Kuinka paljon haukkumista ja vastaanvänkyttämistä siedätte lapseltanne?

Vierailija:

Mulla ei olis tullu mieleenkään lapsena/nuorena käyttäytyä omia vanhempiani (tai ylipäätään ketään) kohtaan tuolla tavalla. Siitä olis heti kerrasta tullu joku semmoinen rangaistus että olisi takuulla menny opetus perille.

Ja tähän pyrin myös oman lapseni kanssa.

Taidat olla ollut sitten jotenkin erilainen (=kenties liian kiltti) nuori jos et ole vanhemmillesi uskaltanut sanoa vastaan. Oletko kuullut kiltin tytön syndroomasta ja sen vaikutuksesta tytön myöhepään elämään ? Ilmeisesti et ole

Vierailija:

Taidat olla ollut sitten jotenkin erilainen (=kenties liian kiltti) nuori jos et ole vanhemmillesi uskaltanut sanoa vastaan. Oletko kuullut kiltin tytön syndroomasta ja sen vaikutuksesta tytön myöhepään elämään ? Ilmeisesti et ole

Jos näin on niin, tuota..., menen sanattomaksi. Totta kai eriäviä mielipiteitä oli mutta ei siinä mitään " tyhmittelyjä" ja luuria korvaan lyömisiä todellakaan tarvittu.

uskomattomia mielipiteitä vauvojen äideiltä...

En ole, en lähimaillakaan.

kehityksen kannalta että uskaltaa nousta vanhempiaan vastaan.

En ymmärrä 24 pointtia?



Meillä kiroiluihin ja typeröimiseen tartuttiin aina heti. Siitä sai sellaiset arestit tai muut sanktiot heti pienimmistäkin uhitteluista ettei olisi tullut mieleenkään haistatella tai lyödä luuria vanhempien korvaan.



Samaan pyrin myös omieni kanssa. Asioista jutellaan, pahaa oloa voi purkaa ja itkeä, mutta toisia ei haukuta, ei haistatella eikä käyttäydytä typerästi muutenkaan. Jos on oikein kova myllerrys menossa niin omaan huoneeseen hetkeksi rauhoittumaan jonka jälkeen jutellaan.



Miten " kiltin tytön syndooma" tähän nyt kuuluu?



Ja siitä että ap tunsi kyseenalaistavan kuriaan kun poika huutaa että äiti on liian rankka säännöissään ja että kaveritkin saa jne. AINA kautta aikojen on lapset sanoneet " mutta kun kaveritkin saa.., mutta kun ei kavereidenkaan tarvitse jne"

Mä en anna kavereiden vanhempien päättää kasvattamistavoistamme, varsinkaan kun jos on kyseessä kaveri joka huutelee " v*un homoja" vanhemmilleen.

Vierailija:

En ymmärrä 24 pointtia?

Meillä kiroiluihin ja typeröimiseen tartuttiin aina heti. Siitä sai sellaiset arestit tai muut sanktiot heti pienimmistäkin uhitteluista ettei olisi tullut mieleenkään haistatella tai lyödä luuria vanhempien korvaan.

Samaan pyrin myös omieni kanssa. Asioista jutellaan, pahaa oloa voi purkaa ja itkeä, mutta toisia ei haukuta, ei haistatella eikä käyttäydytä typerästi muutenkaan. Jos on oikein kova myllerrys menossa niin omaan huoneeseen hetkeksi rauhoittumaan jonka jälkeen jutellaan.

Miten " kiltin tytön syndooma" tähän nyt kuuluu?

Kyllä menee mulla pahasti yli jos on ihan OK lyödä vanhemmilleen luuria korvaan, haukkua tyhmäksi jne. Onneksi nuo (ja noiden lapset!!) eivät ole mun tuttuja!

Myöskään kukaan kavereistani ei huutanut sellaisia vanhemmilleen. Eikä sellaista tietenkään oteta vastaan lapsiltammekaan. Emmekä ole edes mitenkään uskonnollisia, tapaluterilaisia korkeintaa.



Ehkä se on se missä asuu ja millaisissa porukoissa otetaan mallia. Jos on ok teinin huudella silloin tällöin vanhemmilleen mitä sattuu niin mihin vetää silloin rajan? Meillä se raja on aina kulkenut siinä ettei ketää nimitellä ja haukuta koskaan. Jos joku asia ottaa lujaa päähän siitä puhutaan. Joskus mökötellään ja kantapäät kuluu kun askeleet kajahtelee nuoren marssiessa huoneeseensa. Kenenkään ei tarvitse ottaa vastaan solvaamisia ja nimittelyjä.

Käskin poitsun heti kotiin ja kotiarestiin/pelikieltoon kahdeksi päiväksi. Ei ole sen jälkeen haistatellut. Tyhmitellä saa joskus, kun ottaa päähän, mutta puhelinta ei saa laittaa kiinni. Ei ole yrittänytkään, mutta jos yrittäisi, niin kotiareistia+pelikieltoa silloinkin.

