Kun omasta miehestä on tullut setämies

Vierailija kirjoitti:

miehestä on tullut köntys ja asenteiltaan perivanhoillinen ja seisokki on surkea ja eikä kestä kuin hetken,

tuhlaanko loppuelämäni tälläiseen köntykseen kun itsellä vielä virtaa riittäisi

Riippuu siitä rakastatko häntä enää vai et.

*Ja lapsensa hylännyt mies on suorastaan sankari.*

Niinhän ne naiset usein ajattelevat. Miehellä pitää olla entisestä suhteesta lapsia, kuka nyt inceliä haluaisi, mutta lapsiin ei saa pitää yhteyttä, koska miehen tulee keskittyä vain ja ainoastaan naiseen ja tietenkin tämän mahdollisiin, ihaniin jälkeläisiin.

Vierailija kirjoitti:

*Ja lapsensa hylännyt mies on suorastaan sankari.*

 

Niinhän ne naiset usein ajattelevat. Miehellä pitää olla entisestä suhteesta lapsia, kuka nyt inceliä haluaisi, mutta lapsiin ei saa pitää yhteyttä, koska miehen tulee keskittyä vain ja ainoastaan naiseen ja tietenkin tämän mahdollisiin, ihaniin jälkeläisiin.

Onpas merkillisiä naisia. Mun kuplassani aivan kaikki naiset ovat pitäneet lastensa hylkääjää olioista alhaisimpana, pthyi. Johtuu ehkä siitä, että mun ikäpolvi on lapsensa jo kasvattanut ja joillekin valitettavasti osui kelvoton isä kohdalle. Se on iso vahinko lasten kannalta. Hyvän miehen malli on aivan korvaamaton, sillä ei hylkääjiä kasva.

Jotenkin helpottais mun oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on samaa ikäluokkaa vajaa 50, mutta en ole huomannut mitään hajuhaittoja. Painoa on kertynyt, eikä se minua varsinaisesti haittaa, vaan jatkuva marina ja valitus siitä, miten kaikki on niin ankeaa. Mies käy siis pari kertaa viikossa liikuntaharrastuksessa ja makaa loput illat kotona sohvalla tai sängyllä marisemassa. Itsellä on paljon harrastuksia ja tekemistä, ja tuntuu että elän elämäni parasta aikaa. Olen kyllä miestä nuorempi ja paremmassa kunnossa, mutta en osaa nähdä itseäni viiden vuoden päästä samanlaisena passiivisena valittajana. Kaiken lisäksi miehellä on minun näkökulmastani kaikki oikeasti ainakin ulkoisesti ihan hyvin: perhe, hyväpalkkainen työ, onnellinen avioliitto jne. No, pitäisi kai olla tyytyväinen, ettei mies ole marinan sijaan hankkinut moottoripyörää ja puolta nuorempaa tyttöystävää :D

Niin tämä.

On raskasta kun kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sen sijaan että keskityttäisiin elämän hyviin puoliin (ura hyvällä mallilla, asuntolaina maksettu, aikaa harrastaa, kroppa suht.kunnossa) niin löydetään kaikesta negaa. Siis ihan jostain että joku ei soittanut tai ulkona on taas kamala ilma ja koirakin herätti yöllä. Testot on katsottu ja ne kunnossa, samoin muu terveys ok. Jotenkin se pappaantuminen, ähinä ja puhina ja yleinen tyytymättömyys, ei innostu oikein mistään. Haluan takaisin sen parikymppisen jonka kanssa juostiin sateessa ja naurettiin kun ruuaksi oli pelkkää nuudelia kun opintotuet olivat vasta tulossa ja oltiin iloisia pelkästä olemisen ilosta...

 

Miehenne kuulostavat masentuneilta, ikään se ei liity. Itse olen ollut koko aikuisikäni kuvailemanne kaltainen mies. Itse asiassa nyt 47v alan hiukan parantua, elämä tuntuu välillä joltain ja salihommakin alkaa tuottaa tulosta. En kyllä silti usko että minusta koskaan kalua tulee, töissäkään en ole ikinä ollut.

vääjäämätöntä ja ei sussa ole  kehumista ja joka päivä vaan huononee kummallakin. tajusitko ikinä,että ihminen vanhenee

krkkaas peiliin, olisiko sulla viikset hyvällä alulla ja entäs ne limakalvot ;)

Entäs itse ap? 

