Miksi varattu ihminen flirttailee varatulle ihmiselle?

Mitä nyt kukakin flirtiksi laskee. Eksän kanssa joskus aiheesta juttelimme ja totesin, ettei minulle kukaan flirttaile. Eksä kommentoi, etä flirttaa mutten vain tajua sitä Toisaalta saatan itse kokea vain juttelevani, mutta toinen osapuoli voikin pitää tekojani flirttinä.

Jokaisella on vastuu omasta käytöksestään. Ei flirttiin tarvitse osallistua. Jos flirttailu ei tarkoita toisen henkilökohtaisten rajojen rikkomista, on tyhmää vaatia mitään "flirttailukieltoa". Sitä paitsi suuri osa flirttailijoista tekee sitä tiedostamattaan - jos toinen ihminen on esimerkiksi hyvännäköinen tai kiinnostava, häntä tekee mieli katsella pitkään ja hymyillä hänelle. Esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vastuu omasta käytöksestään. Ei flirttiin tarvitse osallistua. Jos flirttailu ei tarkoita toisen henkilökohtaisten rajojen rikkomista, on tyhmää vaatia mitään "flirttailukieltoa". Sitä paitsi suuri osa flirttailijoista tekee sitä tiedostamattaan - jos toinen ihminen on esimerkiksi hyvännäköinen tai kiinnostava, häntä tekee mieli katsella pitkään ja hymyillä hänelle. Esimerkiksi.

Olin varmaankin sitten kiinnostava ja ihan kivannäköinen kyllä. Elin ala-arvoisen huonossa ja toimimattomassa parisuhteessa ja ihastuin siihen flirttailijaan sitten, vaan eipä flirttailija halunnutkaan mitään vakavampaa tietenkään. Samassa hötäkässä tuhosin elämäni lopullisesti. :(

Pieni elikillisyys pitää mielen virkeänä. Kunhan se tapahtuu yhteisymmärryksessä ettei se johda mihinkään.

Miettikääpä itse kuinka ryppyotsaista työelämästä 2022 on tullut.

Enemmän tulostavoitteita, vähemmän toteuttavaa porukkaa, koko ajan tehostamista.

Kuten joku jo ennättikin todeta, niin jokaisen olisi tunnettava rajansa. On vahinko, jos flirtin mieltää ainoastaan sellaiseksi, että siinä tavoitteena olisi päästä vain ja ainoastaan harrastamaan seksiä tosien kanssa. Flirttailu on paljon taitoa vaativa laji ja joidenkin kanssa se sujuu luontevammin, joidenkin kanssa ei lainkaan.

Sinkkumies

Ajattelen, että flirttaaja kokeilee omaa viehätysvoimaansa.  Varattujen kesken se on turvallisempaa,

koska kynnys seuraavalle tasolle on korkeampi.  Ja kyllähän flirtti tuntuu kohteesta imartelevalta.

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku jo ennättikin todeta, niin jokaisen olisi tunnettava rajansa. On vahinko, jos flirtin mieltää ainoastaan sellaiseksi, että siinä tavoitteena olisi päästä vain ja ainoastaan harrastamaan seksiä tosien kanssa. Flirttailu on paljon taitoa vaativa laji ja joidenkin kanssa se sujuu luontevammin, joidenkin kanssa ei lainkaan.

Sinkkumies

Mä en tuntenut rajojani. Minusta saattoi myös välittyä jopa valheellisen tasapainoinen ja itsevarma vaikutelma ulospäin. Todellisuudessa elin eräänlaista perheh*lvettiä, itsetuntoni oli säpäleinä ja turvattomuuden tunne vallitsi. Se flirttailija varmaankin luuli, että tässä nyt vähän piristetään päivää, mutta iskikin ominaisuuksillaan juuri sellaisiin kipupisteisiin, joita en itsekään ollut täysin tiedostanut.

Ja ne tunteet alkoivat elää omaa elämäänsä ja aivan teinimäisesti "rakastuin" siihen ihmiseen. Ehkä olen aika spontaanikin ja järkevän pinnan alla olen tunteiden vietävänä. Mutta ajoin itseni täyteen kaaokseen ja edelleen mietin, miten saisin siivottua elämäni taas järjestykseen.

