jos äiti ei "näe" lasta
eli ei näe vihaa ja pettymyksiä yms. luonnollisina tunteina. voiko tähän vaikuttaa jokin oireyhtymä diagnoosi tms.? itselläni oli tällainen lapsuus, ja yritän ymmärtää äitiäni ja mikä tähän vaikutti.
Kommentit (5)
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 20:46"]
Vaikuttaa ilman muuta. Aito läsnäolon puute on lapselle hylkäämistä.
[/quote]
Hups, vastasin nurinperin. Äitisi on voinut olla vaikka hyvin masentunut, uupunut tai persoonallisuushäiriöinen, traumatisoitunut henkisesti jostakin.
Ei siihen mitään diagnoosia tarvita. Tuollaisella mentaliteetilla on monia suomalaisia sukupolvia kasvatettu. Valitettavasti.
Äitini oli masentunut ja selvitteli avioeroaan (henkisesti) vuosikaudet.
Kielsi minun negatiiviset tunteeni, mistään en saanut teini-iässä urputtaa/valittaa/stressata tai äiti romahti. Itkeminen oli kiellettyä, äiti ei kestänyt nähdä lastensa pahaa oloa.
komppaan edellistä. Voi toki olla ihan joku diagnosoitava syy, mutta ennen vaan ei tunteisiin kiinnitetty huomiota, ne kuului peittää ja korkeintaan yksikseen tuntea.
Vaikuttaa ilman muuta. Aito läsnäolon puute on lapselle hylkäämistä.