Kaverin joutuu vääntämään joka reissusta puolisonsa kanssa. Onko ok?

Oletko ap miehen naispuolinen "kaveri"?

Tietenkään kyse ei ole ”ilmoitusasiasta” ja toki aikataulusta ja rahasta (jos sitä kuluu) pitää neuvotella, mutta tässä on kyse siitä, että kaveri joutuu aina ”kysymään lupaa”, että saako lähteä. Siis tyyliin saako lähteä joku viikonloppu tässä kuussa mökille, jonne puoliso ei halua lähteä tai kavereiden ja lasten kanssa kalaan.

Kaverin mielestä mun puoliso on ”unelma”, kun tämmösistä ei tartte riidellä. Minusta on normaalia, että puolisoilla on omiakin juttuja.

Kun niiden lapset oli pieniä, vielä jotenkin ymmärsin tän, mutta nyt lapset on jo lähes aikuisia.

Mikä ihme voi olla syynä tämmöseen? Muuten niillä menee arki ihan hyvin

Ei ole ok, jos joka kerta syttyy riita. Mutta ei nuo reissut (tai kotiin jääminen) ole minusta ilmoitusasia vakavassa parisuhteessa saati sitten lapsiperheessä. Yhdessä eletään, niin yhdessä myös päätetään asioista. Aikuiset ihmiset osaa keskustella ja ottaa toisenkin tunteet huomioon.

En jaksaisi päivääkään tommosta,itse ilmotan vaan että tänää menee myöhäisemmäksi,mennää lasten kaa uimaa ynms..mutta jos lähden yksin niin sit kysyn että onko ok?vai onko sulla itselläsi jotain..

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap miehen naispuolinen "kaveri"?

Olen. Olemme perhetuttuja.

Ja ei, en ole koskaan ollut kaverin kanssa kahdestaan missään aviorikostelemassa vaan kuulumme samaan ikivanhaan harrastusporukkaan puolisoni kanssa kuin tämä kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten usein noille reissuille pitäisi päästä? Ja kuinka usein se puoliso käy vastaavilla reissuilla? Ymmärrän vastustamisen, jos toinen on koko ajan menossa jonnekin tai reissut jakautuu tosi epäreilusti.

Miksi aikuista ihmistä on oikeus rajoittaa?! Tuolla sanottiin et lapsi/lapset voi olla mukana. Mikä tarve on vängätä asiasta?

Jos se puoliso ei halua olla erossa lapsistaan, mutta ei halua myöskään yksin vastuuta lapsista toisen reissun ajaksi?

Avauksessahan kerrottiin ettei reissun pituudella tai lasten mukanaololla merkitystä. Päiväseltään siis voi olla vaikka rantaretki ja silti puoliso kieltää. Omasta mielestäni jos noin on niin siinä kohdassa jo sairasta. Haluaa vain kontrolloida muuta perhettä täysin.

Jos tuollaisesta on kyse, niin sitten on ehdottomasti todella huolestuttavaa ja kontrolloivaa käytöstä puolisolta. Ei yksi ihminen saa päättää koko perheen asioista.

Puoliso on kontrollifriikki. Kokemusta on 18v ajalta. Vasta myöhemmin tajusin mitä se kontrolli tarkoitti. Kaverit jos pyysi niin tottakai halusin mennä esim tyttöjeniltaan. Aina peruin viime hetkellä, koska henkinen uhka paheni mitä lähemmäksi ”lähtö” tuli.

Mielenkiintoista oli että kaikki laajasta ystäväpiiristäni kuvitteli, että minä olin se tuittupää joka aina lupasi ja sitten perui. Meidän liittoa kuvailtiin täydellisenä. Suurin osa vieläkin luulee, että mies erosi minusta kun olin niin hankala. Heti olivat pyytäneet häntä treffeille sinkkukavereilleen. Minuun ei yhteyttä otettu.

Olin onnellinen poispääsystä, mutta yhä ihmettelen kuinka hän kaikkine valheineen sai suurimman osan ystäväpiiristä uskomaan kaiken paskan. Teki mieli soittaa, että tajuatteko että mies piti ladattua ysimillistä kotona ja uhkasi tappaa kaikki, jos ei kaikki miellytä.

Jos vaimo on sairas ja pelkää siksi olla yksin. Mulla tulee tajuttomuuskohtauksia ja huimausta liian matalan verenpaineen ja ms:n takia, niin pelkään olla yksin kotona.

Jos lapset ovat jo niin isoja että pärjäävät keskenään matkan ajan niin mikäs siinä. Sitten pitääkin neuvotella jos jatkuvasti reissaa ja toinen vanhempi joutuu sen ajan hoitamaan pieniä lapsia. Eli jos pystyisit jättämään lapset yksin reissun ajaksi silloin toisella vanhemmalla ei ole mitään sanomista ja tietenkin jos käytät reissuun omat rahasi eikä se ole perheeltä pois eli reissun lisäksi hoidat oman osuutesi talouden ruoka yms yhteisistä kuluista.

Ap kirjoitti:

Tietenkään kyse ei ole ”ilmoitusasiasta” ja toki aikataulusta ja rahasta (jos sitä kuluu) pitää neuvotella, mutta tässä on kyse siitä, että kaveri joutuu aina ”kysymään lupaa”, että saako lähteä. Siis tyyliin saako lähteä joku viikonloppu tässä kuussa mökille, jonne puoliso ei halua lähteä tai kavereiden ja lasten kanssa kalaan.

