Anoppilassa kesä on kärsimystä

Mulla on vuodessa lomaa 5 vkoa. En todellakaan vietä sitä paikassa jossa en tykkää olla ja jonne en ole tervetullut.

Jos mies ehdottaisi menoa, kieltäytyisin ja sanoisin mene yksin.

Oman anopin seura on kanssa ahdistavaa. Luettelee vain sairauksiaan ja kaikkia mahdollisia ja mahdottomia oireitaan, lääkärikäyntejään, kavereidensa sairauksia ja sitten kun nuo jutut loppuvat alkaa hän luetella terveysaiheisia uutisia joita hän on lukenut, kun nykyään saisi syödä näin ja näin paljon voita tai viiniä tai sokeria tai punaista lihaa jne. ja lopuksi haukkuu koko lääketieteen, Suomen terveydenhuollon, vanhusten oikeudet ja mitä nyt saakaan päähänsä. Ihan sama mikä aihe tulee lehdestä, radiosta, telkkarista, netistä tai minun ja mieheni välisestä keskustelusta esiin, niin se on jonkinlaista hölynpölyä, valetta tai vähintään epäterveellistä. Minä tiedettävästi olen elämäni varrella kärsinyt masennuksesta ja anoppi tietää tämän mieheni kautta. Hän sitten osaa kommentoida kaikkia masennus- ja mielenterveysjuttujakin niin, ettei kyseisiä vaivoja ole olemassa ja nykynuoret on vaan laiskoja. Nykyäiditkin ovat patalaiskoja ja ovat keksineet synnytyksen jälkeisen masennuksen jotta voisivat vaan loikoilla - toisin kuin anoppi, joka on aina vaan tehnyt töitä eikä kellään ikinä muutenkaan entisaikaan ollut mitään mielenterveysongelmia ja voita sai syödä niin paljon kuin halusi. 

HUHHUH! Anteeksi vuodatus... itsellä juhannuksen jälkeen tiedossa matka anoppilaan enkä taida siltä välyytä, koska olen onnistunut sulavasti tekemään oharit jo kahdeksan kuukautta :D

Vierailija kirjoitti:

Mies taantuu jonnekin 80-luvulle siinä samassa kun mennään lapsuudenkotiinsa, nykyiseen kesätaloon. Alkaa touhuta pihoilla ja laiturilla, leikkaa nurmikkoa, siivoaa jotain liiteriä, laittelee koneita ja varastoja, välillä istuskelee pihakeinussa kylmä kaljapullo kädessä.

Minä sisällä: tiskipöytä on vuodelta 1961 eli työskentelykorkeus jotain 60cm, itse tiskiallas vetää noin litran vettä. Siinä käsintiskaan porukoiden tiskit. Anoppi istuu kädet sylissä omalla paikallaan keittiön pöydän ääressä ja seuraa töitäni. En osaa tiskata, en osaa siivota ja olen epähygieeninen. Hän on sairas ja pitäisi olla eritysen tarkkana. Minulta, 45-v koulutelta vakituisessa työssä käyvältä naiselta tiedusteltiin ihan vittuilumielessä että etkö ole käynyt mitään talouskoulua??. Jooen ole en.

Kun aamiainen on syöty, tupa siivottu, niin aletaankin valmistella lounasta. Vaikka anoppi ei pysty itse laittamaan ruokaa, on hänellä asiaan vankka mielipide.Ruoka pitää olla: perunoita, lihaa ja kastiketta. Jos ei ole perunoita, ei ole ruokaakaan, mitään muuta ei voi syödä.  Miestä ei näy missään. Hokara appi seisoskelee ikkunan edessä ja kattelee pihalle.

Lounaan jälkeen siivous ja vanhukset vetäytyy iltapäivätirsoille. Juuri kun saan kaiken kuntoon alkaa kuulua kolinaa ja appi ihmettelee että eikö ole iltapäiväkahvia ja sen kanssa pitää olla pullaa, eikö ole mitään.

Mies on edelleen pihalla, rannalla, veneellä ja nauttii olostaan. Minäkin haluaisin ulos, mutta ei tästä ole vielä ehtinyt. 

Kesäloma menee näin. Vanhukset, melkein liikuntakyvytön anoppi ja hokara appi, haluavat ehdottomasti muuttaa kesäksi maalle. Ne ei pärjää siellä, ellei mies (ainoa lapsi) ja minä muuteta sinne myös. Siitähän ei kiitosta tule ikinä, eikä varsinkaan minulle.

Jos sitten iltauutisten jälkeen istutaan miehen kanssa pihalla esim. juurikin viinilasillisella, niin anoppi kolistelee ikkunoita ja heiluttelee verhoja sisällä paheksuvasti, kun me istutaan ryyppäämässä eikä mennä nukkumaan. Tv:tä ei voi katsoa enää illalla kuin tekstejä lukien, sillä niin myöhään (?) ei kuulemma tule mitään katsomisen arvoista eikä sitä melua voi muutenkaan kukaan kuunnella. Appi meneekin nukkumaan jo jotain klo 19 ja anoppi vasta sitten kun se varmasti tietää että me ollaan sisällä ja kamarissa. Aika paljon tulee sitten lueskeltua vanhoja lehtiä mitä hyllyiltä löytyy.

Ja ei, ei auta sanoa vastaan, tai tehdä mitä huvittaa tai ajella autolla lähikaupnkiin syömään vaikka kiinalaista, siitä seuraa vaan draamaa ja kauhistelua. Tommoisten vanhusten päivärytmi ja mielenrauha kun sekoaa aika helposta. Joten näillä mennään.

 

Ehdota että mies menee vanhempiensa kanssa keskenänsä mökille?

up!