Herkkistyttöni loukkaantuu joka asiasta!

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:38"]Niin, en tiedä neuvoa, miten toimia, mutta tyttärestäsi kasvaa todella raskas aikuinen, jos ei ole jotain konstia, miten tuon jatkuvan mielensäpahoittamisen saa kitkettyä pois.
[/quote]
Kitkemiseen en usko. Ainoa keino on kai tehdä tytölle selväksi, että hän kokee kaiken voimakkaammin kuin toiset. Tämä tietoisuus voi auttaa myöhemmin tytärtä suhtautumaan itseensä ja toisiin lempeämmin. Mutta ehkä tytär on kypsä sellaiseen itsetarkasteluun vasta myöhemmin.
ap

REmmiä perseelle

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 20:43"]REmmiä perseelle
[/quote]
Tyttäreni on tosin kiltti ja yleensä tekee mukisematta mitä pyydän, on vain niin samperin herkkähipiä!

Sama täällä. Se vain on osa tyttösi luonnetta.

No on samanlainen mutta pitää osata sanoa oikein ja miksi kiltille pitää sanoa poikkipuolisesti?

Kuulostatpa kivalle äidille

Ehkä oma tyylini on toisinaan melko suorasukainen, mutta ei tietenkään lasta vähättelevä. En siis hauku lapsiani tai mitään sellaista...
Olen törmännyt aikuisiin sisaruksiin, joilla aivan erilaiset mielikuvat keskenään omista vanhemmistaan tai lapsuuden olosuhteista.
Voin kuvitella että tyttöni tulevat muistamaan lapsuudenkotiaan aivan erilailla, vaikka käsi sydämellä, en kohtele kumpaakaan epätasa-arvoisesti.
Onko siis muilla vastaavaa?
ap

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 20:53"]No on samanlainen mutta pitää osata sanoa oikein ja miksi kiltille pitää sanoa poikkipuolisesti?
[/quote]
Kilttiäkin pitää toisinaan neuvoa...

Hän on vielä nuori.. siperia opettaa sitten aikanaan

Puhut kyllä aivan hirveällä tavalla lapsestasi. Hyi hitto. Miksi tytössäsi on vikaa, miksri sinussa kun olet niin suorasukainen? Tyttödi on herkkä, eikä siitä miksikään muutu eikä tarvitsekaan vaan sinun pitää toimia tytön parhaaksi. Mikä ihmrrn ongrlma tämä edes on?!

Vaikeapa sinun on arvioida, miten tyttösi asiat kokee, mutta oletko koskaan edes kysynyt häneltä, onko hän kanssasi samaa mieltä tuosta tasa-arvoisesta kohtelusta? Lapsesi saattaa vaan olla erityisen herkkä. Itsekin olen sitä ja se on olennainen osa persoonallisuuttani. Herkkyydessä on huonoja puolia (juuri tuo loukkaantuminen mm.), mutta myös todella paljon hyviä puolia. Itsestäni tuntui siltä, etteivät vanhempani koskaan tajunneet minua ja että olin jotenkin vääränlainen. Koeta hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on ja kannustaa häntä. Tuollainen vähättelevä suhtautuminen ei auta mitään.

Anna jokin esimerkki mistä loukkaantuu?
.
Ei ehkä liity tähän, mutta. Mun exä sai mut "neuvomisellaan" aina raivostumaan, en hänen mielestään osannut tehdä mitään oikein, vaan ihan kaikkeen oli exällä parempi tapa joka piti mulle sitten tietenkin kertoa alentavaan sävyyn. Vaikka itse ei koskaan olisi tehnyt sitä asiaa edes. Hän loukkaanti kun suutuin, mielestään oli vain ystävällinen ja neuvoi hyvää hyvyyttään. Tuli vaan mieleen, että neuvomista on monenlaista...

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 20:58"]Vaikeapa sinun on arvioida, miten tyttösi asiat kokee, mutta oletko koskaan edes kysynyt häneltä, onko hän kanssasi samaa mieltä tuosta tasa-arvoisesta kohtelusta? Lapsesi saattaa vaan olla erityisen herkkä. Itsekin olen sitä ja se on olennainen osa persoonallisuuttani. Herkkyydessä on huonoja puolia (juuri tuo loukkaantuminen mm.), mutta myös todella paljon hyviä puolia. Itsestäni tuntui siltä, etteivät vanhempani koskaan tajunneet minua ja että olin jotenkin vääränlainen. Koeta hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on ja kannustaa häntä. Tuollainen vähättelevä suhtautuminen ei auta mitään.
[/quote]
En vähättele hänen tunteitaan... On vain hankalaa kun pienikin sanominen tai huomauttaminen aiheuttaa myrskyn vesilasissa.
En kaipaa jeesustelijoita vaan ihan rakentavia kommentteja, kiitos vaan.

Ap kuulostaa vähän narsistiäidiltä, oma äitini on aina sanonut minua herkkähipiäiseksi ja sillä verukkeella haukkunut ja alistanut vuosia.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:08"]Ap kuulostaa vähän narsistiäidiltä, oma äitini on aina sanonut minua herkkähipiäiseksi ja sillä verukkeella haukkunut ja alistanut vuosia.
[/quote]
No tulipa paha mieli! :(
Ap

Olen itse tosi herkkä ja äitini nihkeän suhtautumisen takia häpeän asiaa todella paljon :( Itken helposti, mutta ei sille voi mitään. Ihmisillä on kyllä joskus outo suhtautuminen itkuun, jotkut menevät täysin paniikkiin, jotkut suuttuvat, jotkut luovuttavat ja antavat periksi. Mutta joskus typerissä riitatilanteissa se pysäyttää riidan ja molemmat osapuolet miettivät, oliko riita nyt ihan aiheellinen. Yleensä itkun jälkeen syntyy sopu. 

