Lapsen opettaminen omaan sänkyyn

Olis kannattanut alusta asti opettaa vaan omaan sänkyyn...nyt se on aika vaikeeta kun tottunut että saa olla vanhempien sängyssä...

Mä nukutan vieläkin naperon 1v2kk syliin ja kun on nukahtanut, vien omaan sänkyynsä. Jotkut moittivat, mutta antaa moittia, eihän se ketään muuta voi häiritä jos ei minuakaan :D
Tosin jos herää vielä illalla/yöllä, en ota enää syliin vaan menen omaan sänkyyni viereen makaamaan ja vaikka datailemaan puhelimella, kunnes nukahtaa uusiksi.

Kahdeksankuinen alkaa lähdestyä yhdeksän kuukauden eroahdistuskautta, joten nyt voi olla hankala hetki opettaa lasta omaan sänkyyn, ja jos se ei meinaa onnistua, odottele rauhassa. Kun eroahdistuskausi menee ohi, voi yrittää uudelleen.

Meillä on lapset nukkuneet vieressä ja omassa sängyssä ja vierekkäin keskenään samassa sängyssä ja näitä järjeestelyjä on ollut vuosien mittaan vaikka miten, kun asunnot ja makuuhuoneiden määrä on muuttunut. Mitä vanhempi lapsi on, sitä joustavampi hän on, eikä suinkaan toisinpäin. Jotkut lapset tykkäävät luonnostaan nukkua yksin, mut jotkut eivät. Sitä lapsen perusluonnetta voi olla vaikea muuttaa, ja jotkut lapset esimerkiksi uneksivat niin paljon, että heräilevät eivätkä saa itseään enää rauhoittumaan. 

Mun ohje on, että tärkeintä on että vanhemmat saa riittävästi unta. Yöllä nukutaan. Siitä ei saa mitään palkintoa nukkui lapsi sitten välissä tai omassa sängyssä, mut jos taistelee tuulimyllyjä vastaan kovin sinnikkäästi (eli nukuttaminen iltaisin on pitkä ja uuvuttava prosessi ja yölläkin pitää herätä rauhoittamaan lasta) sitä väsyttää itsensä nopeasti.  Mitä tahansa "ongelmia" vauvan kanssa on, niin aika korjaa ne joka tapauksessa. 

Joudut istumaan hämärässä sen vauvan vieressä muutaman vuoden

Meillä muutti kerralla omaan sänkyyn 11kk ikäisenä. Piti hakea asiantuntijaa tähän.. Tarkkaa hommaa, en jaksa kaikkea kirjoittaa mutta tärkeintä johdonmukaisuus ja ennustettavuus. Meillä perhepetiläinen, tissillenukahtaja, heräilijä,, päikkärit vaan liikkuvissa vaunuissa.. kahdessa viikossa kaikki unet omassa sängyssä ja täysiä öitä nukkuu..

Mun sydäntä kylmää lukea näitä kommentteja, joiden mukaan lapsen pitäisi vain antaa itkeä itsensä uneen. Ei tuon ikäinen vielä manipuloi / pompota, vaan itkee yksin aivan avuttomana. Miettikää itse, miltä aikuisestakaan tuntuisi käydä nukkumaan esim niin että puoliso ei vastaa, kun kerrot hänelle että on paha olla ja haluaisit hänen olevan läsnä. Vauvan on vielä mahdottomampi käsitellä tunteitaan ja hän voi oikeasti pelätä tulleensa hylätyksi. Hitunen INHIMILLISYYTTÄ pliis!

Miten nukahtanut aiemmin ? Jos vanhempien sängyssä ,jomman kumman viereen, muutos on kerralla liian suuri. Onko lapsen sänky omassa huoneessa vai samassa vanhmpien kanssa? Pitäisin vielä samassa huoneessa. Aloittaisin siirron ensiksi silitellen lasta sängyn vierestä ja seuraavalla viikolla istun lattialla sängyn vieressä. Rauhoittele lasta tarvittaessa.Meillä kesti kauan istuskelukausi, mutta oppi rauhoittumaan omaan sänkyynsä ilman että tunsi oloaan hylätyksi. Tällä hetkellä menee itsenäisesti nukkkumaan, suukotellaan ja peitellään, jää sänkyyn. Pari kertaa voi tulla huoneesta pois jos ei väsytä tai "oli painajaisia"( ei siis ole edes nukkunut), viedään sänkyyn ja peitellään. Olen erittäin tyytyväinen tähän tilanteeseen, ikää pojalla 2v 1kk.

Olen miettinyt samaa ja tullut siihen tulokseen, että kannan tuon 1,5v ikäisen lapsen oman käyttämättömän sängyn helvettiin ja hommaan 160cm sängyn makkariin oman 120cm tilalle, jossa me nyt yhdessä nukumme.

