Lue keskustelun säännöt.
Kamalaa, mun elämäntyöni on tehty,
04.07.2015 |
lapseni ei enää viihdy seurassani. Nyt vaan vanhenen ja rypistyn ja kuolen pois :(
Kommentit (10)
Ymmärrän just tasan tarkkaan, mitä tarkoitat. Ja niin se vaan on. Me kuollaan, toivottavasti jälkikasvu saa elää vielä pitkään. Oikeasti, mikäs muu tarkoitus täällä on olla kuin jatkaa tätä ihmissukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nythän sinulla alkaa sitten oman elämän eläminen. Nauti siitä :)
Olenko minä arvoton ihminen kun en tee lapsia. Onko minun elämälläni mitään arvoa?
Ap? onko lapsettomat turhia ihmisiä?
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:04"]
Olenko minä arvoton ihminen kun en tee lapsia. Onko minun elämälläni mitään arvoa?
Ap? onko lapsettomat turhia ihmisiä?
[/quote]
Sulla on varmaan joku oma tehtävä. ap.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:04"]
Olenko minä arvoton ihminen kun en tee lapsia. Onko minun elämälläni mitään arvoa?
Ap? onko lapsettomat turhia ihmisiä?
[/quote]
Minäkään en lapsia aio tehdä, mutta ei ap minun mielestäni mitään tuollaista vihjannut. Kyllä sinä taidat nyt löytää loukkaannuttavaa sillä missä sitä ei ole. Totta kai ihminen, joka on tehnyt lapsia ja pitänyt heitä elämänsä keskeisenä asiana, kokee elämäntyönsä päättyneen kun lapset kasvavat omiin elämiinsä. Meidän ei tarvitse sellaista kokea. Me koemme sitten muita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:55"]
lapseni ei enää viihdy seurassani. Nyt vaan vanhenen ja rypistyn ja kuolen pois :(
[/quote]
Sulla ei ole harrastuksia, ystäviä, puolisoa, töitä? Jos ei mitään noista ole etkä hankikaan, voit rypistyä ja odottaa kuolemaa.
Minulla ainakin on kokonainen elämä odottamassa kun lapset lähtee, osan harrastuksista olen jo aloittanut. Tulevaisuudessa odottaa vielä valmistujaiset, lasten häät ja lastenlasten syntymät.
En valita nytkään elämääni mutta on vielä paljon odotettavissa. Niinkuin teillä muillakin.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:55"]
lapseni ei enää viihdy seurassani. Nyt vaan vanhenen ja rypistyn ja kuolen pois :(
[/quote]
Sulla ei ole harrastuksia, ystäviä, puolisoa, töitä? Jos ei mitään noista ole etkä hankikaan, voit rypistyä ja odottaa kuolemaa.
Minulla ainakin on kokonainen elämä odottamassa kun lapset lähtee, osan harrastuksista olen jo aloittanut. Tulevaisuudessa odottaa vielä valmistujaiset, lasten häät ja lastenlasten syntymät.
En valita nytkään elämääni mutta on vielä paljon odotettavissa. Niinkuin teillä muillakin.
[/quote]
Ei puolisoa, yksi ystävä, muutama kaveri, yksi harrastus. Töitä on muttei se täytä tyhjiötä. Illat ovat aika tylsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, jos asiat ovat muuten kohdallaan, ei mitään hätää eikä huolta. Mutta jos olet oikeasti antanut kaikkesi lastenkasvatukselle, olo on yhtä tyhjä kuin eläkkeelle päästessä, voisin kuvitella. Yksi on kolmesta mulla jo lähtenyt, kyllä oli itkua ensimmäinen syksy. Toinen on lähdössä tänä syksynä. Ja taas itken, tiedän sen. Viimeinen saa olla vielä kaksi vuotta. Mitä sitten seuraa, en tiedä. Puoliso on, mutta kylmänlainen. Naisystäviä muutama, muttei hengenheimolaisia, luotettuja. Kiinnostuksen kohteet aika yksinäisiä, enkä edes tykkää mistään yhdessä hikoilemisesta saleilla. Ymmärrän täysin tuon aloituksesi, koska siinä se on pelkistettynä naisen elämä.
Täällä myös olen koko illan itkeskellyt kun lapsi muuttaa syksyllä pois. Mitenkähän tästä selviää. Paras vaihe elämästä meni hurahduksessa. Jotenkin sen tietää, että mikään ei ole enää ennallaan kun perhe hajoaa eikä elämä mielekästä.
Niinpä. Ikävää.