Ystävänpäivä-pähkintää
Meillä on lähisuvun whatsappiryhmä, jossa pari henkilöä intoutui toivottelemaan hyvää Ystävänpäivää. Tämä herätti miettimään, ovatko suvun ihmiset tai sukuun naidut ystäviä. Mielestäni eivät suinkaan itsestään selvästi ole, ystävyys vaatii muutakin. Etenkin ihmetytti anopin into toivotteluihin. Hänellä kun on tapana puhua "suvusta" ja "sukuun liittyneistä" eli tekee pesäeron omien ja muiden välille.
Mitä mieltä te olette, onko teille naimakaupat olleet myös ystäväautomaatti?
Kommentit (5)
Ystävät voi valita itse, sukulaisia ei pysty valkkaamaan. Varsinkaan niitä puolison puolelta tulevia. Korkeinnakin voi valita, onko heidän kanssaan tekemisissä lainkaan, minimin vai ehkä enemmän. Olishan se tietty kiva olla ystäviäkin, mutta aika harvoin semmoinen toteutuu.
Sukuun naidut eivät välttämättä ole ystäviä. Tästä on omakohtainen kokemus: Ainoan sisareni nyt jo edesmennyt aviomies piti minua selvästikin vain vaimonsa veljenä eikä sen kummemin halunnut kaveerata tai olla ystävä. Yritin luoda mieheen kaverilliset välit ja olisin ollut hänen kanssaan valmis keskusteluihin, mutta hän ei osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa. Melkein loukkaannuin, mutta mitä olisin pystynyt tekemään?
Helpommalla pääsee kun ei erityisemmin rupea veljeilemään sukuun naitujen kanssa. Tulee vähemmän pahaa puhetta ja väärinkäsityksiä. Ystävät löytyvät muualta.
Ei ystävänpäivän toivottaminen ole sen ihmeellisenpää kun jos toivottaisi vaikka hyvää joulua, hyvää runebergin päivää tai hyvää viikonloppua. Voit ihan hyvin toivottaa ihmisille hyvää ystävänpäivää vaikka he eivät olisi ystäviäsi.
Ei tietenkään automaattisesti ole. Itse en ole ystävä yhdenkään miehen sukulaisen kanssa, enkä kyllä omiakaan sukulaisia kutsuisi ystäviksi vaikka oltaisiinkin hyvissä väleissä. Mutta ystävänpäivää nyt monet yleisesti toivottelee kaikille huolimatta siitä onko ystävä vai ei.