Lenkkeily ja ulkoiluseura vaihtui kaljaan ja makkaraan kittaavaan luolamieheen, mua inhottaa tää tilanne, mies ei halua tehdä enää mitään yhteistä ja kommunikointi on sama kuin puhuis tuolle seinälle... Eropaperit on vetämässä, mitään en ole vielä kertonut, tuo ei ole ainoa syy miksi ero vireillä, mut viimeinen jäävuoren huippu

Mistäköhän johtuu tälläinen tilanne, voi olla että miehelläsikin on eropaperit vetämässä.

Olen itsekin tätinainen, joten mies saa olla setämies. Tuhistaan ja öhistään yhdessä. 

En ainakaan mitään dynaamista sarjapettäjää katsoisi. Mieluummin se rauhoittunut setämies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuoksuu vanhalle?

 

Jep. Sellaiselle ummehtuneelle. Vanhalle ihorasvalle, hiuspohjalle ja hengitys jollekin 7 tuntia sitten syödylle. Ei tee mieli suudella eikä olla lähemmissä tekemisissä. Onneksi olemme jo sen verran vanha pari, että pystyn välttämään lähentelyt.

Yksi Suomalaisten perisynti, huono hammashygienia (miehet JA naiset). Se on vain laiskuutta. Fakta on, että hampaat pitää harjata vähintään aamulla ja illalla, (mielellään joka aterian jälkeen myös) ja käyttää hammastikkuja ja hammaslankaa, että hammasväleistä saa sinne mätänevän ruoka röhnän pois. Jos ei näin tee, se on ihan väistämätöntä että hengitys alkaa haista, ja hammasongelmia tulee. Kuten ap:kin kirjoittaa, kuka haluaa "imutella" sellaisen kanssa??

Ja esteettisiä hammasongelmia (hampaiden kellastuminen) hammashygienia laiskottelulla tulee ihan varmasti jo aikaisemminkin, mutta suurella osalla olisi jo tarpeeksi tsemppaamista siinä, että saavat pidettyä hampaat suussa ilman mittavia korjaustöitä ja ettei hengitys haise p/\skalle... 

AP itse vanhenee 3.600 sekuntia joka tunti ja samalla luulee ja kuvittelee itse säilyneensä nuore, nättinä ja freessinä.

Päin vastoin kuin AP, hänen puolisonsa on tahdikas eikä tuo julki omia huomioitaan kumppanistaan.

Vierailija kirjoitti:

krkkaas peiliin, olisiko sulla viikset hyvällä alulla ja entäs ne limakalvot ;)

Hirveät defenssit jollakulla päällä.

Totta kai meistä jokainen vanhenee, mutta nyt on kyse siitä, mennäänkö negatiivisuuden vai positiivisuuden kautta. Itse yritän jälkimmäistä, haen tarvittaessa voidetta apteekista ja jos huomaan viikset niin trust me, ne eivät huulen päällä ehdi vanheta ;)

Minua ei nimittäin haittaa mieheni muuttunut ulkonäkö, harmaantuminen, pieni vatsakumpu, tai mikään vastaava, rakastan häntä ja yhdessä on oltu vuosikymmeniä. Minua häiritsee se jatkuva kiukuttelu, mistään ei nähdä hyviä puolia vaan aina ne huonot, työpäivä on paska kun pitää herätä aikaisin, vapaapäivä on tylsä kun ei ole tekemistä, sadekeli on perseestä kun ei voi mennä ulos, aurinko kun paistaa niin ihan liian kirkkaasti... Toivottavasti ymmärrät, kysy jos en vieläkään osannut selittää riittävän selkeästi.

Niin? Ihmiset muuttuu iän myötä.... niin myös sinäkin. Tuskin sinäkään olet enään se sama flikka joka aikoinaan siihen nuoreen poikaan ihastui.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Miehet vanhenevat kuin viini. Etkö ole kuullut?