Minä en tuollaista niskoittelemista kauaa ja monta kertaa kuuntelisi. Jo heti ekasta kerrasta napsahtaa rangaistus:



-ei saa katsoa pariin päivää telkkaria

- ei tietokoneelle viikkoon

- ei kavereille

- ei karkkipäivää



jne. yms.



Ja rangaistuksesta on pidettävä kiinni.



Nyt oma 5v. joutuu temppuiluista jäähypenkille 5 min. Eikä saa katsoa lastenohjelmia yms. tilanteen mukaan.

tai mitä oma mies on teininä kotona tehnyt (luuletko että kertoo/muistaa kaiken)

Sii todella naurettava mielipide " minä ja minun suku EI KOSKAAN ..."

Luuria ei muistaakseni ole lyönyt korvaan mutta kotona on välillä vastaan joka asiassa. Töksäyttelee ikäviä kommentteja, tyhmittelee, päästelee kirosanoja jos esim. veitsi tippuu kädestä tms. Ja se että todella oli vastaan kodin normaaleja sääntöjä, alkoi minulla pinna palaa kun ei nätti puhe auttanut. Viimein otin kännykän pojalta pois. Isänsä oli sitten soittanut asiasta sossu-tädille (isä siis asuu toisaalla) ja se mitä tässä ihmettelen; sossutäti sanoi että kännykän poisotto on aika kova rangaistus!?!? SIIS EN TODELLAKAAN TAJUA KUINKA NIIN?? Kun mikään muu ei ollut auttanut. Känny kyllä oli melkein kaksi viikkoa pois mutta onpa poika nyt huomattavasti kiltimmin, jos näin voi sanoa. Saapa nyt nähdä kuinka kauan....



Mutta onhan sitä ennen pärjännyt aikuisetkin ilman kännyä niin kumma jos ei 13v pärjää!!

Vauvan syntymän jälkeen muuttunut tuollaiseksi. Meillä ainakin on ote hukassa ja apua on pyydetty. Rankaisuina ei ainakaan näillä näkymin tehoa aresti, jäähypenkki, lelujen ja tavaroiden ottaminen pois, viimeksi lähti huoneesta kaikki valot, pyörän takavarikointi, karkkipäivän menetys jne...

Poikiamme nämä asiat ei liikuta tippaakaan.

olisiko mahd. että hakisit lapsen koulusta vaikka kahden viikon ajan. kyllä 8 vuotiasta jo hävettää kun äiti hakee ja kaverit nauraa.



muuten olisin tuon kotiarestin kannalla.

Minä uhkaan ottaa hänet holdingiin julkisella paikalla, samoin, kuin tein hänelle pienenä. Koko ajatus hävettää häntä niin paljon, että hän luovuttaa. Mikään muu ei tepsi: ei videokielto, ei karkkikielto ei mikään muu.

Onneksi minä olen itsekin vahva, vaikka on se poikakin.



Valitettavasti häpeään vetoaminen toimii hyvin. Olen aina ollut vahvasti häpeän käyttämistä vastaan, mutta tullut siihen tulokseen, että tiukan paikan tullen se on se ainoa vaihtoehto. Siinä pitää vain varoa sitä, ettei häpeä saa kohdistua lapsen persoonaan eikä siihen, mitä hän on. Ainoastaan käytökseen.

37



Lapsiani ei myöskään hävetä mikään.

Ei ole väkivalta meillä kasvatuskeinona, eikä julkinen häpäisy tai mikään muukaan epäinhimillinen tapa. Kilttejä tyttöjä ovat, eivätkä todellakaan väitä mulle vastaan. Uhmaikä oli kuopuksella kohtalaisen vaikea, mutta silloinkin se oli sitä perusheittäytymistä jne. Ovat jotenkin kasvaneet tässä niin, että ovat hyväsydämisiä lapsia, jotka tahtovat auttaa laitapuolenkulkijoita kadulla ja puistossa metsän eläimiä jne.

Luitko muuten alkuperäisen kysyjän viestiä?

Mitäkähän olisi mieltä muista av-mammojen keinoista.....

Poika on 8 vuotias ja käyttäytyy tosi ikävästi. Haukkuu minua tyhmäksi jos itse ei osaa tehdä esim. läksyjään taikka muuten vaan suuttuu jostain ihan tyhjästä. Olen niin väsynyt tähän. Toki hyviäkin hetkiä on mutta viimeset pari kolme kuukautta ovat olleet ihan hirveitä!!! Mikään ei auta. Vaikka on ollut arestissa ja on otettu tavaroita pois ja tehty ties mitä niin poika vaan jäkättää vastaan ja haukkuu tyhmäksi kaikkea mahdollista jne. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Joskus kyllä tulee mieleen että jos poika saisi kunnon selkäsaunan niin loppuisi tuollainen käytös siihen paikkaan....