T. Flirttailijan "uhri"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vastuu omasta käytöksestään. Ei flirttiin tarvitse osallistua. Jos flirttailu ei tarkoita toisen henkilökohtaisten rajojen rikkomista, on tyhmää vaatia mitään "flirttailukieltoa". Sitä paitsi suuri osa flirttailijoista tekee sitä tiedostamattaan - jos toinen ihminen on esimerkiksi hyvännäköinen tai kiinnostava, häntä tekee mieli katsella pitkään ja hymyillä hänelle. Esimerkiksi.

Olin varmaankin sitten kiinnostava ja ihan kivannäköinen kyllä. Elin ala-arvoisen huonossa ja toimimattomassa parisuhteessa ja ihastuin siihen flirttailijaan sitten, vaan eipä flirttailija halunnutkaan mitään vakavampaa tietenkään. Samassa hötäkässä tuhosin elämäni lopullisesti. :(

Onkohan tässä flirttailija mennyt jotenkin yli?  Vai olisitko vain muuten, huonosta suhteesta huolimatta, voinut noin väärin ymmärtää?

Pieni flirtti on ihan ok ja piristää päivää:)  Joskus hymyilyttää pitkän aikaa, hymy, joku katse, pilke silmässä:) Ehkä kosketuskin, tai jopa halaus, mutta nämä pitää osata taiten tehdä, ettei ylitetä mitään rajaa. 

Ei se sen flirttailijan syy ole… hymyily, katseet ja pieni kiusoittelu pitäisi piristää päivää ja nostaa itsetuntoa.

Jos pelkää ihastumista toiseen niin pitäisi korjata se oma avioliitto tai erota, jos suhde ei toimi mitenkään. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se sen flirttailijan syy ole… hymyily, katseet ja pieni kiusoittelu pitäisi piristää päivää ja nostaa itsetuntoa.

Jos pelkää ihastumista toiseen niin pitäisi korjata se oma avioliitto tai erota, jos suhde ei toimi mitenkään. Tsemppiä.

Samaa ajattelin kirjoittaa (ellei sitten flirttailija ole ylittänyt jotain rajaa).  Voisiko kuitenkin olla niin, että kun saat elämäsi taas järjestykseen, niin voit todeta, että kaikki tapahtunut johtikin vaan parempaa kohti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku jo ennättikin todeta, niin jokaisen olisi tunnettava rajansa. On vahinko, jos flirtin mieltää ainoastaan sellaiseksi, että siinä tavoitteena olisi päästä vain ja ainoastaan harrastamaan seksiä tosien kanssa. Flirttailu on paljon taitoa vaativa laji ja joidenkin kanssa se sujuu luontevammin, joidenkin kanssa ei lainkaan.

Sinkkumies

Mä en tuntenut rajojani. Minusta saattoi myös välittyä jopa valheellisen tasapainoinen ja itsevarma vaikutelma ulospäin. Todellisuudessa elin eräänlaista perheh*lvettiä, itsetuntoni oli säpäleinä ja turvattomuuden tunne vallitsi. Se flirttailija varmaankin luuli, että tässä nyt vähän piristetään päivää, mutta iskikin ominaisuuksillaan juuri sellaisiin kipupisteisiin, joita en itsekään ollut täysin tiedostanut.

Ja ne tunteet alkoivat elää omaa elämäänsä ja aivan teinimäisesti "rakastuin" siihen ihmiseen. Ehkä olen aika spontaanikin ja järkevän pinnan alla olen tunteiden vietävänä. Mutta ajoin itseni täyteen kaaokseen ja edelleen mietin, miten saisin siivottua elämäni taas järjestykseen.

T. Flirttailijan "uhri"

Aika rankalta kuulostaa… Ei se flirttailija, joka haluaa vain hyvää sulle voi mitenkään tietää mitä olet käymässä läpi. Etenkin kun itsekin sanot antaneesi vahvan kuvan itsestäsi. Et ole flirttailijan uhri vaan sulla on ongelmia siellä rakkaassa perheessäsi.

