Tulen hulluksi kun tuo lapsi on ihan hysteerinen yksin...

Teet ihan oikein kun et huudata. Olet hyvä äiti, etkä ole tuota käytökselläsi millään aiheuttanut, on ihan sisäsyntyistä. Koita jaksaa, huudattaminen johtaa jossain vaiheessa tavalla tai toisella vaativampiin ongelmatilanteisiin kun lapsi panikoituu lisää.

Tuo luojan kiitos helpottuu ajan kanssa. Mulla vauva oli ekat 1,5 vuotta sellainen ettei se nukahtanut ilman mun ihokontaktia ollenkaan ja heräsi välittömästi jos livahdin pois. Välillä onnistuttiin vaihtamaan mies siihen mun tilalle, mutta yleensä se heräsi siihenkin. Pidin sitä sitten päivät kantoliinassa 10 kuukautta kun se ihontarve oli päivisinkin valtava, kunnes oppi liikkumaan ja se väheni. 1,5-weenä sain sen ekan kerran nukahtamaan rattaisiin ja sitten mieskin sai! Hirveä paniikki sillä kuitenkin oli aina jos hävisin näköpiiristä. Sitten se meni ohi. Maailma alkoi kiinnostaa enemmän tai ehkä se muisto äidistä säilyi paremmin? Nyt tyyppi 2,5-wee nukahtaa itse ja todella helposti, ei huuda herätessään vaikka heräisi kesken unien. Ja tää muutos alkoi tapahtua vauhdilla vähän ennen kuin se täytti 2 vuotta. Meillä toi musta oli kiinni vaan siitä lapsen kypsymisestä, toiset lapset tarvitsee äitiä enemmän kuin toiset. Toiset ryntäilee pihalla poispäin äidistä heti kun yhtään oppivat kävelemään, toiset eivät. 

Sä varmaan saat lähipiiriltä ja tuntemattomiltakin valtavasti neuvoja ja sättimistä. Voimia myös niiden kestämiseen, kuin myös tuon "iilimadon". Musta sillon tuntu että lapsi imee musta kaiken, mutta sitten kun se alkoi helpottaa se oikeasti helpottui todella nopeasti. Ei tuota tilannetta voi ymmärtää kukaan, kenellä ei ole ollut tuollaista tilannetta.

Kiitos vastauksistanne. Tulin juuri partsille rauhoittumaan, kun tuo pieni rakas iilimato möyri sängyssään ja halusi koko ajan näplätä kättäni. Menin siis aloitusviestin kirjoitettuani itsekin petiin pinniksen viereen, mutta vaikea siinä on itse nukahtaa kun toinen näpertää pienillä sormillaan.

Toki sen hänelle sallin ja hoen päässäni mantraa "tämä on vaan vaihe". Moni sanoisi tässäkin, että ole iloinen kun ei ainakaan itke ja siitä olenkin, mutta alkanut vain välillä ärsyttämään kun tämä toistuu joka ilta - herää keskellä yötä ja sitten tietenkin on jo useamman tunnin nukkunut eli ei heti saa uudelleen unta.

Jotkut tosiaan sanovat että huudata vaan, kyllä sillä oppii. No en aio opettaa, lapsi on vasta yksivuotias, ja vaikka välillä tuo takertuminen kiristää hermoja niin yritän ajatella että se on hänelle valtavan tärkeä asia ja sehän on minulle myös äitinä tärkeää, että lapsella on turvallinen olo.

Ap

Minäkään en neuvo huudattamaan. Edellä on tullutkin jo aivan ihania vastauksia. Raskasta se on, mutta kun pieni tarvitsee läheisyyttä ja varmuutta siitä, että äiti tai isi ei katoa maailmasta, niin vakuutellaan yhä uudestaan. Kyllä, äiti on näköpiirissä tai ainakin ilmestyy ihan heti nurkan takaa ihanana, jos pieni ehtiikin jo pelästyä. -Noin pienen maailmassa ei ole mitään niin tärkeää kuin varmuus siitä, että ei jää yksin ja ilman hoivaa, ruokaa ja lämpöä.- olen aikoinaan valvonut lasten takia ihan äärettömän, poikkeuksellisen paljon. Huomasin että öistä tulee helpompia, kun varaa itselleen suunnitelma B:n ja C:nkin silloin, kun ei saa nukkua. Rupesin lukemaan paljon, opettelin kutomaan, tekwmään hwlmikoeujs, kirjoitin runoja ja sytyttelin omaksi ilokseni kynttilöitäkin. Yöstä tuli elämisen arvoista aikaa, vaikka väsymys olikin suunnatonta. Tosi paljon tsemppiä sinullekin :) 5lasta

Tekemään helmikoruja! Silmä lupsahtaa jo kännykän äärelle :D

Sulla on ihana asenne, ap! En silti ihmettele, jos hermot tuntuu loppuvan joskus. Lainaa kirjastosta E. Pantleyn kirja "xxx matka höyhensaarille", en muista nimeä. Tai vaikka se suomalainen "Unihiekkaa etsimässä". Kummassakin on käytännön vinkkejä, erityisesti eka on tosi konkreettinen ja lempeä.