Lue keskustelun säännöt.
Mietin tässä (tosissani) painonpudotuksen plussia ja miinuksia
15.02.2022 |
Olen jo kerran onnistunut pudottamaan 25 kg; 85kg --> 60kg. Tein mielestäni järkevää, maltillista elämäntapamuutosta, ja mulla menikin painonpudotuksessa miltei 2 vuotta. Harmikseni paino tuli parissa vuodessa takaisin...
Nyt olen ollut taas 5 vuotta ylipainoinen, ja mietin lähtisinkö uudestaan yrittämään elämäntapamuutosta. Nyt tiedän jo mitä se vaatii, ja mitkä ovat sudenkuopat, plussat ja miinukset (niitäkin laihtumisessa on!).
+terveyteen edullinen vaikutus
+voi pukeutua kauniimmin ja helposti, ei tarvitse vaan "peittää"
+näyttää paljon paremmalta, itsetunto nousee
+saa positiivista huomiota, joka tuntuu kieltämättä kivalta
-rinnat roikkuu tyhjinä pusseina
-hoikkanakin kropasta löytää "vikoja" jotka aiheuttaa epävarmuuksia
-ruoka, syöminen ja ulkonäkö on mielessä hirveän usein, jopa ahdistavan paljon, eikä näistä ajatuksista pääse oikein eroon kuin hetkiksi kerrallaan
-jatkuva lihomisenpelko
-olo on jollain tapaa hermostunut (ruoka rauhoittaa ja rentouttaa minua tavalla, johon korvikkeet, eli esim liikunta, jooga, läsnäoloharjoitteet/meditaatio, muut harrastukset eivät vaan kertakaikkiaan tepsi)
Tässäpä nämä.
Olen oikeasti kahden vaiheilla, kannattaako yrittää painonpudotusta elämäntaparemontilla, vai ei.
Kommentit (27)
Niinpä. Mä oon laihduttanut puolen vuoden aikana 20kg, enkä muista koska olisin ollut näin onneton, tylsistynyt ja masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan että yrität laihtua, ajattele että remontoit itsellesi terveelliset elämäntavat. Kokeile ketoa, se on terveellisin syömistapa eikä tarvitse olla nälkäinen.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Mä oon laihduttanut puolen vuoden aikana 20kg, enkä muista koska olisin ollut näin onneton, tylsistynyt ja masentunut.
Noin käy, jos ei ole oppinut käsittelemään tunteitaan, vaan "hoitaa" niitä syömällä. Kaikista vaikeinta ruokavalion muutoksissa varmaan onkin just tunnesyömisestä eroon pääseminen, oppia kohtaamaan ja käsittelemään tunteitaan rakentavasti. Se vasta sitä vaivaa vaatiikin.
Sinulla on imeväis ikäisen tapa lohduttaa itseäsi ja hoitaa ahdistustasi. Kannattaisi varmaan mennä niin pitkälle lapsuuteen että muistat ekat kerrat kun sait lohtua ruuasta ja miksi kehityksesi pysähtyi siihen etkä halunnut enää edetä.
Laihduttaminen on vaikeaa, jos viettää illat ja viikonloput parin metrin päässä jääkaapista. Jos oppii ulkoilemaan, vaikka konttausvauhdilla, laihtuu paremmin, koska se jääkaappi ei ole siinä käden ulottuvilla. Yritä siis keksiä itsellesi joku harrastus, joka vie ajatukset pois siitä jääkaapista. Asiaa pahentaa, jos ihan kodin nurkilla on ruokakauppa/kioski, jolloin hetken mielijohteesta voi käydä hakemassa muovikassillisen naposteltavaa salkkareiden ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkitusti 99% laihdutuskuureista epäonnistuu, ja ihminen lihoo takaisin ja hieman jopa lähtöpainon yli. Laihduttamalla saa aineenvaihduntansa sekaisin ja nälkäkuurien jälkeen rasva kertyy entistä tehokkaammin, kun keho tehostaa energian varastoimista uuden nälänhädän varalta.
Suosittelen unohtamaan painon kyttäämisen kokonaan, ja vaan antamaan keholle riittävästi ravintoa, liikettä ja lepoa. Mieluummin tekee muutoksia elintapoihin vähän kerrallaan, ja vain sen verran, että ne sulautuvat pysyväksi osaksi elämää. Voi olla, että paino ei laske tämän myötä paljoa tai välttämättä ollenkaan, mutta terveys kumminkin kohenee joka tapauksessa, jos lisäät mielekästä liikuntaa ja syöt vähänkään terveellisemmin kuin ennen. Tämän myötä keho hakeutuu omaan luontaiseen ominaispainoonsa, ja joillakin tämä paino on BMI-asteikolla nk. ylipainon puolella. BMI-asteikkoa ei myöskään kannata orjallisesti tuijottaa, koska se on alunperin kehitetty väestön painon arviointiin tilastollisesti, ei yksilötasolla. Syömisen osalta hyvä ohje on täsmäsyöminen: syödään monipuolisesti, säännöllisesti, riittävästi ja sallivasti.
Kuten itsekin totesit, kehon epävarmuudet eivät painoa pudottamalla poistu, koska ne ovat päänsisäisiä. Oman kehonsa voi hyväksyä minkä kokoisena tahansa, vaikka elämmekin valitettavasti edelleen hyvin läskifobisessa ja muutenkin erilaisia kehoja sheimaavassa yhteiskunnassa. Itse olin hoikkana teininä paljon epävarmempi omasta kehostani kuin nyt lihavana aikuisena. Lempeyttä omaa kehoa kohtaan sinulle ja muillekin tämän lukeville! :)
Luitko ollenkaan kommenttejani? Ruoka pyöri mielessäni, olin hermostunut, repsahdin syömään yli kulutukseni, palasin ruotuun, repsahdin, yririn palata ruotuun, repsahdin pidemmäksi aikaa, taas yritin palata ruotuun, mutta repsahdin taas pidemmäksi ja pidemmäksi aikaa eikä ruotuun palaaminen enää onnistunut kuin muutamaksi päiväksi kerrallaan, viikkojenkin repsahdusten jälkeen. Siinä sitä sitten taas oltiin. Kaikki kilot takaisinkeränneenä.
Ap