Miksi äidit valittaa vaikeista yksi vuotiaista?

Ei nyt ole mitenkään superhankalaa, mutta vuoden paikkeilla sai kyllä ruveta kieltämään usein, kun alkoi esim. kiipeily JOKA PAIKKAAN, kaappeihin, lipaston laatikoita "tikkaina" käyttäen, tuolien avulla (osaa siirtää sopivaan kohtaan), kaiken tunkeminen suuhun (esim. tykkää etsiä roskia pihalla ja laittaa suuhun, varsinkin pupunpapanoita & tupakantumppeja joita on jostain syystä melkein joka leikkipuistossakin lähialuella, en yhtään tiedä miksi!) ja haluaa tehdä erityisesti kiellettyjä asioita, koskea hellaa, lotrata vessanpöntössä, leikkiä vessaharjalla jne. Eikä todellakaan jaksa esim. kaappia siivota/mitään juttua tehdä kauempaa kuin 10s ja sit tapahtuu just niinku edellinen sano että "meillä 1,5 v on jo kaapin avauksen jälkeen saanut sieltä käsiinsä jonkun kipon jolla juo vessasta vettä :D " Paitsi jos saa käsiinsä jotain kiellettyä, esim. puhelimen/lompakon/laukun niin saattaa jaksaa jopa 1-2minuuttia tutkia. Eikä kelpaa leikkilompakko johon on laitettu esim. vanhoja kortteja tai laukku jossa on sallittuja tavaroita, vaan ne aidot äidin käyttämät kelpaa :D Ja syöminen, siihen ei jaksa keskittyä kun pari lusikallista pahimpaan nälkään (jos ja kun ei yleensä ole herkut kyseessä) niin pakko heitellä ruokaa ja astioita ja venkuloida kokoajan. Ja nyt on alkamassa uhma, eli kun noita juttuja ei vieläkään saisi tehdä niin siihen vielä hirveet raivokohtaukset, omaa tahtoa on kyllä löytynyt ihan vauvasta asti tarpeeksi mutta nyt meinaa jo hämmentyä siitä raivon määrästä mikä tulee pienimmästäkin asiasta.. kun näkee miten paljon kiukuttaa, hyvä ettei se pyörry siihen tärinään ja huutoon.. Jaksan kyllä (lähes aina) hyvin olla rauhallinen, kun ei se minua suututa jos toinen raivoaa, ennemminkin tuntuu pahalta toisen puolesta kun miettii miltä itsestä tuntuisi vastaava raivo ja kun ei vielä kuitenkaan kaikkea kovin hyvin ymmärrä. Mutta kyllä tuo vaatii ihan koko hereilläoloaikansa 100% valvontaa (ruuanlaiton ajaksi esim. laitettava syöttötuoliin viereen katsomaan, josta seuraa huuto, mutta ei voi mitään), öisin heräilee vilkkaisiin uniin ja saattaa ruveta niitä selittämään, eli väsymys+se ettei voi hetkekskään silmiä irrottaa, nii kyllä vois helpompaakin olla mun mielestä. Mut onneks on terve ja lapsi kuitenkin suht tyytyväinen kunhan saa mennä ja tehdä, koska vois olla paljon vaikeampaakin. Saa nähdä mitä tulee kun kohta tulee vauva taloon.

Minulla on tainnut olla helppo lapsi ja olen osannut ohjata häntä sillä tavalla mikä on hänelle sopiva tapa. Ap

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 13:28"]

Älytöntä valittaa, kun ketään ei Suomessa pakoteta vanhemmaksi.  Jos ostaa Ferrarin, ei valiteta bensakuluista.

[/quote]

Tällä perusteella juuri mistään ei saisi valittaa. Ketään ei pakoteta parisuhteeseen => älytöntä valittaa puolisonsa ärsyttävistä piirteitä. Ketään ei pakoteta asumaan omakotitalossa => älytöntä valittaa talvella lumityöistä. Ketään ei pakoteta juuri tiettyyn työpaikkaan => älytöntä valittaa työpaikkansa epäkohdista. Ja niin edelleen...

P.s. en kyllä valita, että olisi "vaikea", ennemminkin naureskelen että onpa vilkas kun se näyttää joltain nopeutetulta animaatiolta esim puistossa rauhallisempien lasten keskellä :D Ja joskus väsymystä saatan vähän valittaa kyllä.. t.22

Heh heh, hiljan katselin kun ravintolan terassilla ollut äiti kävi hakemassa sellaista juuri kävelemään oppinutta miljoona kertaa pois laiturin reunalta. Rauhallinen ateriahetki pelkkä haave. Eikä voinut pentua laittaa valjaisiinkaan, kauhea kiljunta. Oli tosi kärsivällinen mami. :-)

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 13:28"]

Älytöntä valittaa, kun ketään ei Suomessa pakoteta vanhemmaksi.  Jos ostaa Ferrarin, ei valiteta bensakuluista.

