Kannattaako tehdä toinen lapsi?

Sun/teidän on ihan itse päätettävä.

Meillä on 2 lasta reilu 4 v ikäerolla. Mietittiin pari vuotta josko esikoinen jäisi ainoaksi. Kahdessa lapsessa on hyvät ja huonommat puolensa. Rankempaa on takuulla näin, sanoisin. Meillä vielä kuopus ei ole terve vaan hänellä on perussairaus. Toisaalta, sisarukset ovat toisilleen tärkeintä maailmassa, esikoinen on todella kiitollinen ja onnellinen että hänellä on pikkusisarus. 

Ymmärrän kyllä vain yhden lapsen vanhempiakin. Päätös on siis yksin teidän.

Meillä lapset on jo isoja kuolulaisia. 

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 00:43"]Sun/teidän on ihan itse päätettävä.

Meillä on 2 lasta reilu 4 v ikäerolla. Mietittiin pari vuotta josko esikoinen jäisi ainoaksi. Kahdessa lapsessa on hyvät ja huonommat puolensa. Rankempaa on takuulla näin, sanoisin. Meillä vielä kuopus ei ole terve vaan hänellä on perussairaus. Toisaalta, sisarukset ovat toisilleen tärkeintä maailmassa, esikoinen on todella kiitollinen ja onnellinen että hänellä on pikkusisarus. 

Ymmärrän kyllä vain yhden lapsen vanhempiakin. Päätös on siis yksin teidän.

Meillä lapset on jo isoja kuolulaisia. 
[/quote]

Kiitos vastauksesta. Olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksia ja mielipiteitä. Asia ei ole juuri nyt kovin ajankohtainen, mutta mietityttää ja kaivelee kovasti, lähinnä itseäni. Miehelle kuulemma käy kumpi vaan.

Jos asiaa lähestyy nimenomaan kannattavuuskysymyksenä, kannattaisi jättää se ensimmäinenkin lapsi tekemättä. Muuten kyllä.

t. KTM, laskentatoimi

Juu kannattaa tehdä.. itse odotan kolmatta esikoinen on 11 ja keskimmäinen miltei 7 kun kuopus syntyy.. ihana tauko työelämään ja mukavaa olla ekaluokkalaisen kanssa kotona.. täsdä ku kesäpäivystystä olen tehnyt niin kaikki eskari opet ovat sanoneet kuinka itsekkäitä ja pilalle pasattuja nyk. Lapset  ovat! , MIKÄÄN ei  kasvata lasta niinkuin se oma sisarus! Ja kyllä ainakin mun pojat leikkivät keskenään ja paljon vaikka ikä eroa löytyy.. pötypuhetta ettei suuremmalla ikäerolla voisi sisarukset olla läheisiä... musta se on enemmänkin persoonasta kiinni kuin iästä!

Miten ap määrittelet kannattavuuden?

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 00:43"]

Meillä lapset on jo isoja kuolulaisia. 

[/quote]:( Otan osaa.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 01:08"]Miten ap määrittelet kannattavuuden?
[/quote]

Niin, että onko lapsen sisaruksesta saama ilo suurempi kuin toisen lapsen meille aiheuttama vaiva? Muuttuuko elämä radikaalisti hankalammaksi? Onko lapsella pakko olla sisarus, vai ovatko ainoatkin suurinpiirtein onnellisia aikuisenakin.

Up

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 01:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 01:08"]Miten ap määrittelet kannattavuuden? [/quote] Niin, että onko lapsen sisaruksesta saama ilo suurempi kuin toisen lapsen meille aiheuttama vaiva? Muuttuuko elämä radikaalisti hankalammaksi? Onko lapsella pakko olla sisarus, vai ovatko ainoatkin suurinpiirtein onnellisia aikuisenakin.

[/quote]Vähän vaikea varmaan on mitata iloa ja vaivaa jotenkin yhteismitallisesti. Mutta jos etukäteen tuntuu siltä, että teille vanhemmille olisi toisesta lapsesta vain vaivaa, kannattaa unohtaa koko juttu. Koska eihän mikään takaa, että hänestä välttämättä olisi sisaruksellekaan iloa.

Miten niin miehelle käy kumpi vaan? Mikä tossu sulla siellä miehenä? :O

Ei kannata. Adoptoi joku raukka joka on vailla hyvää kotia mielummin.. :/

Ei kannata. Yhden lapsen kanssa elämä on helppoa ja rentoa. Kahden ja useamman kanssa kaaosta. Jos saisin uudelleen päättää, tekisin vain yhden.

Älä ainakaan kiirehdi asian kanssa. Nauti esikoisestasi! En tajua 1-2 vuoden ikäeroja ollenkaan. Meillä on kaksi lasta kolmen vuoden ikäerolla ja sekin on ollut rankkaa.

Jos asia on vasta muutaman vuoden kuluttua ajankohtainen, turha sitä kai liikaa miettiä tässä vaiheessa? Anna asian kypsyä rauhassa.

