Lue keskustelun säännöt.
Aion jättää mieheni, koska hän on masentunut
03.07.2015 |
Seurustelimme ennen avioitumista kuusi vuotta, avioliittoa on kestänyt kolme vuotta. Kaksi viimeistä vuotta mies on ollut masentunut. Ei käy töissä, ei opiskele, ei siivoa, ei harrasta seksiä, ei tee mitään muuta kuin makaa sängyssä ja istuu koneella. Kävi terapiassa, jonka jätti kesken, koska se ei motivoinut. On kokeillut lääkkeitä.
Kun puhun miehelleni eroaikeistani, hän sanoo ihan sama. Ihan sama. Kaikkeen ihan sama.
Masennuksen laukaisi ensimmäinen yliopiston jälkeinen oman alan työpaikka. Stressiä oli liikaa, pää ei kestänyt.
Jos tässä olisi jotain toivoa, jaksaisin vielä yrittää, mutta koska mies on aina ollut hyvin herkkä, en näe meille keskiluokkaista tulevaisuutta. Minusta tulisi vain jonkinlainen omaishoitaja tai elämän maksaja.
Olen kai pirun itsekäs. Mitä te tekisitte?
Kommentit (15)
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 16:13"]Mitä te tekisitte?[/quote]
Lähdin, mutta jäin katsomaan miehen perään. Käytännössä soittelin silloin tällöin ja kävin kylässä kerran viikossa. Vuoden päästä erosta mies tappoi itsensä ajamalla rekan nokkaan vanhempiensa autolla.
Olin hautajaisissa.
En koe tehneeni väärin, mutta pirun epäreilulta tuntuu kaikkien osapuolten näkökulmasta, niin minun, ex-miehen, hänen vanhempiensa kuin sisarustenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin eron. Jos mies ei edes halua parantua niin mitä sellaisella tekee?
Ellei mies ota vastuuta omasta voinnistaan, ts syö lääkkeitä (tai lääkärin kanssa etsi sitä toimivaa lääkitystä) tai käy terapiasta tai muilla tavoin yritä kohentaa tilannetta (esim liikunta ja ruoka jos kykenee) niin aika vaikea on läheisen tilanne. Pahimmassa tapauksessa sairastut itse. Maininta keskiluokkaisuudesta tuo heti mieleen provon, mutta tämä on todellinen tilanne monelle.
Sinä et ole vastuussa miehestäsi. Pelastaudu, ennenkuin sairastut itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 16:22"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 16:13"]Mitä te tekisitte?[/quote]
Lähdin, mutta jäin katsomaan miehen perään. Käytännössä soittelin silloin tällöin ja kävin kylässä kerran viikossa. Vuoden päästä erosta mies tappoi itsensä ajamalla rekan nokkaan vanhempiensa autolla.
Olin hautajaisissa.
En koe tehneeni väärin, mutta pirun epäreilulta tuntuu kaikkien osapuolten näkökulmasta, niin minun, ex-miehen, hänen vanhempiensa kuin sisarustenkin.
[/quote]
Mulla vähän samantapainen kokemus, mutta eihän toisen valinnoille mitään voi, ei parisuhdetta voi perustaa toisen kannattelemiseen. Siinä menee omakin elämä pilalle.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 16:24"]Maininta keskiluokkaisuudesta tuo heti mieleen provon, mutta tämä on todellinen tilanne monelle.[/quote]
Kyllä se maininta keskiluokkaisuudesta on ihan totta. Tahtoisin ne lomamatkat, omistusasunnon (mielellään omakotitalon) ja ehkä mökinkin. Omilla tuloillani en pysty niitä hankkimaan, yhteisillä tuloilla olisimme pystyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppoava laiva, haluatko upota mukana?
