Uskotko siihen oikeaan, sielunkumppaniin?

Uskon Siihen Oikeaan, mutta en puhuisi sielunkumppanista, koska kaikkea ei voi eikä pidäkään jakaa. Suhteessa on hyvä, että säilyy jännite. Sielunkumppani kuulostaa siltä, kuin jaettaisiin kaikki sisimmätkin ajatukset. Minun Se Oikea on säilyttänyt itsenäisyytensä ja salaperäisyytensä jo yli kahdeksan vuotta.

Tottakai kun sellaisen kanssa olen.

En. Elämä ei ole minua varten sisustettu supermarketti, josta voin käydä valitsemassa juuri minulle tarkoitettuja asioita. Kuten sen sielunkumppanin.

Lisäksi, pitkässä parisuhteessa se sielunkumppanuus ja rakkauskin helposti karisee, jos sitä ei suojele ja ruoki. Ja vastaavasti parisuhteesta voi saada läheisen ja hyvän vaikka puolisot olisivat hyvin erilaisia keskenään.

En usko, että ihmisella on vain yksi "se oikea" odottamassa tuolla jossain. Pikemminkin maailmassa on monia (kymmeniä, satoja?) ihmisiä, joiden kanssa kemiat voivat kohdata ja parisuhde onnistua. Paljon riippuu ihmisestä itsestään: hyväntahtoisen ja lämpimän tyypin kanssa on helppo kenen tahansa tulla toimeen, mutta tulisieluisempaa ymmärtää harvempi.

Haluan uskoa. Mutta oon muutenkin salaa sellainen hölmö romantikko. Kun se oikea tulee vastaan, niin kyllähän sen tuntee. Se tuttuus ja erikoinen yhteys, samankaltaisuus.

kyllä

Uskon toki, sellainen on vierelläni. Tosin uskon, että niitä on maailmassa useitakin, ei sielunkumppanuus niin kamalan harvinaista ole. Mulla on muutamia ystäviäkin, jotka ovat sielunkumppaneita. Puoliso on lisäksi rakastettu, intohimon kohde. Eikä sielunkumppanuus vuosien varrella mihinkään karise, miten se voisi, koska se on luonne ja olemus ja ajatukset. Päinvastoin, sielunkumppani muuttuu koko ajan entistä läheisemmäksi ja rakkaammaksi, koska sielun lisäksi jaetaan yhteiset muistot, haaveet, menneisyys, tulevaisuus.