Oli raskaana ajatuksia tulevasta: ei tuttipulloa, ei tuttia, oma sänky aina, imetys  ainakin 2v,

kaikki muu onnistui mutta 15 tikkiä alapäässä sai mut unohtamaan nuo vauvan nostelujutut omaan sänkyyn silloin alkuunsa moneksi viikoksi. Tässä sitä ollaan, mutta koska olemme kahdestaan niin en jaksa mitään huutojuttuja joten nukumme tyttö kainalossa. Nukun 8h joka yö, en ole ollut vielä oikeestaan yhtään väsynyt vaikka yh ilman läheisiä. Tuskin se siinä vielä yläasteella nukkuu. Vaikka nukkuiskin :)

Ehdottaisin että nukuttaisit ensin asteittain teidän sänkyyn yksin. Poistut oven toiselle puolelle ja jos tulee itku niin menet lohduttamaan. Jos ei rauhoitu niin syliin. Kun rauhoittuu niin takaisin petiin nukahtamaan itse. Sitten kun se sujuu, nukutat vieressä istuen omaan petiin ja sitten vähitellen niin että nukahtaa yksin. Ja sitten kun se sujuu niin peti omaan huoneeseen. Ja vähitellen taas. Meillä on toiminut tuutulaulucd apuna. Yhdistää tutun musiikin nukahtamis een. Minusta tuollaiset heti ja kerralla omaan huoneeseen on vähän julmia. Ehkä toimii jos vauva on hyvä uninen. Meidän pienin nukkuu vielä 3 sängyn kompleksissa kun syö öisin niin usein. Ajattelin vähitellen siirtää sänkyä vaan kauemmaksi.

up

Neuvoni tulee 8 kk myöhässä. Mutta lapsi toteutetaan sairaalasta kotiuduttua omaan sänkyyn. Asia ratkaistu.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:11"]Neuvoni tulee 8 kk myöhässä. Mutta lapsi toteutetaan sairaalasta kotiuduttua omaan sänkyyn. Asia ratkaistu.
[/quote]
Toki varmasti jotkut tekevät näin, mutta itse koliikkivauvan yh:na ei tullut mieleenkään valvoa yhtään enempää kuin oli pakko, vaan nukahdettiin molemmat vierekkäin, kun imetin. Tätä jatkui sen neljä kuukautta, jolloin elämä oli tuskaisaa helvettiä.

Ja ihan hieno taapero siitä tuli, vaikka vieläkin nukahtaa syliin. Mitäpä siitä, kun nukahtaa alle kymmenessä minuutissa - sen sijaan kaverini valittelee kun samanikäisen lapsensa nukahtamiseen menee noin tunti kun lapsi huutaa ja karjuu omassa sängyssään ja unikouluja on pidetty mutta ei tepsi. Kummankohan vaihtoehdon valitsen mieluummin, tyytyväisen ja turvallisessa olossa nopeasti nukahtavan lapsen vai keuhkojaan pihalle karjuvan lapsen ja turhautuneen äidin? Hmmm... :)

No jaa.. Meillä kaikki lapset ovat saaneet nukahtaa viereen varmaan 3 vuotiaaksi. Nukahdettua on sitten nostettu omaan sänkyyn.

Nytkin 2 v 3 kk nukahtaa viereen tai syliin illalla ja nostan omaan sänkyyn nukkumaan. Joskus kömpii viereen tai nukkuu aamuun asti omassa.

Miksi pitäisi nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn? Ketä se vahingoittaa, että lapsi saa nukahtaa vanhemman lähellä turvassa?

Meillä sitten isompana on nukahdettu omaan sänkyyn, kun on luettu iltasadut jne.

Meillä lapset joutuivat nukahtamaan alusta alkaen omaan sänkyyn ja he tekivät sen ilman huutoa ja hätää. Esikoiset oli kaksoset, joten äidin jaksaminen edellytti sitä, että yhtäkään ylimääräistä kiemuraa päivään ei tahallaan keksitty. Luotin siihen, että kun vauvojen maailma on tasainen ja ennustettava (nälkää seuraa ruoka, täyttä vatsaa lepo, levon jälkeen leikki jne.), niin lapsi uskaltaa nukahtaa ja nukkua. Mitään erityisiä nukahtamisrituaaleja ei tehty, joten kyläpaikassa saattoivat nukahtaa syliin tai sohvalle eivätkä siis vaatineet sitä omaa sänkyä nukkuakseen.

Minulle vauva on eräänlainen "tyhjä taulu", jolla on oma temperamenttinsa, mutta suuren osan maailmasta vanhemmat voivat lapselle opettaa. Jos alusta asti on selvää, että sänky on hyvä paikka ja siellä on turvassa, niin ei synny tarvetta kahden tunnin nukutukselle.