Me kuvittelimme etukäteen, että haluamme neljä lasta. Sitten kun tämä yksi oli 2-3-vuotias, tulimme kuitenkin siihen tulokseen että tämä yksi riittää meille molemmille ja oli ihana helpotus, kun selvisi että kumpikaan ei halua useampia lapsia. Nyt tämä ainokainen on jo teini-iässä (14) ja elämä on ihanan seesteistä. Koskaan ei ole päällekkäisiä harrastuksia, vanhempainiltoja, kevätjuhlia sun muita. Vaaterumban pyörittäminen on helpompaa ja pieneksi käyneitä ei tarvitse säilytellä kaapissa nuorempaa varten.

Meille ainakin tämä yksi lapsi on ollut aivan ihanteellinen ratkaisu. Pääsemme kokemaan niitä vanhemmuuden iloja, mutta kuitenkin niin, ettemme näänny taakan alle. Eikä tarvitse kuunnella kotona jatkuvia sisarusten välisiä tappeluita ja riitoja ja olla erotuomarina. Meillä on kotona ihanan rauhallista! Lapsen bestis riittää seuraksi ja kulkee mukana joskus mökkireissuillakin.

En hankkisi lasta vain sisaruksen vuoksi, jos muuten en lasta haluaisi. Lasten hankkiminen ei ole kannattavaa.

Olen itse ainoa lapsi ja toivoin (välillä kinuin) pikkusiskoa mutta vanhempani eivät saaneet toista lasta. Olen aina ollut varma, että haluan useamman lapsen. Meillä on 1v ja ollaan harkittu sisarusta. Nyt ollaan kuitenkin huomattu, että elämä on ihanan helppoa yhden kanssa, vartaloni on olemassa vain itselleni ja voin 2v tauon jälkeen juoda lasin viiniä ja syödä karkkia ilman omantunnontuskia. Nukumme 8-9h yössä eikä rahasta ole tiukkaa. Tässä tilanteessa alamme kohta kallistua yksilapsisuuteen... katsotaan 10v päästä uudestaan. Jos haluaa vaikeuttaa elämää, voi pikkukakkosta harkita. Sisarusta ei kannata "tehdä" leikkikaveriksi, mitä olen muita seurannut niin sisarukset riiitelevät enemmän kuin ovat ystäviä, myös aikuisina. Ystäviä on muutenkin tervettä olla perheen ulkopuolella ja leikkiä voi itsekseenkin.

Vaikea kysymys. Meillä toinen lapsi osoittautui todella rankaksi ratkaisuksi: raskaus oli vaikea, vauvalla koliikki, omat voimat olivat aivan lopussa ja avioliitto natisi liitoksissaan. Esikoinen oli tuolloin jo neljä ja kärsi myös tilanteesta. Nyt kolme vuotta myöhemmin sisarukset ovat toisilleen äärimmäisen rakkaita ja leikkivät paljon yhdessä, omat voimat palautumassa ja avioliittokin taas paremmassa jamassa. Elämä esikoisen kanssa oli leppoisaa, nyt hetkittäin kaoottista, mutta hauskaa, lapset keksivät yhdessä hulvattomia juttuja. Metelitaso ehdottomasti kovempi. Kannattaa miettiä, mitä elämältä haluaa: omia juttuja, seesteisyyttä ja mahdollisuutta keskittyä yhteen lapseen ja parisuhteeseen vai sitä hetkittäin tosi kaoottista elämää, jossa parhaimmillaan lapset saavat runsaasti iloa toisistaan (joskus temperamentit eivät taas osu yhtään yhteen, meillä kävi tässä tuuri) ja vanhemmat iloa "joukkueestaan".

Itse en enää tekisi kakkosta, vaikka molempia lapsia rakastankin yli kaiken. Muutos yksilapsisuuteen oli aika iso. Aikaisemmin oli melko rentoa, siistiä ja helppoa. Ei enää, valitettavasti

Lapsethan sopeutuu ja on onnellisia, oli sisaruksia nolla tai enemmän. Pääasia, että lapsella on leikkikavereita, ja leikithän usein käyttää paremminkin jonkun toisen kuin oman sisaruksen kanssa.

Meillä toinen lapsi muutti elämää radikaalisti, ensimmäinen ei juurikaan koska on persoonaltaan ns. helppo tapaus. Toinen ei ollut. Mutta ensimmäisen kolmen vuoden jälkeen voin sanoa, että meidän elämä on sujuvaa ja hauskaa. Lapsista on toisilleen paljon iloa. Meillä on ollut paljon muuttoja, ja on iso helpotus ettei sitä ainokaista ole tarvinnut pistää orpona uudelle pihalle seisoskelemaan, että hankippas nyt kavereita. Lapsilla on aina toisensa ja leikkivät mielellään kahdestaankin jos muuta leikkiseuraa ei ole tarjolla. 

Minäpä päätin tehdä kolmannen :D Kaksi edellistä (3 ja 6v) leikkivät yhdessä ja touhuavat, minkä ehtivät. Ovat toistensa parhaimmat kaverit, jos näin voi sanoa.
Tottakai nahistelua on ja tappelua, mutta se kuuluu sisarus suhteeseen. Toisinaan nukkuvat vierekkäin ja halivat toisiaan päivittäin. Kyseessä tyttö ja poika. Odottavat vauvan syntymää innoissaan.