Olen miettinyt onko eräs varattu nuori nainen ihastunut mieheeni. Minua kohtaan niin hapan ja hymytön ja on kuin näkisi jonkun alienin;  mutta mieheni nähdessään on kuin kukkaan puhkeaisi ja niin iloinen jne. Tuntuu vähän typerälle enkä tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua. Eli ollako hapan itsekin takaisinpäin??

Kukaan ei flirttaile nykyään iskemällä silmää :D vähän vähemmälle sitä harlekiinia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku jo ennättikin todeta, niin jokaisen olisi tunnettava rajansa. On vahinko, jos flirtin mieltää ainoastaan sellaiseksi, että siinä tavoitteena olisi päästä vain ja ainoastaan harrastamaan seksiä tosien kanssa. Flirttailu on paljon taitoa vaativa laji ja joidenkin kanssa se sujuu luontevammin, joidenkin kanssa ei lainkaan.

Sinkkumies

Mä en tuntenut rajojani. Minusta saattoi myös välittyä jopa valheellisen tasapainoinen ja itsevarma vaikutelma ulospäin. Todellisuudessa elin eräänlaista perheh*lvettiä, itsetuntoni oli säpäleinä ja turvattomuuden tunne vallitsi. Se flirttailija varmaankin luuli, että tässä nyt vähän piristetään päivää, mutta iskikin ominaisuuksillaan juuri sellaisiin kipupisteisiin, joita en itsekään ollut täysin tiedostanut.

Ja ne tunteet alkoivat elää omaa elämäänsä ja aivan teinimäisesti "rakastuin" siihen ihmiseen. Ehkä olen aika spontaanikin ja järkevän pinnan alla olen tunteiden vietävänä. Mutta ajoin itseni täyteen kaaokseen ja edelleen mietin, miten saisin siivottua elämäni taas järjestykseen.

T. Flirttailijan "uhri"

Aika rankalta kuulostaa… Ei se flirttailija, joka haluaa vain hyvää sulle voi mitenkään tietää mitä olet käymässä läpi. Etenkin kun itsekin sanot antaneesi vahvan kuvan itsestäsi. Et ole flirttailijan uhri vaan sulla on ongelmia siellä rakkaassa perheessäsi.

Ero tuli itselleni, joten perhettä siinä entisessä mielessä ei enää ole. Koetan edelleen rämpiä tästä selvemmille vesille, mutta vaikeaa on. En ymmärrä sitäkään, miksi alitajuisesti edelleen tunteeni ovat täysin kiinni niissä typerissä haaveissani, jotka oli tuomittu epäonnistumaan.

T. Flirttailijan "uhri"

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei flirttaile nykyään iskemällä silmää :D vähän vähemmälle sitä harlekiinia

Mitä se sitten tarkoittaa? Miksi joku iskee silmää (pitkän katseen ja hymyn yhteydessä)? 😮

Mä ainakin (nainen) tykkään heittää sellasia kevyitä kommentteja, tai jotain tilannekomiikkaan liittyviä kommentteja ventovieraille. Usein moni lähtee mukaan ja se tosiaan piristää päivää. Ainakin omaani, mutta vaikuttaa siltä, että myös toisen osapuolen. Teen sitä kaikille yhtä lailla. Sehän ei sinänsä ole flirttailua, mutta.. (ja nyt tulee iso mutta) raja on joskus sen verran häilyvä, että toinen voi luulla minun tarkoittavan muuta. Sellainen viaton pilke silmäkulmassa huumori voi helposti lipsahtaa alueelle, jossa ei aina molemmilla ole ne tarkoitusperät selvillä. Jos huomaan sellaisen riskin olevan ilmassa, osaan tehdä korjausliikkeen ja lopettaa ennen kuin asia menee kiusalliseksi. Eli täytyy kyllä sellaista sosiaalista pelisilmää olla.

Todella harvoin, yllättävän harvoin, kukaan suhtautuu ynseästi. Yleensä ihmiset lähtee leikkiin mukaan iloisin mielin! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku jo ennättikin todeta, niin jokaisen olisi tunnettava rajansa. On vahinko, jos flirtin mieltää ainoastaan sellaiseksi, että siinä tavoitteena olisi päästä vain ja ainoastaan harrastamaan seksiä tosien kanssa. Flirttailu on paljon taitoa vaativa laji ja joidenkin kanssa se sujuu luontevammin, joidenkin kanssa ei lainkaan.

