Lue keskustelun säännöt.
Voiko koira nolostua?
16.02.2022 |
Olin äidin mäyräkoiran kanssa lenkillä aamulla, kun on tämän viikon minulla hoidossa. Koira kiipesi itsevarmasti lumikinoksen päälle, kun varmasti ajatteli hangen kantavan... Ei kantanut ja koira tipahti sinne lumeen uppeluksiin. Hetken katsoi minua jotenkin ärsyyntyneenä sivusilmällä ja minua nauratti, niin ponnisti itsensä sieltä ylös ja kävi hihnaan kiinni :D jotenkin ihmismäistä käytöstä, että nolostui ja sitten hermostui. En tiedä kuinka yleistä tuollainen on koirilla?
Kommentit (28)
Minulle jäi ikuinen syyllisyys kun naurahdin kun vanha saksanpaimenkoirani liukastui rannassa ja putosi matalalta kiveltä. Koiran loukkaantunut mulkaisu kyllä tuntui ja sanoinkin heti: anteeksi!
Ajatelkaa, kun toinen oli jo seitsemissäkymmenissä ihmisen iässä, ei ihme että jalka lipesi. Okei, ruoskikaa minut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kerran töistä tullessa kun koira ei ollut vastassa ovella. Kävelin peremmälle ja huomasin ripuliläjän kylppärin ovella. Huhuilin koiraa, mutta se ei tullut. Olohuoneeseen mennessä näin että siellä koira istui pitäen päätään sohvan takana piilossa :D raukkaa hävetti! En ollut siis ikinä torunut koiraa vahingoista eikä niitä sitten pentuajan ollut käynytkään. Mikä lie laittanut vatsan sekaisin. Lohduttelin koiraa heti että ei haittaa ja se uskalsi ottaa pään pois piilosta.
Fiksua koiralta, että kylppärin oven edessä, ei esim. keittiön lattialla. Tajusi, että siinä alueella niitä kakka-asioita hoidetaan.
Kissakin voi nolostua.
Kerran meidän kissa varasti makkaralenkin ja repi pakkauksen auki. Oli syönyt puolet ja purrut lopun hampaanjälkiä täyteen. (KELLARISSA)
Kun jäi kiinni kolttosestaan, luimisteli ja katseli iltalypsyilmeellä syrjäsilällä minua.
Oli katti niin nolona että.😅
Vierailija kirjoitti:
Koira ei tunne häpeää
"Eläin ei yhdistä torumista tuhotyöhön vaan liittää vihaisuuden omistajan kotiintuloon. Omistajan kannattaa hillitä tunteensa, sillä eläimen toruminen väärässä kohdassa voi pahimmillaan heikentää eläimen ja omistajan luottamuksellista suhdetta."
Sinä yhdistät tämän tunnekeskustelun kummallisesti kasvatuskeinoihin. Luuletko olevasi ainoa henkilö Suomenmaassa, joka tietää sellainen alkeellisen, käytännössä kaikkien tiedossa olevan perustiedon, ettei koiraa kasvateta häpeällä? Yhtä hyvin voit logiikallasi kieltää pelon tunteen kokemisen koiralta sillä perusteella, että koiraa ei kuulu kouluttaa pelolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kerran töistä tullessa kun koira ei ollut vastassa ovella. Kävelin peremmälle ja huomasin ripuliläjän kylppärin ovella. Huhuilin koiraa, mutta se ei tullut. Olohuoneeseen mennessä näin että siellä koira istui pitäen päätään sohvan takana piilossa :D raukkaa hävetti! En ollut siis ikinä torunut koiraa vahingoista eikä niitä sitten pentuajan ollut käynytkään. Mikä lie laittanut vatsan sekaisin. Lohduttelin koiraa heti että ei haittaa ja se uskalsi ottaa pään pois piilosta.
Fiksua koiralta, että kylppärin oven edessä, ei esim. keittiön lattialla. Tajusi, että siinä alueella niitä kakka-asioita hoidetaan.
Nenä kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle jäi ikuinen syyllisyys kun naurahdin kun vanha saksanpaimenkoirani liukastui rannassa ja putosi matalalta kiveltä. Koiran loukkaantunut mulkaisu kyllä tuntui ja sanoinkin heti: anteeksi!
Ajatelkaa, kun toinen oli jo seitsemissäkymmenissä ihmisen iässä, ei ihme että jalka lipesi. Okei, ruoskikaa minut!
Meillä koira tipahti laiturilta, kun yritti jotain kaisloja ottaa. Osaa kyllä uida ja välillä ihan hyppiikin sieltä laiturilta veteen. Silloin ei ollut tarkoitus tipahtaa ja sieltä sitten ui sivusilmällä mulkoillen rauhallisesti, kun ihmisiä nauratti. Rannalla vaan mulkoili ja meni rantamökkiin yksin istuskelemaan eikä tullut luokse, vaikka kutsuttiin. Siellä möllötti hetken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira ei tunne häpeää
"Eläin ei yhdistä torumista tuhotyöhön vaan liittää vihaisuuden omistajan kotiintuloon. Omistajan kannattaa hillitä tunteensa, sillä eläimen toruminen väärässä kohdassa voi pahimmillaan heikentää eläimen ja omistajan luottamuksellista suhdetta."
Sinä yhdistät tämän tunnekeskustelun kummallisesti kasvatuskeinoihin. Luuletko olevasi ainoa henkilö Suomenmaassa, joka tietää sellainen alkeellisen, käytännössä kaikkien tiedossa olevan perustiedon, ettei koiraa kasvateta häpeällä? Yhtä hyvin voit logiikallasi kieltää pelon tunteen kokemisen koiralta sillä perusteella, että koiraa ei kuulu kouluttaa pelolla.
Luuletko, että vain sellaiset henkilöt lukevat palstaa? Ei, todellakin edelleen ihmisisistä löytyy valitettavan paljon heitä jotka eivät tiedä. Näkyyhän se tässä ketjussain, että suurin osa tulkitsee koiran häpeävän eri tilanteissa ja eri asioita. Varmaa tietoa meillä ei siitä ole. Valitettavasti heitä löytyy, jotka oikeuttavat koiran rangaistukset siksi, että "koira selvästi itsekin tietää tehneensä".
Ihmettelin kerran töistä tullessa kun koira ei ollut vastassa ovella. Kävelin peremmälle ja huomasin ripuliläjän kylppärin ovella. Huhuilin koiraa, mutta se ei tullut. Olohuoneeseen mennessä näin että siellä koira istui pitäen päätään sohvan takana piilossa :D raukkaa hävetti! En ollut siis ikinä torunut koiraa vahingoista eikä niitä sitten pentuajan ollut käynytkään. Mikä lie laittanut vatsan sekaisin. Lohduttelin koiraa heti että ei haittaa ja se uskalsi ottaa pään pois piilosta.