Ei meillä vuoden ikäinen nukahda yksin. Luen iltasadun, toivotan hyvät yöt ja laitan omaan sänkyyn. Sitten istun sängyn viereen keinutuoliin surffaamaan tabletin kanssa. Yleensä muksu nousee seisomaan sängyssä joku 20 kertaa. Käyn aina kippaamassa takaisin makuulle, en puhu mitään. 15-20 min kuluttua nukahtaa ja poistun huoneesta (nukkuu siis omassa huoneessa). Se nyt on ihan selvä, että jos olet 8 kk nukuttanut vieressä, niin ei se nyt yhtäkkiä ala yksin nukkua. Aloitat pikku hiljaa siirtämään aina kauemmas. Meillä tuo kauemmas siirtely aloitettiin 3 kk iässä. Siihen asti nukkui vieressä, sitten sivuvaunupinnasänkyyn, 6 kk kohdalla laita paikalleen ja sänky vähän kauemmas ja 8 kk omaan huoneeseen, kun yösyötöt loppui. Syksyllä kun on pimeää, niin voisi alkaa hilata sitä tuolia ulos huoneesta. Nyt ei onnistu, kun ei tilaa ei saa pimeäksi.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 23:46"]Olen miettinyt samaa ja tullut siihen tulokseen, että kannan tuon 1,5v ikäisen lapsen oman käyttämättömän sängyn helvettiin ja hommaan 160cm sängyn makkariin oman 120cm tilalle, jossa me nyt yhdessä nukumme.

Oli raskaana ajatuksia tulevasta: ei tuttipulloa, ei tuttia, oma sänky aina, imetys  ainakin 2v,

kaikki muu onnistui mutta 15 tikkiä alapäässä sai mut unohtamaan nuo vauvan nostelujutut omaan sänkyyn silloin alkuunsa moneksi viikoksi. Tässä sitä ollaan, mutta koska olemme kahdestaan niin en jaksa mitään huutojuttuja joten nukumme tyttö kainalossa. Nukun 8h joka yö, en ole ollut vielä oikeestaan yhtään väsynyt vaikka yh ilman läheisiä. Tuskin se siinä vielä yläasteella nukkuu. Vaikka nukkuiskin :)

 
[/quote]
Aikoinaan armeijassa ollessani siellä oli tyyppi mikä nukkunut koko ikänsä äidin vieressä eikä ollut yhtään yötä ollut himasta pois.
Meidän 3v on nyt alkanut käymään nätisti nukkumaan ilman mitään ihme älämölöjä.

Esikoisen kanssa tein kaikki klassiset virheet nukuttamisessa ja tämän takia nukkuu edelleen meidän välissä vaikka ikää on jo 2 ja 1/2-vuotta. Monenlaista viritystä yritetty huonoin tuloksin ja nyt luovutettu. Toinen lapsi on nyt puolivuotias ja vahingosta viisastuneena olenkin ihan alusta asti opettanut vauvan nukahtamaan omaan sänkyynsä. Toki nukkuminen on aina yksilöllistä ja toiset ovat parempi unisia jne mutta ihan varmasti asiaan vaikuttaa se, että mihin antaa vauvan tottua. 

Meillä ei olisi hermo kestänyt kahta kukkujaa ja vieressä pyörivää eikä vauva olisi sänkyyn edes mahtunut. Ja koska vauva on tottunut nukahtamaan omaan sänkyyn, niin yölläkin on helpompi jatkaa unia. Nyt on jo muutamana yönä käynyt niin, että vauva on meinannut herätä mutta en olekaan heti nostanut syömään vaan odottanut hetken ja ihme tapahtui: vauva jatkoi unia tyytyväisenä ja söikin vasta aamulla. Halleluja olen valaistunut! Kunpa vaan olisin tämän kaiken tajunnut jo esikoisen kohdalla.

Ap, suosittelen sullekin Elizabeth Pantleyn kirjaa "pehmeä matka höyhensaarille", tai jotain vastaavaa. Siinä on hyviä vinkkejä omaan sänkyyn siirtämiseen ja ylipäänsä tietoa lapsen unesta esim että milloin unisykli vaihtuu eikä lapsen ääntelyyn kannata reagoida. Kirja on hyvin lempeä mutta tehokas.

Vielä huudattamisesta: kortisoli, eli stressihormoni tuhoaa synapseja ja näin tuo "kasvatusmenetelmä" vaikuttaa suoraan lapsen keskushermoston kehittymiseen. Fysiologinen (ja tutkittu) fakta.

Kauan, kun olet jo useamman kerran osoittanut, että huutamalla pääsee pois...

Meillä on toiminut se, että kun ruokin vauvan ja nukahtaa rinnalle, niin sitten hetken päästä siirrän vauvan omaan sänkyyn.