Muuttuu etikaksi.

Vie mies saunaan ja kuuraa puhtaaksi. Ei haise enää.

Vierailija kirjoitti:

Punakka ja pönäkkä.. Vanhoista miehistä lähtee tunkkainen haju.

 

 

Se on pesemättömyyttä. Itsensä ja vaatteidensa. 

Omaisemme, yli 90 v,, ei haise, koska häntä autetaan peseytymisessä ja laitetaan puhtaat vaatteet joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Niin? Ihmiset muuttuu iän myötä.... niin myös sinäkin. Tuskin sinäkään olet enään se sama flikka joka aikoinaan siihen nuoreen poikaan ihastui.

Eli et tajunnut vieläkään. Yritetääs kerran vielä.

Kyllä, me kaikki vanhenemme, se on luonnollista ja siihen liittyvät muutokset samoin. Väsymme helpommin, on univaikeuksia, hiukset harvenevat, palautuminen kestää kauemmin, tarvitaan lukulasit jne, ihan kaikenlaista. Nämä muutokset eivät minua haittaa vaan se, miten niihin ja yleensä elämään suhtaudutaan.

Tosi harmillista jos sinulle vanheneminen tarkoittaa kiukuttelua ja jatkuvaa negatiivisuutta. Itse näen tässä(kin) elämänvaiheessa mahdollisuuksia, edelleen on kivaa, on ihania elämänvaiheita vielä odotettavissa. Ja koska tässä nyt rautalankaa selkeästi tarvittiin, niin tarkennan vielä, etten odota mitään yltiöpositiivisuutta tai jatkuvaa ilotulitusta. Vaan sitä, että se elämä nähtäisiin edelleen elämisen arvoisena ja siitä löydettäisiin arjessakin ilon aiheita ja että meillä olisi yhdessäkin mukavaa. On kurjaa seurata kun rakastamallani ihmisellä on niin kamalan huono olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? Ihmiset muuttuu iän myötä.... niin myös sinäkin. Tuskin sinäkään olet enään se sama flikka joka aikoinaan siihen nuoreen poikaan ihastui.

Eli et tajunnut vieläkään. Yritetääs kerran vielä.

Kyllä, me kaikki vanhenemme, se on luonnollista ja siihen liittyvät muutokset samoin. Väsymme helpommin, on univaikeuksia, hiukset harvenevat, palautuminen kestää kauemmin, tarvitaan lukulasit jne, ihan kaikenlaista. Nämä muutokset eivät minua haittaa vaan se, miten niihin ja yleensä elämään suhtaudutaan.

Tosi harmillista jos sinulle vanheneminen tarkoittaa kiukuttelua ja jatkuvaa negatiivisuutta. Itse näen tässä(kin) elämänvaiheessa mahdollisuuksia, edelleen on kivaa, on ihania elämänvaiheita vielä odotettavissa. Ja koska tässä nyt rautalankaa selkeästi tarvittiin, niin tarkennan vielä, etten odota mitään yltiöpositiivisuutta tai jatkuvaa ilotulitusta.

Mies on masentunut. Ei ole normaalia, että kaikki nähdään negatiivisesti eikä mikään innosta. Jotkut (niin miehet kuin naiset) masentuu siinä viidenkympin tietämillä, toisilla taas keski-iän kriisi näyttäytyy manian kaltaisena sekoiluna; erotaan, etsitään hetken huumassa uusi kumppani, erotaan taas, kadutaan, jne.

Ehkä negatiivisuus on kuitenkin helpompi kestää. Ukko pitäisi nyt kuitenkin saada hommaamaan itselleen apua. Ei sitä negatiivisuuttakaan kukaan ikuisesti jaksa.

Neuvoni on, että jos vielä rakastat häntä, niin yritä saada hommaamaan itselleen apua. Puhu suoraan ja kerro millaiseksi hän on muuttunut ja millaiselta hän nykyisin vaikuttaa. Yritä saada heräämään omaan tilanteeseensa. En usko että on itsekään nauttinut elämästään viime aikoina.

Jos et enää rakasta, niin sitten tiedät mitä tehdä -> jss.