Kannattaako tehdä toinen lapsi?
Vai jäädä yhden lapsen perheeksi? Toinen lapsi olisi mahdollinen vasta, kun tämä ainoa on eskari-ikäinen. Onko siinä vaiheessa enää järkeä tehdä toista? Vauvakuumetta minulla ei ole koskaan ollut ja tuskin tuleekaan. En pidä vauvoista tai alle kaksivuotiaista juurikaan. Raskaus oli kärsimys, eikä se synnyttäminenkään kivaa ollut. Lapsi on nyt kolme ja mukavan helppo. Tuntuisi pelkältä hulluudelta aloittaa vaippa- ja valvomisrumbaa joskus uudelleen. Silti mietin, että olisiko sisarus lapselle hyvä. Omat siskoni ovat minulle näin aikuisena tärkeitä, vaikka emme lapsuudessa juurikaan sietäneet toisiamme.
.
Mielipiteitä, ajatuksia, kokemuksia?
Kommentit (29)
Älä tee, jos et itse halua. Oikeasti.
Viestistäsi voi lukea rivien välistä, että et oikeasti halua toista lasta. Ei siis kannata tehdä. Nauttikaa elämästä yhden kanssa ! :)
Jos et pidä lasten hoitamisesta niin mene töihin ja tee tosiaan se toinen sitten kun esikoinen on eskarissa tai vaikka jo nyt heti ja lähde taas vuoden jälkeen töihin. Näin saat omaa elämää ja esikoisesi saa sisaruksen. Tai siis omapa on ratkaisusi.
Eihän lapsia ole mikään pakko kotona hoitaa, jos ei siitä tykkää. Yleensä kai lasten kanssa kotona eivät ´viihdy ne, jotka ovat lapsen tehneet ennen uraa eli ammatillista kunnianhimoa on jäänyt toteutumatta ja on kiire päästä näyttämään. Ne, jotka ovat uraa ehtineet tehdä jo ennen lapsia ovat yleensä levollisempia. Samoin kun on ehtinyt maksaa asuntovelat vähemmälle ja laittaa jotain sijoituksiakin alulle ennen perheen perustamista niin on olo leppoisampi kotona.
Kannattaa kyllä... meillä on 2v ja 1kk lapset, tehdään parhaillaan kolmatta...
Meidän ainokainen lähtee nyt syksyllä kouluun ja taitaa jäädä ainokaiseksi.
En tykännyt raskausajasta,synnytys oli nopea mutta fyysisesti raskas-> suuri verenhukka,istukka piti leikata irti. Ei millään mittapuulla ihana tapahtuma.
Lapsi on rakas ja totta kai,maailman paras :)
Sisarukset eivät mitenkään automaattisesti tule toimeen keskenään ja nauti toistensa seurasta. Sisarus voi tehdä toisen elämästä helvettiä, jos kemiat eivät osu mitenkään yhteen tai toisella on hyvin hankala luonne. Pahimmillaan toinen rääkkää ihan fyysisesti toista.
Entä, jos uusi tulokas onkin vakavasti sairas tai kehitysvammainen? Riittävätkö rahkeet?
Seesteinen elämä muuttuu täysin. Mutta onhan nuo ihania. Itse halusin toisen lapsen, ikäeroa on viisi vuotta. Kaksi ekaa vuotta oli hankalia, nyt ihan ok. Paljonhan nuo tappelevat kun pienempi haluaa leikkiä isomman tavaroilla mutta taidot ei riitä. Minusta riippuu myös paljon puolisosta, jos on perhekeskeinen ja osallistuva niin kannattaa. Itse haluaisin vielä kolmannen mutta puoliso on niin itsekäs ja paljon poissa että minä en jaksa. Useampi lapsi ei hoidu siinä sivussa vaan vaatii paljon työtä ja äänen sietoa,
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 10:14"]Seesteinen elämä muuttuu täysin. Mutta onhan nuo ihania. Itse halusin toisen lapsen, ikäeroa on viisi vuotta. Kaksi ekaa vuotta oli hankalia, nyt ihan ok. Paljonhan nuo tappelevat kun pienempi haluaa leikkiä isomman tavaroilla mutta taidot ei riitä. Minusta riippuu myös paljon puolisosta, jos on perhekeskeinen ja osallistuva niin kannattaa. Itse haluaisin vielä kolmannen mutta puoliso on niin itsekäs ja paljon poissa että minä en jaksa. Useampi lapsi ei hoidu siinä sivussa vaan vaatii paljon työtä ja äänen sietoa,
[/quote] Ollaan varmaan sekä perhekeskeisiä, että seesteisyyttä kaipaavia. Lapsi on rakas ja ihana ja hänen kanssaan on mukava puuhailla eri asioita. Kuitenkin myös omat harrastukset ovat rakkaita. Näitä tähän tulleita vastauksia ja omaa avaustani lukiessa tuli nyt sellainen olo, ettei meidän kannata edes suunnitella tämän harmonian rikkomista. Lapsen onneen vaikuttaa kuitenkin huvin paljon myös vanhempien onnellisuus.
Toista lasta ei kannata hankkia ainakaan sen takia, että lapsella olisi tukea sitten joskus aikuisena. Ei sisarukset ole mikään onnellisuusautomaatti, joilla selviää elämänkolhuista ja on jatkuvasti tyytyväinen. Sitten kun vanhemmista aika jättää, ainokainen on toki yksin surunsa kanssa. Mutta toisaalta sisarusten välit saattavat olla niin huonot, että ne sisarukset ovat siinä kohtaa vain rasite. Lapsi kannattaa hankkia, jos itse sitä haluatte, ei minkään ulkoisen syynpainostamana.
Meillä on kolme ja ollaan tyytyväisiä näin. Nyt perhe on täysi eikä siitä tunnu puuttuvan ketään. Nautin kun saan katsella kolmen pienen ihmisen kasvua, heidän suhteensa kehittymistä ja kuunnella juttujaan. Meteliä on paljon ja elämä on välillä aika kiireistä, mutta toisaalta minulle sitäkin antoisampaa. Pohtikaa tarkkaan mitä haluatte. Kyllä se vastaus sieltä löytyy. Ai niin. Ja minä esikoisen perusteella inhosin vauva-aikaa. Tokan ja kolmannen perusteella se on ihan mahtavaa aikaa. Asiat kokee toisella tavalla, kun kyse ei ole siitä ekasta lapsesta.