Kaverin mielestä mun puoliso on ”unelma”, kun tämmösistä ei tartte riidellä. Minusta on normaalia, että puolisoilla on omiakin juttuja.

Kun niiden lapset oli pieniä, vielä jotenkin ymmärsin tän, mutta nyt lapset on jo lähes aikuisia.

Mikä ihme voi olla syynä tämmöseen? Muuten niillä menee arki ihan hyvin

Kysy miksi hän haluaa olla yhä tuossa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoitti:

Tietenkään kyse ei ole ”ilmoitusasiasta” ja toki aikataulusta ja rahasta (jos sitä kuluu) pitää neuvotella, mutta tässä on kyse siitä, että kaveri joutuu aina ”kysymään lupaa”, että saako lähteä. Siis tyyliin saako lähteä joku viikonloppu tässä kuussa mökille, jonne puoliso ei halua lähteä tai kavereiden ja lasten kanssa kalaan.

Kaverin mielestä mun puoliso on ”unelma”, kun tämmösistä ei tartte riidellä. Minusta on normaalia, että puolisoilla on omiakin juttuja.

Kun niiden lapset oli pieniä, vielä jotenkin ymmärsin tän, mutta nyt lapset on jo lähes aikuisia.

Mikä ihme voi olla syynä tämmöseen? Muuten niillä menee arki ihan hyvin

Kysy miksi hän haluaa olla yhä tuossa suhteessa.

Olen kysynyt. Muuten arki toimii hyvin ja kaveri kokee muuten olevansa tyytyväinen. Ei haikaile muuten toisenlaista elämää. Vain tämä yksi seikka rassaa ja on alkanut rassata vuosi vuodelta enemmän, kun tilanne ei muutu. Kaveri siis kyllä sitten vain lähtee esim. sinne mökille (viimeksi viikko sitten ihan huoltotöitä ja lumitöitä tekemään), mutta mieli on paha aina, kun on tapeltu ja ”lähtee ilman lupaa”.

Ei hyvä, ei todellakaan ole ok. Tuollaiselle kontrolloivalle käytökselle pitäisi laittaa stoppi jo seurusteluaikana, ettei käy niin, että aina vain myöntyy ja huomaa vuosikymmen myöhemmin joutuvansa anomaan joka asiaa ja vääntämään kaikesta.

Mulla on yksi kaveri, jonka mies ei päästä sitä IKINÄ mihinkään. Siis olemme tyttöporukassa tehneet mökkireissua 1-2krt vuodessa, mutta kaverin mies ei päästä mukaan. Kaveri ei suoraan tätä sano, aina on tekosyitä, mutta olemme kyllä ymmärtäneet yskän.

Heilläkin jo lukioikäiset lapset.

Enää emme pyytele turhaan mukaan.

Joo mun kaverin mies on tuollainen. Mihinkään ei tän kaverin kanssa enää päästä, siis viihteelle tms. Tää kaveri sitten salailee että on jotain toista kaveria nähnyt, minut tämä mies sentään hyväksyy, jos käydään vaan kahvilla tms. Naisia siis ollaan molemmat. Muitakin ongelmia heillä on ja en vaan ymmärrä miksi on yhdessä sen kanssa. Jollain tavalla ilmeisesti läheisriippuvainen.

Sieppaa pelkkä ajatuskin siitä, ettei puoliso "päästäisi" johonkin tai "antaisi lupaa". Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Eli onko nainen se tarttautuva puoliso... Vaikea kuvitella et mies käyttäytyisi tuolla tavalla.

Juu ei, ne vetäisen rouvalta silmän mustaksi. Mutta ne mun kaverit joille noin on käyneet lähtevät vaan.

Millaisista reissuista kyse? Ei todellakaan voi millekään useamman päivän reissulle lähteä tosta vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten usein noille reissuille pitäisi päästä? Ja kuinka usein se puoliso käy vastaavilla reissuilla? Ymmärrän vastustamisen, jos toinen on koko ajan menossa jonnekin tai reissut jakautuu tosi epäreilusti.

Miksi aikuista ihmistä on oikeus rajoittaa?! Tuolla sanottiin et lapsi/lapset voi olla mukana. Mikä tarve on vängätä asiasta?

Koska avioliitossa ne toisen menemiset vaikuttaa koko perheeseen.

Minä olen ukolle sanonut, että mennä saa, mutta ei tulla takaisin. Ihan itse saa valita. Demokratiaa olla pitää.

Täällä halutaan nyt tahallaan ymmärtää väärin ja puolustella määräilyä. Ap sanoi, ettei kyse ole siitä, että kaverinsa haluaisi tuosta noin vain ilmoittamalla lähteä johonkin neuvottelematta yhtään. Kyllä muakin sellainen v...ttaisi, jos ei yhtään soviteltaisi perheen menoja tai reissuista aiheutuisi jotain säätöä. Ei. Siitä ei nyt puhuta, vaan määräilystä ja kontrolloinnista. Että pitää anoa lupaa kuin joku pikkulapsi ja siltikään ei välttämättä "päästetä".