Lue keskustelun säännöt.
Muistatko nuorena, kun sitä ajatteli, että elää ikuisesti?
19.02.2022 |
Tai jos ei ajatellut niin, ei tullut kuolema mieleenkään. Mutta nyt 50+ ikäisenä oikeasi ymmärtää että ei ehkä ole kuin 10-20 vuotta elinaikaa enää. Ja aika kuluu äkkiä.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Elämä oli ihan kivaa ne ensimmäiset 30 vuotta. Sitten sairastuin ja nyt joka päivä on täynnä tuskaa.
Voi ei. Otan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muistan, nuorena 80-luvulla vain taivas rajana unelmille, tuntui että kaikki on mahdollista. Oli se ihanaa ja huoletonta aikaa ennen kyynistymistä ja realismin tajua.
Kyllähän nykyihminen hyvillä elintavoilla ja riittävällä lihasmassalla menee jopa ysikymppiseksi aika ok.
En oo milloinkaan nuin ajatellu/tuntenu
Osa elää vanhaksi. Ja jos ei elä, toisella puolella nuorenee taas. 40 vuottakin lisäaikaa voi olla monelle liian lyhyt aika. Tarvitaan aina lisää ja lisää aikaa, nuorentumista. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ja että ikinä ei tuu ikinä vanhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muistan, nuorena 80-luvulla vain taivas rajana unelmille, tuntui että kaikki on mahdollista. Oli se ihanaa ja huoletonta aikaa ennen kyynistymistä ja realismin tajua.
Nyt kun miettii taaksepäin miten uskalsi tehdä sellaisia päätöksiä nuorena mitä tänään ei uskaltaisi. Hui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä nuorena ajatellut tuollaista.
En, sillä nuorena minä en edes halunnut elää. Ahdisti ajatellakin jotain tulevaisuutta, kun huominenkin pelotti. Halusin kuolllla.
Mutta sitä minä tiedostamattani kyllä tuolloin luulin, että aikaa on loputtomasti.
Joskus 25+ alkoi ymmärtämään, että aika vaan juoksee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, kyllä mä ajattelin kuolemaa usein ja en uskonut että eläisin pitkälle aikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
En oo milloinkaan nuin ajatellu/tuntenu
Minkä ikäinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin parikymppinen kun vasta kunnolla pysähdyin miettimään kuolemaa ja tajusin, että joku päivä mua ei vaan enää ole. Masennuin aika rajustikin, mutta se kriisi kesti aikansa. Nykyään kiellän itseäni miettimästä kuolemaa. Niin kauan kuin elän, aion elää. Kun kuolen, niin sitten vasta kuolen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nykyihminen hyvillä elintavoilla ja riittävällä lihasmassalla menee jopa ysikymppiseksi aika ok.
Ahaa, olet näitä jotka ovat ymmärtäneet hankkia immuniteetin syövälle ja muille sairauksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää olla todella paskat kortit jos 60-vuotiaana kuolee sairauteen tai muuten paskat elintavat. Elämä on maratonjuoksu jossa pitäisi ajatella joka valinnan kohdalla sitä 80-vuotiasta minää.
27 vuotiaaksi asti mietti miten voisi saada itsensä hengiltä ja siitä eteenpäin miettii miten pysyä hengissä
Tuttu irtisanoutui hyvöstä virasta lähemmäs 60 v kun tajusi elämän rajallisuuden ja vihasi työtään.
Joku nelikymppinen voi olla huonommassa kunnossa kuin joku kasikymppinen. On eniten itsestä kiinni miten jaksaa, ellei elämää rajoita paha parantumaton sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla todella paskat kortit jos 60-vuotiaana kuolee sairauteen tai muuten paskat elintavat. Elämä on maratonjuoksu jossa pitäisi ajatella joka valinnan kohdalla sitä 80-vuotiasta minää.
Ja tooooodella moni kuolee siinä iässä. Katsoppa ikäpyramidia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nykyihminen hyvillä elintavoilla ja riittävällä lihasmassalla menee jopa ysikymppiseksi aika ok.
Tällä viikolla sanomalehdessä oli juttu jossa kerrottiin, että ravinnolla voi saada kymmenen vuotta lisää elinaikaa.
Toki liiallinen alkoholin ja tupakan käyttö ei lupaa terveyttä ja hyvinvointia.
Elämä oli ihan kivaa ne ensimmäiset 30 vuotta. Sitten sairastuin ja nyt joka päivä on täynnä tuskaa.