Hamstraavatko vanhuksenne asioita? Onko heillä viisi paistinpannua, kymmenen astiastoa, tyhjiä jogurttipurkkeja täynnä yksi kaappi jne?

Isäni tyhjentelee tavaroitaan. Vie sorttiasemalle ylimääräisiä tavaroita, ettei jää perillisille turhaa hommaa.

Näitä on kyllä paljon. Minulla molempien isovanhempieni kodit ovat hyvin minimalistisia ja niissä on tosi harkitusti tavaraa, ovat viimeisen päälle siistejä. Kaikki on ehjää, puhdasta ja siistiä, kaikelle on paikkansa ja kauniit viherkasvit sekä puutarhat kukoistavat. Olen itse reilu parikymppinen ja en jaksa lakata ihastelemasta mummoloitani, tykkäisin itse samanlaisesta mutta silti tuntuu että meillä kaikki on aina vähän levällään ja rempallaan. Toki eläkeläisillä on aikaa. Omat vanhempani taas omistavat todella paljon tavaraa ja heille tuntuu olevan vaikeaa heittää mitään pois, vaikka sinänsä siistiä sielläkin aina on. Appivanhemmilla on jotain hamstraustaipumusta, siellä on ullakot, kellari ja pihamaa aivan röykkiöittäin täynnä kaiken maailman romua. Paikat tulvillaan rikkinäistä, jostain saatua tai halvalla löydettyä rihkamaa ja roinaa, koneita, työkaluja, vuosikymmeniä vanhoja lasten virttyneitä vaatteita ja leluja jne. 😬

En hamstraa, miniäni hamstraavat. Purkit ja kipot säilyttävät kuulema kesäkukkien esikasvatukseen, ovat vain nämät nuoret naiset niin saamattomia, etteivät niitä kukkia koskaan esikasvata. Naurettavaa touhua. Muutoinkin kummankin koti on ahdettu täyteen kaikenlaista Ikeaa ja ellosromua. On kynttilää ja maljakkoa, halpaa krääsää ja kaikkea kruunaa paksu pölykerros.

Minun kaappini ovat järjestyksessä, kotini siivoan joka viikko, niin tein myös silloin kun neljä lastani olivat lapsia ja olin työelämässä.

Minä hävitään jokaikisen turhan tavaran, hyvät myyn facekirppiksellä, jotain anna roskalavakirppiksillä ja loput roskiin. En kerä mitään.

Lasten kodit on täynnä tavaraa ja kun lapsia olen hoitamassa kaappeja tuskin uskaltaa avata kun kaikki vyöryy ulos. Kaappeja avaan vain vaihtaaksesi lapsille kuivaa ja puhdasta ylle, en koskaan muuten.

Ei kuulema ehdi siivota. Outoa, kyllä minä ehdin, minulla on viisi lasta, lasten perheessä kaksi kaikissa. Työelämässä olin kuten hekin.

Vierailija kirjoitti:

En hamstraa, miniäni hamstraavat. Purkit ja kipot säilyttävät kuulema kesäkukkien esikasvatukseen, ovat vain nämät nuoret naiset niin saamattomia, etteivät niitä kukkia koskaan esikasvata. Naurettavaa touhua. Muutoinkin kummankin koti on ahdettu täyteen kaikenlaista Ikeaa ja ellosromua. On kynttilää ja maljakkoa, halpaa krääsää ja kaikkea kruunaa paksu pölykerros.

Minun kaappini ovat järjestyksessä, kotini siivoan joka viikko, niin tein myös silloin kun neljä lastani olivat lapsia ja olin työelämässä.

Sama on minulla tyttärien ja miniöitten kanssa, vaatetta hankkivat varmaan joka viikko, samoin kylpyhuoneen hyllyt pursuaa kalliita rasvoja, purkit paksun pölyn peitossa. Minua, jonka on aina pitänyt elää säästellen kun monta lasta oli perheessä, kauhistuttaa tuo tavaramäärä.

Minä kai sitten hamstraan jos 5 paistinpannua on sitä. Teen paljon ruokaa ja mielestäni niitä pitää olla eri kokoisia ja eri tarkoituksiin. Kattiloitakin on 8, kaikki eri kokoisia, isoin 10l. Lisäksi astioita on paljon, järjestän juhlia ja kiva tavata ystäviä ruuan ja juoman merkeissä. Tietysti joka juomalle on omanlainen lasi. Osa tavaroista on tullut perintönä, isomman osan olen ostanut itse. Onneksi keittiössä on paljon kaappeja ja ruokasalissa pari vitriiniä jonne astiat mahtuvat. En voisi asua konmaritetussa kodissa eikä noista myymälläkään paljoa saisi. Joku ne sitten tyhjentää lähtöni jälkeen mutta saa perintönä myös rahaa niin että voi vaikka palkata jonkun hoitamaan homman. Minä haluan nauttia astioistani loppuun asti.

On minulla olohuoneen vitriinissä kaksi täydellistä Myrna-astiastoa + joitakin ylimääräisiä kuppeja ostettu särkymisen varalle. Nämä jäävät lastenlapsille perinnöksi aikanaan. Testamentti jo tehty.

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelma ole hamstraus vaan se kun mitään ei voi heittää pois. Niistä viidestä paistinpannusta neljä on kaatopaikkakamaa. Astiastojakin jos jostain saa niin niitä ei voi antaa eteenpäin tai myydä, vaan ne pitää säilöä kaapin perukoille. Jne jne.

