Ocd- teinien vanhempia paikalla?

Siis eikö ketään paikalla? No entäs OCD-lasten?

Kuulisin mielelläni kokemuksia.

Meillä teini 16v. Kaikki tavarat tiptop. Mitääb ei saa siirtää. Vaatteet kaikki silitetty alushousuja myöten. Hiukset/ulkonäkö 100%. Aika raskasta näin vanhemmalle hänelle vieläkin raskaampaa.

Meillä teinillä kaikki kanssa tip- top.

Ei mitenkään pakkomielteisesti siivoa, mutta tavarat ja asiat järjestyksessä. Keittiön tasoja pyyhkii ja jynssää ja erityisesti siellä asiat on paikoillaan. Vessassa taas vastaavasti ei, voi olla pölyistä ja pyykit lattialla.

Hirveästi miettii asioita, elää muuten normaalia elämää eli tapaa kavereita, on julkisilla paikoilla jne.

Ehkä kuormittuu helpommin kyllä. Ei jaksa kauaa ihmisiä mutta on myös ehkä introvertti. Toisaalta esim osallistunut riparille useana vuonna että ei siinä ole ongelmaa.

Täällä on entinen OCD-teini! Minulla nuo oireet olivat pakkomielteistä bakteerikammoa, käsien toistuvaa pesua sun muuta desinfiointia. Sen lisäksi välillä oli pelottavia pakkoajatuksia, joita yritin erilaisilla koskettelurituaaleilla hallita. Se oli kyllä todella uuvuttavaa aikaa, varmasti koko perheelle.

Koittakaa kestää, sillä usein ikä lieventää tuotakin taudinkuvaa! Olen nyt kolmekymppinen eikä oireilua ole ollut useisiin vuosiin. En olisi nuorena ikinä uskonut että minustakin voisi tulla näin normaali, työssäkäyvä ja naimisissa oleva tätialokas, mutta niin vaan tuli. Ehkä olen yhä hieman tavallista tarkempi siisteydestä mutta siinä se.

He saavat kaiken irti kaikista elävistä olennoista, kukista ja kedon kukista. Sydämeni oli maan syvyyksissä aina itään asti.

Opettajan työ suuntautuu tulevaisuuteen. Jokainen, joka istuu istuimella ja pitää todistuksen ja pitää käskynsä ja säädöksensä ja oikeutensa ja lakinsa, Toisaalta kuuntele luentosalia, seminaarihuonettasi, kävely- tai sohvapöytääsi, huolehdi saarnaamistyöstä ja mene sitten vessaan. Kun maailman henki on keskellä maata, sitä ei asuta, eikä se toteudu; Helsingin teologiteologit tietävät, että kirjan kirjoittajan on kirjoittanut joukko ihmisiä, jotka ovat tehneet sen tavalla, joka on vaikuttanut kirkon historiaan ja että oppineet ovat saaneet lahjan.

En ole vanhempi, mutta tunnen yhden, jolla on myös autismia ja ehkä narsismia. Rikollinen.

No narsismi ja rikollisuus ehkä hieman eri asia

Vierailija kirjoitti:

Täällä on entinen OCD-teini! Minulla nuo oireet olivat pakkomielteistä bakteerikammoa, käsien toistuvaa pesua sun muuta desinfiointia. Sen lisäksi välillä oli pelottavia pakkoajatuksia, joita yritin erilaisilla koskettelurituaaleilla hallita. Se oli kyllä todella uuvuttavaa aikaa, varmasti koko perheelle.

Koittakaa kestää, sillä usein ikä lieventää tuotakin taudinkuvaa! Olen nyt kolmekymppinen eikä oireilua ole ollut useisiin vuosiin. En olisi nuorena ikinä uskonut että minustakin voisi tulla näin normaali, työssäkäyvä ja naimisissa oleva tätialokas, mutta niin vaan tuli. Ehkä olen yhä hieman tavallista tarkempi siisteydestä mutta siinä se.

