Vanhemmat: eikö teitä hävetä painostaa isovanhempia palkattomaksi hoitoavuksi?
Olen saanut järkyttyä useita kertoja, kun tämän palstan vanhemmat sadattelevat, miten lapsia ei saa lykättyä mummulle ja papalle hoitoon. Annetaan ymärtää,, että vanhainkotiin on sitten turha odottaa vieraita! Samalla kuitenkin väitetään, että lapset ovat pieniä vain vähän aikaa, ja me lapsettomat olemme naurettavia kuvitellessamme, että niistä on vaivaa koko iäksi. Tämän perusteellahan vanhemmat joutuvat hoitamaan paitsi omat, myöhemmin myös omien lasten lapset, tai muuten odottaa yksinäinen vanhuus.
Taidanpa ottaa sen "yksinäisen vanhuuden" ihan suoraan, kiitos vain.
Kommentit (9)
No höpsis hei. Suuri osa ihmisistä rakastaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan, ja haluaa pitää huolta heistä. Omalla työpaikallani lapsenlapset on useimpien isovanhempien suuri ilo, ja heidän kesälomareissuaan odotetaan kesän kohokohtana. Joka päivä tulee raporttia siitä, kuka on oppinut kävelemään ja kuka sanoi jotain hauskaa. Ja toisinpäin.
Niillä, joilla napanuora ei ole terveesti katkennut vanhempiin, voi olla sellainen käsitys että vanhemmat jaksaa aina vaan ja kaiken ja heidän pitääkin jaksaa. Vanhempia ei nähdä aikuisina ihmisinä vaan isänä ja äiskänä. Silloin on vanhempien tehtävä ilmaista omat toiveensa ja tarpeensa. Isovanhemmat eivät ole mitään avuttomia ja aivottomia holhokkeja, vaan aikuisia ihmisiä hekin, he osaavat avata suunsa.
Niistä jotka olivat marttyyriäitejä, tulee marttyyrimummoja. Valivali vaan läpi elämän, ei kukaan arvosta, ei kukaan kiitä. Itse suhtaudun nykyään jo vähän skeptisesti näihin valittajiin. He haluavatkin luoda mielikuvan, että lapset ei vaan edelleenkään pärjää ilman hänt, joten hän tässä uhrautuu. Jos hän olisi tukenut ja tsempannut lapsiaan riittävästi aikuistumisprosessissa silloin aikanaan, hän ei olisi nyt tässä jamassa. Marttyyrin rooli on usein tarvittu rooli, taustalla pelko että muuten ei kenellekään kelpaisikaan, jos ei pidä ihmisiä itsestään riippuvaisena.
Tätä olen itsekin ihmetellyt. Pienoinen ristiriita mammojen puheissa.
Me autamme anoppia talon maalaamisessa, lumenluonnissa, puskien leikkuussa ja kaikessa mahdollisessa raskaassa työssä. Hän on terve ja jaksaa hyvin, joten hoitaa miehen veljen lapsia vastavuoroisesti.
Apua ei tule kysyä, eikä antaa. Jokainen hoitakoon itsensä. Yksin kuuluu olla tai korkeintaan rahalla ratkaista. Suku on vain rasite ja omien lastenlapsien kanssa oleminen kaksistaan on rangaistus. Kaikki on vain hyödyntämistä tai hyväksikäytön kohteena olemista. Ainoastaan suhteet vieraisiin ovat arvokkaita. Sukulaiset eivät saa auttaa ja olla ystäviä ja heidän kuuluu myös ymmärtää sen paheksuminen. Tukiverkot tulevat nimittäin sossulta ilmaiseksi, jos ovat tullakseen. Muut olkoot ilman. Mitäs hankkivat lapsia.
T. Ahne ja itsekäs
En mä ole ainakaan painostanut koskaan eikä vanhempani ole pyytäneet lapsia ikinä hoitoon eli viiteen vuoteen. Kyllä se mua harmittaa, mutta onneks miehen vanhemmat haluaa tavata meidän perhettä sekä lapsia ja autetaan puolin ja toisin :) Olemme läheisiä heidän kanssaan luonnostaan, se ei ole mitään painostusta tai kiristystä. Omat vanhempani ovat jääneet kaukaisiksi, niin siinä vaan käy jos ei omat lapset ja lastenlapset kiinnosta.
Lapsille sentää on päivähoitopaikat, mutta vanhuksille on vaikea saada hoitopaikkaa siinä vaiheessa kun ei enää kotona pärjää.
Meillä tyttö 8v sopii itse suoraan isovanhempiensa kanssa koska menee yökylään. Yleensä hän ilmoittaa että menen mummolaan yöksi kun mummo kysyi. On vuodessa mummolassa ehkä 20-30 kertaa yökylässä.
On luonnollista, että nuorempi ja voimakkaampi alistaa vanhan ja raihnaisen tahtoonsa. Se on osa luonnon kiertokulkua.
t. tiikeriäiti