Kuinka moni on miehen kanssa onneton, mutta pysyy

Minä olen ollut pitkään. Tosin mies laittoi nyt asuntopaperit itselleen vetämään ja mua pelottaa ja jännittää ihan kamalasti :(

Mä en pysy niinkään lasten takia (niitäkin kyllä on 2), vaan siksi että pelottaa yksinäisyys. Ja ehkä se luovuttaminen. Haluaisin niin kovasti, että tästä tulisi vielä jotain.

Säälittävää, tiedän.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 08:39"]Minä olen ollut pitkään. Tosin mies laittoi nyt asuntopaperit itselleen vetämään ja mua pelottaa ja jännittää ihan kamalasti :(
[/quote]

Mikä pelottaa? Ap

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 08:41"]Mä en pysy niinkään lasten takia (niitäkin kyllä on 2), vaan siksi että pelottaa yksinäisyys. Ja ehkä se luovuttaminen. Haluaisin niin kovasti, että tästä tulisi vielä jotain.

Säälittävää, tiedän.
[/quote]

Tämä

Minä. Pahinta tässä on se, että koko elämä kärsii. Kotona jää kaikki tekemättä, piha hoitamatta jne. Kun ei jaksa tehdä enää mitään eikä saa mitään aikaiseksi. Erota emme voi, emme pärjäisi taloudellisesti kumpikaan yksin.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 08:43"]Minä. Pahinta tässä on se, että koko elämä kärsii. Kotona jää kaikki tekemättä, piha hoitamatta jne. Kun ei jaksa tehdä enää mitään eikä saa mitään aikaiseksi. Erota emme voi, emme pärjäisi taloudellisesti kumpikaan yksin.
[/quote]

Jotenkin helpottavaa, kun on muitakin

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 08:43"]

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 08:39"]Minä olen ollut pitkään. Tosin mies laittoi nyt asuntopaperit itselleen vetämään ja mua pelottaa ja jännittää ihan kamalasti :( [/quote] Mikä pelottaa? Ap

[/quote]

Uusi elämä, kun on ollut lähes 20 vuotta saman ihmisen kanssa. Miten itse saan kaiken yksin hoidetuksi, miten lapset jaksavat, miten hän pärjää yms.

Lähdin, onneksi. Talous pelotti, ihan turhaan, hyvin selvittiin. Elämä parani kertaheitolla, lapset (nyt jo yli kolmenkymmenen)ovat kiittäneet ratkaisuani, kokeneet lapsuutensa onnellisena ja hyvänä. 

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 08:52"]Lähdin, onneksi. Talous pelotti, ihan turhaan, hyvin selvittiin. Elämä parani kertaheitolla, lapset (nyt jo yli kolmenkymmenen)ovat kiittäneet ratkaisuani, kokeneet lapsuutens

a onnellisena ja hyvänä. 

Minkä ikäisiä lapset oli kun lähdit? Ap
[/quote]

Mä olin onneton 5v, olin liitossa lapsen takia. Sitten tajusin lähteä. Lapsi ei ole syy jatkaa vaan syy erota, koska lapsi näkee jos vanhemmat ovat onnettomia ja siitä väärän mallin omaan parisuhteeseensa.

Ap, rohkeasti vaan laittamaan asunto hakuun. Värit palasivat elämääni kun erosin.

Varmaan yhtä moni kuin on naisen kanssa onneton, mutta pysyy. Asioilla on aina toinenkin puoli. 

Me erosimme viime vuonna. Olimme kumpikin onnettomia mutta yritimme vain jaksaa ja näytellä lasten vuoksi. Lopulta ero oli ainoa ratkaisu.

Elämä parani kertaheitolla. Elämä lasten kanssa oli ihanan rauhallista ja turvallista. Välillä itkin epäonnistumistani mutta tiesin kuitenkin että paluuta ei ole. En halunnut enää sitä miestä kotiini. Löysin itseni uudelleen, muistin millainen olin ennen lapsia. Laihduin ja sain positiivisia kommentteja muuttuneesta ulkomuodostani.

Rahat on välillä ollut tiukilla mutta olen silti saanut laskut maksettua ja lapset ruokittua. On mahtavaa, kun saa itse päättää miten rahansa käyttää. Olen oppinut tekemään edullista ruokaa ja ruokaa ei enää jää pilaantumaan jääkaappiin. Koen että elintasomme on silti sama kuin ennen eroa.

Luulin että olisin tuomittu yksinäisyyteen eron jälkeen. En silti välittänyt siitäkään, en halunnut ollut onnettomasti väärän ihmisen kanssa. Mutta tapasin netissä ihanan, unelmieni miehen vähän ennen kuin avioeroni oli tuomioistuimen vahvistama. Onneksi erosin, elän nyt unelmaani.