Olipa kiva kuulla että sulla kaikki hyvin ja oireita ei ole. Miten paranit/ oireet loppui? Missä iässä sairastuit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on entinen OCD-teini! Minulla nuo oireet olivat pakkomielteistä bakteerikammoa, käsien toistuvaa pesua sun muuta desinfiointia. Sen lisäksi välillä oli pelottavia pakkoajatuksia, joita yritin erilaisilla koskettelurituaaleilla hallita. Se oli kyllä todella uuvuttavaa aikaa, varmasti koko perheelle.

Koittakaa kestää, sillä usein ikä lieventää tuotakin taudinkuvaa! Olen nyt kolmekymppinen eikä oireilua ole ollut useisiin vuosiin. En olisi nuorena ikinä uskonut että minustakin voisi tulla näin normaali, työssäkäyvä ja naimisissa oleva tätialokas, mutta niin vaan tuli. Ehkä olen yhä hieman tavallista tarkempi siisteydestä mutta siinä se.

Olipa kiva kuulla että sulla kaikki hyvin ja oireita ei ole. Miten paranit/ oireet loppui? Missä iässä sairastuit?

Menin oireiden takia ensimmäistä kertaa terapiaan 12-vuotiaana, mutta jälkikäteen olen tajunnut että mulla oli jotain oireita jo ennen kun olin edes kouluikäinen. Terapia lievitti ahdistusta ja siinä välissä oli pari vähän parempaa vuotta, kunnes oireet taas räjähtivät lukioiässä. Sama toistui vähän päälle parikymppisenä. Nyt huomattavia oireita ei tosiaan ole ollut n. seitsemään vuoteen, vaikka varmaan mun persoona tulee aina olemaan vähän neuroottinen. Ei kuitenkaan enää tavallista elämää haittaavalla tavalla.

Mulle kai avainasemassa parantumiseen oli pätevä terapeutti, ankara itsetutkiskelu ja pahimmassa vaiheessa myös lääkitys, lievä annostus sertraliinia. Olin aika skeptinen lääkityksen suhteen mutta hämmästyin itsekin sitä miten se kehä ei vaan lähtenytkään kiertämään ajatuksissa samalla tavalla, ihan kuin aivoista olisi oikeasti ollut joku ”reseptori rikki” jonka lääkitys sitten herätteli taas toimimaan. Eli minusta miedon lääkityksen mahdollisuutta ei kannata liikaa kavahtaa, joskus se on ihan paikallaan.

Missä iässä teidän teineillä on alkanut oireilu? Meillä alkoi kanssa tuossa murrosiän kynnyksellä, noin 14-vuotiaana.

ADHD:n, OCD:n ja ahdistuneisuuden sekoitus. Pakkomielteisiä ajatuksia ja addiktioherkkyyttä.

Jää jumiin täysin mitättömiin pikkkuasioihin ja alkaa luupata näitä asioita päässään. Kehittelee täysin epärealistisia skenaarioita asioista, jotka samaan aikaan tiedostaa täysin tai lähes mahdottomiksi. Tästä seuraa voimakasta ahdistusta. 

Jää jumiin melkein mihin tahansa tekemiseen eikä osaa lopettaa tai kontrolloida toimintaansa tarkoituksenmukaisesti.

Meillä vakavasti OCD oireinen teini joka ei pystu käymään koulua kuin etänä kovan ahdistuksen takia. Olisi helpompi listata asiat joita pysty tekemään kuin mitkä ovat rajoitukset. Nuorisopsykiatria ja sosiaalityö sekä lääkitys ovat apuna.

Vaatteiden silitys ja viikkaus tai supertarkka siivous kuulostavat ihanan "helpoilta" kun meillä ongelmat ovat luokkaa:

- voiko astioihin/ruokiin koskea edes käsineet kädessä

- voiko koskea omiin vaatteisiin

- voiko istua oman huoneen ulkopuolella

- voiko poistua omasta huoneestaan

Tsemppiä kaikille OCDn kanssa samassa taloudessa eläville!

En halua pelotella, mutta ei ocd aina parane iän mukana. Itsellä oli teininä vain lieviä oireita ja aikuisuudessa paheni isojen kriisien jälkeen.