri tällä hetkellä ja palvelee jotakin mielen sopukoista kumpuavaa tarvetta. Olet juuri päättänyt suhteen ja se koskee. Nuo muut ihmiset eivät ole hän, joten ei ole ihme etteivät he pysty korvaamaan elämääsi tullutta aukkoa. Vain sinä tiedät vastauksen kysymykseen rakastitko häntä, vaiko tunnetta hänestä/rakastamisesta itsestään.
Kyllä kirjoittamisesta aina jotakin hyötyä on, vaikkei heti siltä tunnu. Siinä joutuu pohtimaan oman tilanteen ilmaisua tarkemmin, kuin pelkän suullisen ilmaisun keinoin. Toisille kirjoittaminen on terapeuttinen kokemus. Kuten itsekin huomasit on vapauttavaa tuoda julki omia tuntojaan.
m41
Siis mitä ihmettä? :D haluatko perustaa perheen joskus vai haluatko perustaa sen nyt heti? Ensisynnyttäjien ikä on Suomessa joku 30, niin en nyt sinuna olisi vielä hädissäni. Nauti nuoruudestasi ja sinkkuudestasi ja anna sen oikean miehen tulla vastaan, kun tulee. Olet nyt 25 ja jos kuvitellaan, että tapaat oikean miehen 28-29-vuotiaana ja teet lapset samaan aikaan kuin muutkin, eli 30-35-vuotiaana, sinulla on vielä 3-5 vuotta aikaa olla vapaana ja etsiä juuri sinulle oikeaa miestä. Älä ala epätoivoiseksi spermahaukaksi, kadut sitä sitten nelikymppisenä. Ja ei siihen oikean miehen tapaamiseen tarvi paljon aikaa, se voi osua kohdalle ensi viikonloppuna tai viikkoa ennen kuin täytät 29. Kumpikaan ei minusta ole huono vaihtoehto, jos palkinnoksi odottamisesta saat hyvän loppuelämän verrattuna siihen, että nyt vaan otat "jonkun" ja kärsit siitä myöhemmin. Käytä rahaa itseesi ja nauti siitä, kun ei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 08:36"]
...Kuinka olisikaan halunnut perheen tuon miehen kanssa, mutta mahdollisesti tuleville lapselle en sitä olisi voinut tehdä.. Isä olisi ollut liian vähän aikaa hänen elämässä.
[/quote]
Ja ikäeroa välillänne oli ilmeisesti viisi vuosikymmentä...?