Täälläkin yksi... Meillä tosin ei ole mitään perustavaa laatua olevaa estettä yhdessäololle eli ei väkivaltaa tms. Olen vain hurjan onneton kun koen että en ole seksuaalisesti tarpeeksi viehättävä. Olen yrittänyt sinnitellä sen asian kanssa mutta en tiedä enää kauanko jaksan.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:10"]

Me erosimme viime vuonna. Olimme kumpikin onnettomia mutta yritimme vain jaksaa ja näytellä lasten vuoksi. Lopulta ero oli ainoa ratkaisu. Elämä parani kertaheitolla. Elämä lasten kanssa oli ihanan rauhallista ja turvallista. Välillä itkin epäonnistumistani mutta tiesin kuitenkin että paluuta ei ole. En halunnut enää sitä miestä kotiini. Löysin itseni uudelleen, muistin millainen olin ennen lapsia. Laihduin ja sain positiivisia kommentteja muuttuneesta ulkomuodostani. Rahat on välillä ollut tiukilla mutta olen silti saanut laskut maksettua ja lapset ruokittua. On mahtavaa, kun saa itse päättää miten rahansa käyttää. Olen oppinut tekemään edullista ruokaa ja ruokaa ei enää jää pilaantumaan jääkaappiin. Koen että elintasomme on silti sama kuin ennen eroa. Luulin että olisin tuomittu yksinäisyyteen eron jälkeen. En silti välittänyt siitäkään, en halunnut ollut onnettomasti väärän ihmisen kanssa. Mutta tapasin netissä ihanan, unelmieni miehen vähän ennen kuin avioeroni oli tuomioistuimen vahvistama. Onneksi erosin, elän nyt unelmaani.

[/quote]

Muuten hieno tarina, mutta miksi noin pian hommasit uuden miehen riesaksesi? Olisit nauttinut vapaudestasi ja itsenäistynyt. Kohta huomaat taas olevasi tossun alla.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 08:46"][quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 08:43"]

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 08:39"]Minä olen ollut pitkään. Tosin mies laittoi nyt asuntopaperit itselleen vetämään ja mua pelottaa ja jännittää ihan kamalasti :( [/quote] Mikä pelottaa? Ap

[/quote]

Uusi elämä, kun on ollut lähes 20 vuotta saman ihmisen kanssa. Miten itse saan kaiken yksin hoidetuksi, miten lapset jaksavat, miten hän pärjää yms.
[/quote]

Ap:llä tilanne se että tiedän pärjääväni sillä 20v olen ollut kuin yh..hoitanut lapset ja käynyt töissä. Ukko työtön(sairaseläke), kuluttaa sohvaa eikä tee lasten kanssa mitään.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:05"]Mä olin onneton 5v, olin liitossa lapsen takia. Sitten tajusin lähteä. Lapsi ei ole syy jatkaa vaan syy erota, koska lapsi näkee jos vanhemmat ovat onnettomia ja siitä väärän mallin omaan parisuhteeseensa.

Ap, rohkeasti vaan laittamaan asunto hakuun. Värit palasivat elämääni kun erosin.
[/quote]
Jep, samoilla linjoilla olen mäkin. Omat vanhempani erosivat kun olin 4 v. Heidän liittonsa oli ollut yhtä itkua ja riitelyä, joten olen yhä jälkikäteenkin kiitollinen että erosivat!

Meillä ei riidellä, ei lyödä, eikä ole päälle päin muutakaan ongelmaa. Mutta mä teen kaiken - siivoan, hoidan lapset ja miehen. Se tavallinen tarina, huoh. Kyllästyttää.

Ihan sama miten asiasta keskustelee miehen kanssa, niin mitään muutosta ei tapahdu. En halua, että lapseni saavat mallin, että äiti tekee kaiken ja isä ei mitään. Sellaisessa perheessä miehenikin kasvoi, joten ilmankos on istunut passattavana alusta asti.

Pitää ottaa joku takaraja, johon mennessä muutoksen on tapahduttava tai sitten lähden. Tehkää muutkin niin..

Nro 17 on siis nro 3 :)

Täällä yksi. Onneton jo noin 3-4 vuotta. Yritetään vielä terapiaa, mutta pelkään, että tunteet on jo osaltani kuopattu.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 08:43"]

Minä. Pahinta tässä on se, että koko elämä kärsii. Kotona jää kaikki tekemättä, piha hoitamatta jne. Kun ei jaksa tehdä enää mitään eikä saa mitään aikaiseksi. Erota emme voi, emme pärjäisi taloudellisesti kumpikaan yksin.

[/quote]

Aika moni pärjää taloudellisesti yksin - kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa.

Tarkoittanet että yksin eläessä elintaso laskee, mikä varmasti pitääkin paikkansa.

Häkki se on kultainen häkki.

Voi ja kannattaakin ajatella. Silloin nimittäin maailma tuntuu toimivan jonkinlaisten syysuhteiden mukaan, ja asiat johtuvat omista päätöksistäsi eivätkä kohtalon oikuista. Tämä on ainakin itselleni hyvin lohdullinen ajatus. On paljon vaikeampi kestää onnettomuutta, joka tapahtuu vain sattumalta.