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 16:27"]Uppoava laiva, haluatko upota mukana?[/quote]
Niin, en tiedä. Vaikka en ole uskova, niin avioliitolla oli minulle kuitenkin symbolinen sitoutumista vahvistava merkitys. Tässä se sitoutuminen sitten nähdään... Ei tainnut olla kovin todellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vakavasti masentunut. Siihen perustan mielipiteeni.
Sairauteni on ollut paha, silloin ei pysty hirveästi tekemään. Mutta kuitenkin olen vointini mukaan yrittänyt tehdä kaikkini parantuakseni. Harrastan liikuntaa ja yritän kuntouttaa aivojani mielekkäällä tekemisellä(muu kuin tietokone). Otan terapian tosissani. Ymmärrän jos joku mies ei halua kanssani alkaa seurustelemaan sairauteni vuoksi, mutta en ole koskaan valuttanut sairauttani toisen harteille, muut ihmiset eivät taida edes huomata sairauttani. En tarvitse kodinhoitajaa enkä elättäjää. Joskus kyllä kaipaisin kainaloa ja halausta.
Mielestäni sinun ei tarvitse uhrata elämääsi miehen vuoksi. Voi olla että hän saattaisi piristyäkin jos huono suhde loppuisi. Myöskin hän joutuisi itse ottamaan vastuun itsestään kun ei voisi nojata toiseen.
Koneen käyttö pahentaa. Itsekin olen nyt piristynyt kun olen tarkoituksella jättänyt av:tä ym. vähemmälle ja alkanut tekemään enemmän muuta. Itse en katselisi vätystä joka olisi facebookissa monta tuntia päivässä. Masennus ei ole mikään veruke nettiriippuvuudelle. Ja addiktoituneita ihmisiä ei tarvitse toisten ihmisten kannatella ja mahdollistaa heille heidän riippuvuuttaan. Kannattaisi ehkä ottaa kellolla aikaa siitä kuinka monta tuntia netissä menee, tai vaikka sivuhistoriasta laskea. Itselleni tämä toimi herättimenä, laskin nettiaikani ja kauhistuin, senkin ajan voisi käyttää vaikka oikeaan, kiinnostavaan harrastukseen.
Ja parisuhteessa pitää olla seksiä, ei se mikään parisuhde muuten ole. Ei kannata varaäityliksi kenellekkään alkaa. Pitää olla myös yhteneväiset näkymät tulevaisuuden suunnitelmille ja ainakin jonkin verran yhteistä mukavaa tekemistä. Ei niin että mennään vaikka yhdessä johonkin ja toinen on kuitenkin sielläkin facebookissa.
Oliks tää nyt se niin myötä- kuin vastoinkäymisissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja itsemurhalla uhkailu on väärin jättävää kohtaan. Samoin sen toteuttaminen. Itsemurhaaja on itse vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Ei koskaan jälkeen jäävät.
12
Ihan ymmärrettävää. Mullakin on ollut masennus, mutta yritin toki tehdä asialle jotain koko ajan. Miehellä tuntui myös olevan masennus, mutta hän ei tehnyt mitään parantuakseen. Onneksi jätti minut, aloin itse parantua paljon nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Passiivisuus ja kykenemättömyys toimia omaksi eduksi kuuluvat olennaisena osana sairauteen. Pahimmat masennuspotilaat makaavat osastolla. Siellä on ollut minunkin mieheni, jolla on välillä parempia ja välillä huonompia kausia.
Teetpä mitä teet, niin toivon, että seuraavia sitoutumislupauksia tehdessäsi harkitset tarkemmin. Masennus ei ole ainoa sairaus, jonka vuoksi voi joutua luopumaan elämästään tai osasta elämäänsä toisen hyväksi.
Kannattaa muistaa vanha viisaus, että elämällä ei ole velvollisuutta tehdä meistä onnellisia. Tätä totuutta vasten kannattaa tehdä sitoumukset. Avioliitto ja uskollisuuslupaukset eivät ole pakko.
No näinhän mullekin kävi ja paremmin ei olis voinut käydä! Anna mennä siihen se masennus loppuu!