Sinkkumies

Mä en tuntenut rajojani. Minusta saattoi myös välittyä jopa valheellisen tasapainoinen ja itsevarma vaikutelma ulospäin. Todellisuudessa elin eräänlaista perheh*lvettiä, itsetuntoni oli säpäleinä ja turvattomuuden tunne vallitsi. Se flirttailija varmaankin luuli, että tässä nyt vähän piristetään päivää, mutta iskikin ominaisuuksillaan juuri sellaisiin kipupisteisiin, joita en itsekään ollut täysin tiedostanut.

Ja ne tunteet alkoivat elää omaa elämäänsä ja aivan teinimäisesti "rakastuin" siihen ihmiseen. Ehkä olen aika spontaanikin ja järkevän pinnan alla olen tunteiden vietävänä. Mutta ajoin itseni täyteen kaaokseen ja edelleen mietin, miten saisin siivottua elämäni taas järjestykseen.

T. Flirttailijan "uhri"

Aika rankalta kuulostaa… Ei se flirttailija, joka haluaa vain hyvää sulle voi mitenkään tietää mitä olet käymässä läpi. Etenkin kun itsekin sanot antaneesi vahvan kuvan itsestäsi. Et ole flirttailijan uhri vaan sulla on ongelmia siellä rakkaassa perheessäsi.

Ero tuli itselleni, joten perhettä siinä entisessä mielessä ei enää ole. Koetan edelleen rämpiä tästä selvemmille vesille, mutta vaikeaa on. En ymmärrä sitäkään, miksi alitajuisesti edelleen tunteeni ovat täysin kiinni niissä typerissä haaveissani, jotka oli tuomittu epäonnistumaan.

T. Flirttailijan "uhri"

Jos sulla oli niin huono suhde, niin kunhan saat itsesi selville vesille ja tuon yli, niin voit todeta, että kaikki olikin vaan hyväksi!

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt onko eräs varattu nuori nainen ihastunut mieheeni. Minua kohtaan niin hapan ja hymytön ja on kuin näkisi jonkun alienin;  mutta mieheni nähdessään on kuin kukkaan puhkeaisi ja niin iloinen jne. Tuntuu vähän typerälle enkä tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua. Eli ollako hapan itsekin takaisinpäin??

Ehkä ei kannata paljastaa olevansa stressaantunut siitä asiasta? Voihan se nainen vain pitää miehestäsi myös ei-seksuaalisessa mielessä.

Naapurin hempukka vei mun ukon. Toivottavasti lainaan vain. Kyllä se routa porsaan kotiin ajaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin (nainen) tykkään heittää sellasia kevyitä kommentteja, tai jotain tilannekomiikkaan liittyviä kommentteja ventovieraille. Usein moni lähtee mukaan ja se tosiaan piristää päivää. Ainakin omaani, mutta vaikuttaa siltä, että myös toisen osapuolen. Teen sitä kaikille yhtä lailla. Sehän ei sinänsä ole flirttailua, mutta.. (ja nyt tulee iso mutta) raja on joskus sen verran häilyvä, että toinen voi luulla minun tarkoittavan muuta. Sellainen viaton pilke silmäkulmassa huumori voi helposti lipsahtaa alueelle, jossa ei aina molemmilla ole ne tarkoitusperät selvillä. Jos huomaan sellaisen riskin olevan ilmassa, osaan tehdä korjausliikkeen ja lopettaa ennen kuin asia menee kiusalliseksi. Eli täytyy kyllä sellaista sosiaalista pelisilmää olla.

Todella harvoin, yllättävän harvoin, kukaan suhtautuu ynseästi. Yleensä ihmiset lähtee leikkiin mukaan iloisin mielin! :)

Ihan mielenkiinnosta: onko sattunut "työtapaturmia" eli flirtti on lähtenyt lapasesta ja se toinen on ihastunutkin oikeasti?