Lue keskustelun säännöt.
Mietin tässä (tosissani) painonpudotuksen plussia ja miinuksia
15.02.2022 |
Olen jo kerran onnistunut pudottamaan 25 kg; 85kg --> 60kg. Tein mielestäni järkevää, maltillista elämäntapamuutosta, ja mulla menikin painonpudotuksessa miltei 2 vuotta. Harmikseni paino tuli parissa vuodessa takaisin...
Nyt olen ollut taas 5 vuotta ylipainoinen, ja mietin lähtisinkö uudestaan yrittämään elämäntapamuutosta. Nyt tiedän jo mitä se vaatii, ja mitkä ovat sudenkuopat, plussat ja miinukset (niitäkin laihtumisessa on!).
+terveyteen edullinen vaikutus
+voi pukeutua kauniimmin ja helposti, ei tarvitse vaan "peittää"
+näyttää paljon paremmalta, itsetunto nousee
+saa positiivista huomiota, joka tuntuu kieltämättä kivalta
-rinnat roikkuu tyhjinä pusseina
-hoikkanakin kropasta löytää "vikoja" jotka aiheuttaa epävarmuuksia
-ruoka, syöminen ja ulkonäkö on mielessä hirveän usein, jopa ahdistavan paljon, eikä näistä ajatuksista pääse oikein eroon kuin hetkiksi kerrallaan
-jatkuva lihomisenpelko
-olo on jollain tapaa hermostunut (ruoka rauhoittaa ja rentouttaa minua tavalla, johon korvikkeet, eli esim liikunta, jooga, läsnäoloharjoitteet/meditaatio, muut harrastukset eivät vaan kertakaikkiaan tepsi)
Tässäpä nämä.
Olen oikeasti kahden vaiheilla, kannattaako yrittää painonpudotusta elämäntaparemontilla, vai ei.
Kommentit (27)
Aina kannattaa elää mahdollisimman terveellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh mitä turhaa. Ole onnellisesti läski
Sanotaan, että painon pudottaminen on helppoa ja pudotetun painon ylläpito vaikeaa.
Tietämättä pituuttasi vaikea sanoa mikä olisi sinulle hyvän olon paino.
Minä olen aiemmin laihduttanut 15 kg, ja ne tulivat takaisin miltei tuplana.
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa elää mahdollisimman terveellisesti.
Kyllä tietenkin.
Mutta kumpi loppujen lopuksi on terveydelle parempi, hoikka mutta hermostunut ja liki pakkomielteisesti ja ahdistuneena ruokaa ajatellen
Vai
Lihava, mutta rennommalla mielialalla?
En oikeasti tiedä.
Ap
Sulla jäänyt henkinen puoli kokonaan hoitamatta painon pudotuksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa elää mahdollisimman terveellisesti.
Kyllä tietenkin.
Mutta kumpi loppujen lopuksi on terveydelle parempi, hoikka mutta hermostunut ja liki pakkomielteisesti ja ahdistuneena ruokaa ajatellen
Vai
Lihava, mutta rennommalla mielialalla?
En oikeasti tiedä.
Ap
Sulla on syömishäiriöisen ajatusmaailma. Ei hoikkana tarvitse miettiä ruokaa yhtään koska nälänsäätely pitää huolen että joko ei tee mieli tai ei jaksa syödä.
Sitten kun polvesi alkavat oireilla, toivot, että olisit pudottanut painoasi aikaisemmin. Kyllä kolmekymppinen kestää vielä ylipainoa hyvin mutta viisikymppisenä tilanne toinen. Polvet todennäköisesti oireilee, vaikka olisi ollut hoikkakin aina. Ylipaino ei ainakaan helpota oireita siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa elää mahdollisimman terveellisesti.
Kyllä tietenkin.
Mutta kumpi loppujen lopuksi on terveydelle parempi, hoikka mutta hermostunut ja liki pakkomielteisesti ja ahdistuneena ruokaa ajatellen
Vai
Lihava, mutta rennommalla mielialalla?
En oikeasti tiedä.
Ap
Mikä sai sut laihempana miettimään niin pakkomielteisesti ruokaa? Mitä ja miten söit tuolloin? Miksi lihoit niin nopeasti takaisin lihavaksi?
Jos et tee elämäntaparemonttia, pysyykö painosi siinä missä se on nyt, vai oletko kohta satakiloinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa elää mahdollisimman terveellisesti.
Kyllä tietenkin.
Mutta kumpi loppujen lopuksi on terveydelle parempi, hoikka mutta hermostunut ja liki pakkomielteisesti ja ahdistuneena ruokaa ajatellen
Vai
Lihava, mutta rennommalla mielialalla?
En oikeasti tiedä.
Ap
Sulla on syömishäiriöisen ajatusmaailma. Ei hoikkana tarvitse miettiä ruokaa yhtään koska nälänsäätely pitää huolen että joko ei tee mieli tai ei jaksa syödä.
Kuten hyvin tiedetään tänä päivänä, nälänsäätely ei toimi kaikilla samalla tavalla. Ei ole välttämättä kiinni pääkopasta se jatkuva nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa elää mahdollisimman terveellisesti.
Kyllä tietenkin.
Mutta kumpi loppujen lopuksi on terveydelle parempi, hoikka mutta hermostunut ja liki pakkomielteisesti ja ahdistuneena ruokaa ajatellen
Vai
Lihava, mutta rennommalla mielialalla?
En oikeasti tiedä.
Ap
Sulla on syömishäiriöisen ajatusmaailma. Ei hoikkana tarvitse miettiä ruokaa yhtään koska nälänsäätely pitää huolen että joko ei tee mieli tai ei jaksa syödä.