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:06"]Anna jokin esimerkki mistä loukkaantuu?
.
Ei ehkä liity tähän, mutta. Mun exä sai mut "neuvomisellaan" aina raivostumaan, en hänen mielestään osannut tehdä mitään oikein, vaan ihan kaikkeen oli exällä parempi tapa joka piti mulle sitten tietenkin kertoa alentavaan sävyyn. Vaikka itse ei koskaan olisi tehnyt sitä asiaa edes. Hän loukkaanti kun suutuin, mielestään oli vain ystävällinen ja neuvoi hyvää hyvyyttään. Tuli vaan mieleen, että neuvomista on monenlaista...
[/quote]
Tätä olen pohtinut kyllä, että jos tiedostamattani olen jotenkin töykeä tai jyräävä.. Tosin siinäkin tapauksessa toinen lapsistani on fine asian kanssa.
Mutta hyvä huomio!

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 20:58"]Vaikeapa sinun on arvioida, miten tyttösi asiat kokee, mutta oletko koskaan edes kysynyt häneltä, onko hän kanssasi samaa mieltä tuosta tasa-arvoisesta kohtelusta? Lapsesi saattaa vaan olla erityisen herkkä. Itsekin olen sitä ja se on olennainen osa persoonallisuuttani. Herkkyydessä on huonoja puolia (juuri tuo loukkaantuminen mm.), mutta myös todella paljon hyviä puolia. Itsestäni tuntui siltä, etteivät vanhempani koskaan tajunneet minua ja että olin jotenkin vääränlainen. Koeta hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on ja kannustaa häntä. Tuollainen vähättelevä suhtautuminen ei auta mitään. [/quote] En vähättele hänen tunteitaan... On vain hankalaa kun pienikin sanominen tai huomauttaminen aiheuttaa myrskyn vesilasissa. En kaipaa jeesustelijoita vaan ihan rakentavia kommentteja, kiitos vaan.

[/quote]

Mitä jeesustelua tämä oli? Kuten sanoin, itselläni on kokemusta vastaavasta ja halusin vain tuoda esiin sen, että tyttösi saattaa kokea asiat hyvin erilailla kuin sinä itse. Kannataa kysyä tytöltä itseltään, mitä hän ajattelee, parempia vastauksia sinä häneltä saat kuin täältä av:lta. Jos olisin sinun lapsesi ja puhuisit minulle samalla tavalla kuin aloitusviestissä, loukkaantuisin vuorenvarmasti. Herkät ihmiset aistivat toisten tunteita, mielipiteitä ja ajatuksia helpommin kuin osaat kuvitellakaan, joten on erittäin todennäköistä, että tyttösi tajuaa käytöksensä (tai pikemminkin luonteensa, persoonansa tai olemuksensa) ärsyttävän sinua.

Lisäisin vielä, että tunnut itsekin loukkaantuvan aika helposti. Olet saattanut myös siirtää käytösmalleja tyttärellesi huomaamattasikin.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 20:58"]Puhut kyllä aivan hirveällä tavalla lapsestasi. Hyi hitto. Miksi tytössäsi on vikaa, miksri sinussa kun olet niin suorasukainen? Tyttödi on herkkä, eikä siitä miksikään muutu eikä tarvitsekaan vaan sinun pitää toimia tytön parhaaksi. Mikä ihmrrn ongrlma tämä edes on?!
[/quote]
Siis että kilttejä ei saa neuvoa vaan heidän pitää saada tehdä kaikki tavallaan vaikka eivät tekisikään oikein? Tyhmintä mitä olen ikinä kuullut. Ap, tyttäresi luonne on tuollainen, jos neuvot häntä ystävällisesti ja syyttelemättä niin voit myös ystävällisesti kysyä miksi hän aina pahoittaa mielensä. Minä pahoitin mieleni aina kun isäni "neuvoi" eli huusi tai ihmetteli kovaan ääneen miksi en tee näin ja näin ja miksi en osaa. Monesti tuli itku kurkussa huudettua että "ET OLE OPETTANUT!" Mutta kyllä siis 12v osaa jo sanoa miksi mielensä pahoittaa.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 20:58"]Vaikeapa sinun on arvioida, miten tyttösi asiat kokee, mutta oletko koskaan edes kysynyt häneltä, onko hän kanssasi samaa mieltä tuosta tasa-arvoisesta kohtelusta? Lapsesi saattaa vaan olla erityisen herkkä. Itsekin olen sitä ja se on olennainen osa persoonallisuuttani. Herkkyydessä on huonoja puolia (juuri tuo loukkaantuminen mm.), mutta myös todella paljon hyviä puolia. Itsestäni tuntui siltä, etteivät vanhempani koskaan tajunneet minua ja että olin jotenkin vääränlainen. Koeta hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on ja kannustaa häntä. Tuollainen vähättelevä suhtautuminen ei auta mitään. [/quote] En vähättele hänen tunteitaan... On vain hankalaa kun pienikin sanominen tai huomauttaminen aiheuttaa myrskyn vesilasissa. En kaipaa jeesustelijoita vaan ihan rakentavia kommentteja, kiitos vaan.

[/quote] Nyt muut vertaa omaan lapseensa ja pitävät sinua narsistina ja julmana jne. Ymmärrän että poikkipuolinen tilanne saa tyttäresi loukkaantumaan enemmän kuin mitä muut vastaavassa tilanteessa tekisivät. Itsellä samanlainen tytär, itku tulee ja maailma murjoo jos asia on hänestä epäreilu, luulen että liittyy luonteeseen vai olenkohan liikaa hemmotellut? Voimia sinulle ap.