Miehet, mitä mieltä syömishöiriöisistä naisista

Mieheni exällä oli syömishäiriö. Mies on todella kiltti ja empaattinen, mutta tyttöystävän syömisongelma oli hällekin liikaa. On jälkeenpäin kertonut miten joutui suhteessa kokoajan jankuttamaan tyttöystävälleen että tämä ei ole läski eikä ällöttävä, joutui olemaan todella varovainen kaiken ruokaan liittyvän kanssa, koska tyttöystävälle kaikki suuhunpantava oli elämää suurempi ongelma. Ei puhettakaan että olisivat voineet käydä yhdessä ulkona syömässä, ottaa leffassa popparit tai että mies olisi voinut tuoda tyttöystävälleen aamiaisen sänkyyn ym. (minua mies hemmottelee monesti erilaisilla herkuilla, on aina ollut innostunut ruuanlaitosta pitkän kaavan mukaan, exän kanssa se oli mahdotonta). Kaupassa käyminen oli kuulema todella hankalaa kun piti keksiä jotain mitä tyttöystävä voisi syödä ilman että oksentaisi ja itkisi jälkeenpäin.

Kaikkein raskaimmaksi mies koki sen, että ei enää pitkään aikaan suhteen loppupuolella ollut tuntenut oloaan kumppaniksi, vaan lähinnä hoitajaksi/huoltajaksi. Elämä oli syömishäiriöisen paapomista ja miehestä tuntui että hänelle oli sälytetty liian suuri vastuu tyttöystävän ongelmista. Jos mies näytti mitään negatiivisia tunteita, tyttöystävä kosti nälkälakolla ja rääkkäämällä itsensä tajuttomaksi. Tyttöystävä myös joskus suutuspäissään syytti/kiristi miestä suoraan syömisongelmistaan tyyliin "mun on pakko olla syömättä/urheilla itteni hengiltä koska musta tuntuu että mä en kelpaa sulle kun sä et ole onnellinen un kanssa!"

Suhteesta pois pääsy oli miehelle niin vaikeaa, että on sanonut suoraan ettei enää jaksa toista samanlaista suhdetta. On siis nostanut herkästi kytkintä parissa myöhemmässä säädössä tytön mielenterveyden ongelmien takia kusipään maineen uhallakin.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:11"]Tai paremminkin, miten reagoisitte/olette reagoineet jos tapailmanne nainen avautuu syömishäiriöstään (bulimia kyseessä)? Saa toki naisetkin kertoa kokemuksiaan.
[/quote]

Varsinkin nuorilla naisilla on niin paljon pällivaivoja, että mikään ei ihmetytä. Nuori nainen ilman mitään neuroosia tai ahdistusta on harvinaisuus.

Pahin mitä pällivikaiselle voi tehdä, on lähteä mukaan sen itsekehittämiin mukatauteihin.

Naisellani on ollut 3 kertaa elämässään syömishäiriö (anoreksia). Siis ennen kuin tapasimme. Selittyy kyllä hänen silloisellaan parisuhteellaan ja lapsuudellaan. Nyt ei ole enää oireillut ja en sen kummemmin ajattele asiasta "mitään" enää. Tuen häntä ja uskon, ettei hän enää sairastu.

Vastaan vaikka olen nainen. Syömishäiriö on mielestäni verrattavissa juomishäiriöön sikäli että molemmissa koko perheen arki pyörii sen ruuan tai alkoholin ympärillä. Haittaa myös läheisen normaalia elämää ja jatkuva varpaillaan olo pahimmassa tapauksessa sairastuttaa myös sen läheisen ihmisen.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 09:48"]Jos pää on noin sekaisin, ei se siitä ikinä normaaliksi muutu. Kukaan ei halua riesakseen ja tukevien lastensa äidiksi tuollaista tapausta.
[/quote]

Tukevien :D

Aivan ihania! Syöttäisin kuin pikku syöttöporsasta ja paijaisin sylissä ja pussaisin otsalle ja sanoisin että "tui tui".