Todennäköisesti on juu syömishäiriöinen ajatusmaailma, se on aivan totta. Olen käynyt ravintoterapeutilla ja osallistunut ahmimishäiriöisten verkkokurssille sekä lukenut aiheesta kirjoja.
Yleensähän syömishäiriöisiä kielletään laihduttamasta tai haaveilemasta laihtumisesta, se pahentaa oireilua, sen tunnistan kyllä. Ei vaan voi mitään että usein käy nykyään mielessä hoikkuudesta haaveilu, kaikista ristiriitaisuuksista huolimatta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan, että painon pudottaminen on helppoa ja pudotetun painon ylläpito vaikeaa.
Tietämättä pituuttasi vaikea sanoa mikä olisi sinulle hyvän olon paino.
Minä olen aiemmin laihduttanut 15 kg, ja ne tulivat takaisin miltei tuplana.
Hyvä pointti ja tiedät mistä puhut, mutta pelkästä pituudesta ei voi päätellä kenenkään hyvän olon painoa. Minulla BMI 22 oli se raja, jossa alkoivat kuukautishäiriöt, 5 kg lisää ja siinä oli se hyvän olon paino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa elää mahdollisimman terveellisesti.
Kyllä tietenkin.
Mutta kumpi loppujen lopuksi on terveydelle parempi, hoikka mutta hermostunut ja liki pakkomielteisesti ja ahdistuneena ruokaa ajatellen
Vai
Lihava, mutta rennommalla mielialalla?
En oikeasti tiedä.
Ap
Mikä sai sut laihempana miettimään niin pakkomielteisesti ruokaa? Mitä ja miten söit tuolloin? Miksi lihoit niin nopeasti takaisin lihavaksi?
En tiedä, mutta arvelen, että ajtusmaailmani syömisen suhteen ei ole aivan tervettä. Söin aivan suositusten mukaan, en ollut fyysisesti nälkäinen, mutta ruoka pyöri pakonomaisesti mielessä.
Ja kuten sanoin, syöminen rauhoittaa ja rentouttaa minua, sekä tuottaa voimakasta mielihyvää. Enkä saa sellaista tunnetta millään muulla tavoin, vaikka yritin rentoutumisharjoituksia jne.
Ne "hoikat ajat" ajattelin pakonomaisesti syömistä, ruokaa, herkkuja, kieltäytymistä, valehtelematta noin 80% valveillaoloajasta. Jos yritin vaikka lähteä kävelylle saadakseni muuta mietittävää, mietin silti vain koko ajan painoani, ulkonäköäni ja syömistä. Ahdistavaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vahvasti siltä, että ap:n tapa laihduttaa on ollut aivan väärä ja huono.
Toi on sama kuin alkoholisteilla raivoraittius (eli juominen loppuu joksikin aikaa, mutta alkaa lopulta uudestaan kun psyykepuolta ei ole hoidettu joko tarpeeksi tai lainkaan.)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vahvasti siltä, että ap:n tapa laihduttaa on ollut aivan väärä ja huono.
Ravitsemusterapeutin ohjeilla tein elämäntaparemonttia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vahvasti siltä, että ap:n tapa laihduttaa on ollut aivan väärä ja huono.
Ravitsemusterapeutin ohjeilla tein elämäntaparemonttia.
Ap
Miksi lopetit kesken kaiken?
Vierailija kirjoitti:
Toi on sama kuin alkoholisteilla raivoraittius (eli juominen loppuu joksikin aikaa, mutta alkaa lopulta uudestaan kun psyykepuolta ei ole hoidettu joko tarpeeksi tai lainkaan.)
Varmaan joo. Mutta mistä siihen saa _oikeasti_ apua? Kuten sanoin, olen käynyt ravitsemusterapeutilla, osallistunut syömishäiriöisten verkkokurssille, ja lukenut aiheesta useita kirjoja. Myös pitänyt tunne- ja syömispäiväkirjaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa elää mahdollisimman terveellisesti.
Kyllä tietenkin.
Mutta kumpi loppujen lopuksi on terveydelle parempi, hoikka mutta hermostunut ja liki pakkomielteisesti ja ahdistuneena ruokaa ajatellen
Vai
Lihava, mutta rennommalla mielialalla?
En oikeasti tiedä.
Ap
Mikä sai sut laihempana miettimään niin pakkomielteisesti ruokaa? Mitä ja miten söit tuolloin? Miksi lihoit niin nopeasti takaisin lihavaksi?
En tiedä, mutta arvelen, että ajtusmaailmani syömisen suhteen ei ole aivan tervettä. Söin aivan suositusten mukaan, en ollut fyysisesti nälkäinen, mutta ruoka pyöri pakonomaisesti mielessä.
Ja kuten sanoin, syöminen rauhoittaa ja rentouttaa minua, sekä tuottaa voimakasta mielihyvää. Enkä saa sellaista tunnetta millään muulla tavoin, vaikka yritin rentoutumisharjoituksia jne.
Ne "hoikat ajat" ajattelin pakonomaisesti syömistä, ruokaa, herkkuja, kieltäytymistä, valehtelematta noin 80% valveillaoloajasta. Jos yritin vaikka lähteä kävelylle saadakseni muuta mietittävää, mietin silti vain koko ajan painoani, ulkonäköäni ja syömistä. Ahdistavaa.
Ap
Sun ongelmien juurisyyt on ihan muualla kuin syömisessä, laihdutuksessa tai ruoan ajattelussa. Jos et hoida niitä kuntoon, ei uudesta laihdutusyrityksestä ole mitään hyötyä.
Ehkä sinun kannattaa esim. pudottaa painoa 5 kg ja sitten pitää se siinä.