Omat vanhemmat ovat tosiaan niitä, jotka eivät heitä mitään pois tai anna enemmän tarvitseville. Kaksi pakastinta tosin löytyy. En kehtaa tutkia sisältöä, mutta veikkaan että vuosikertamarjoja alkaa löytyä.

Anopin kuoleman jälkeen tyhjennettiin hänen asuntonsa. Ei siinä ihan viikkoa mennyt, mutta melkein. Kyseessä oli kaksio. Hän oli hamstraaja ja kaapit sekä varasto olivat täynnä kaikenlaista roinaa alkaen niistä kantta vailla olevista pakasterasioista ja pestyistä jugurttipurkeista..

Vierailija kirjoitti:

No ei ainakaan minun vanhempani mitään jogurtti-eikä lasipurkkeja kerää.

Toki vararuokaa heillä on aina pakastamisessa, samoin kahvia, särkylääkkeitä, ja talous-ja wc paperia.

Kerään jogurttipurkkeja jonkun verran. On ylimääräisiäkin jemmassa. Poltan kynttilällä pohjaan kolme reikää ja kasvisten taimet viettää niissä ensimmäisen aikansa koulinnan jälkeen.

Myös lasipurkit on pestynä. Etenkin kannet on haluttuja, koska ruostuvat maakellarissa. Lasipurkkeja kun on tarjottu niin otan vastaan. Säilönnässä tarvitaan monen kokoista purkkia. Chiliviipaleille ihan pienimpiä. Viipalekurkuille isoimmat purkit. Hapankurkuille etenkin.

Ei hamstraa, mutta ei raaski ottaa käyttöön mitään uusia asioita kun vanhatkin on vielä ihan hyviä. Siis esimerkkinä on saanut lahjaksi pellavaisia laudeliinoja tyyliin 40 v sitten kun täytti pyöreitä, niin ne on vielä siinä samassa sellofaanissa. Sen sijaan käyttää täysin kulahtaneita käsipyyhkeitä tai muovisia (epähygieenisiä) peflettejä. Toinen esimerkki on puunkantokori: on saanut vuosikymmeniä sitten lahjaksi uuden, mutta ei kun mieluummin käyttää vanhaa, jossa säikeet sojottaa joka suuntaa hyvä, että se kasassa pysyy, ja kantokahva onkin korjattu nailon narulla. En sitten tiedä mihin hän niitä säästää ... Uutukaisia juomalaseja näkyi myös olevan kaapissa paketissa, oli saanut myös lahjaksi noin 20 vuotta sitten, mutta sen sijaan tiskikaappi väärällään lohkeilevia ja naarmuisia laseja.

Tarvitaan yksi sota Ukrainassa ja kas, tavaralla alkaa olla arvoa ihan uudella tavalla, kun uutta ei mistään saa.

Meillä on muutama lasi jostain 1920-luvulta, paksua lasia. Miniä oli heittämässä niitä roskiin, koska "näitä on vain neljä, kuka näitä käyttää". Onneksi ehdin nappaamaan lasit käsistään. Ei niillä mitään arvoa ole, mutta vastaavia ei enää valmisteta.

Vierailija kirjoitti:

On minulla olohuoneen vitriinissä kaksi täydellistä Myrna-astiastoa + joitakin ylimääräisiä kuppeja ostettu särkymisen varalle. Nämä jäävät lastenlapsille perinnöksi aikanaan. Testamentti jo tehty.

Myrnat ei kelpaa enää kenellekään. Sain perintönä ja halvalla piti myydä kun en niitä halunnut säilyttää. Kaikki nuoreni sanoivat, etteivät halua kun on niin ruma ja mummumainen astiasto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On minulla olohuoneen vitriinissä kaksi täydellistä Myrna-astiastoa + joitakin ylimääräisiä kuppeja ostettu särkymisen varalle. Nämä jäävät lastenlapsille perinnöksi aikanaan. Testamentti jo tehty.

Myrnat ei kelpaa enää kenellekään. Sain perintönä ja halvalla piti myydä kun en niitä halunnut säilyttää. Kaikki nuoreni sanoivat, etteivät halua kun on niin ruma ja mummumainen astiasto.

Oikeasti? Myrnahan on tulossa muotiin, samoin kahvikupit asetteineen.

Minun vanhemmat taas lopettivat kaiken ostamisen liki 70-vuotiaina. Ostivat vaatettakin vasta viime tarpeeseen. Ainoastaan välttämättömään käyttivät rahaa.

Minä olen aina juonut kahvikupista kahvit. Isossa mukissa kahvi jäähtyy ja alkaa maistua pahalta. Töissä pakko juoda mukista kun ei ole muita.

Tunnen itseni tästä.Keräilijä aina enkä voi lopettaa. Kaikkea liikaa.

Mun miniä hamstraa kaikkea krääsää.

T.vanhus

Miksi tavara ahdistaa niin paljon? Tavarat ovat elettyä elämää ja kulttuuria ja muistoja. Miksi pitäisi asua valkoisessa laatikossa tyhjän ympäröimänä?

Vierailija kirjoitti:

Ostin kuolinpesän. Talo tavaroineen.

Kova tyhjentäminen ollut. Vaatteita, astioita rikkinäisiäkin ja muuta roinaa älyttömästi.

Miksi ostit?