[/quote]

Minusta saa ja pitää voida valittaa ja purkautua. Tietenkin voimme myös kaikki jäädä koteihimme juomaan viinaa ja pitämään asiat sisällämme, ehkä joistakuista tämä olisi parempi vaihtoehto?

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 13:32"]

Minulla on tainnut olla helppo lapsi ja olen osannut ohjata häntä sillä tavalla mikä on hänelle sopiva tapa. Ap

[/quote]

voi olla :) Mutta kyllä mäkin olen lukenut vaikka mitkä vinkit ja hoito-oppaat läpi ja kokeillut eri keinoja, siirtää huomiota, positiivista tukemista ja huomioimista jne. mutta joskus on vaan pakko ihan kieltää esim. kun toinen kaksin käsin yrittää tunkea tupakantumppeja suuhun, niin ei siinä kyllä pahemmin kerkeä/voi muuta kun kieltää ja ottaa pois ja selittää tuhannennen kerran, että ne on YÖK ja ei saa koskea ja ota vaikka kiviä/käpyjä, tule äidin kanssa keräämään vaikka ämpäriin niitä/kävelemään/keinumaan/muuta.. Mutta kiinnostaa ehkä taas sen 10s nämä verukkeet ja sit taas kelpaa vaan ne kielletyt. Eikä ole vielä löytynyt mitään mikä "auttaisi" näihin perusasioihin, syömiseen, pukemiseen jne. muuta kuin se että ne vaan tehdään kiukuttelusta huolimatta ja jos ruoka lentää, niin äiti syöttää (lapsi: ITE ITE ITE!!!!) tai sit on ilman. Kai se jossain vaiheessa vähän rauhottuu :) Silloin sanon kyllä kovaa EI SAA, jos puree/raapii/vetää hiuksista ja kerron napakalla äänellä että sattuu ja ei saa tehdä toiselle niin että sattuu, ja sen jälkeen kun rauhottuu vähän niin paijataan ja halitaan puolin ja toisin. Ja sen on oppinut, että ei kovaa pure/revi vaikka selvästi tekisi mieli välillä testata sitäkin..

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 13:37"]

Heh heh, hiljan katselin kun ravintolan terassilla ollut äiti kävi hakemassa sellaista juuri kävelemään oppinutta miljoona kertaa pois laiturin reunalta. Rauhallinen ateriahetki pelkkä haave. Eikä voinut pentua laittaa valjaisiinkaan, kauhea kiljunta. Oli tosi kärsivällinen mami. :-)

[/quote]

jep, aika harvoin tosiaan on mitään "rauhallisia hetkiä" meilläkään :D ja sit kaverit ihmettelee, et miks en ottanut lasta mukaan jos joskus harvoin käydään syömässä/lapsi on isän kanssa/hoidossa jos tulee kylään vieraita jotka harvoin käy.. koita siinä sit selittää, että en voi yhtään jutella/keskittyä muuhun kun lapseen jos se on mukana, kun "kyllä mä ainakin voin ihan hyvin samalla tehdä muutakin".. kai nyt jos se lapsi välillä vaan on tai tekee omia juttuja. Huomaa kyllä että aika moni pitää omaa lapsiperhearkea jotenkin sellaisena, että kaikilla olisi suunnilleen samanlaista. Ja joskus vähän ärsyttää, jos jollain on useampi lapsi ja "onhan se nyt ihan eri tavalla kiireistä", vaikea välillä uskoa, kun molemmat vaan istuskelee lukemassa kirjaa/kattoo telkkaria.. jotka molemmat asiat on mun haaveissa, että lapsi joskus kiinnostuisi jostain tollasesta rauhallisesta oleilusta/tekemisestä :D t.22

Meilläkin 1-vuotias laittaa ihan kaiken suuhun sekä ulkona että sisällä vaikka yhtä sitkeästi kiellän ja ohjaan muuhun toimintaan. Kai oppi joskus perille menee, sitä odotellessa. On myös aika meneväinen tapaus ja lähinnä huvittaa kun hänellä on koko ajan touhu päällä, itse olen hyvin rauhallinen ollut aina.
Hermot meinaa mennä silloin jos on nukkunut huonosti ja toinen kiukuttelee" tyhjästä" mutta kai se kärsivällisyyttä kasvattaa kun tarpeeksi usein sellaisia tilanteita harjoittelee.

On toi ollu omasta mielestäkin pahin ikä molemmilla lapsilla (vilkkaita ja aikasin kävelemään [tai juoksemaan] oppineita molemmat). Oppineet liikkumaan vikkelästi, mutteivät vielä ymmärrä minkään päälle. Unettomat yöt vauvan kanssa ja 2-3veen uhmat oli pientä tohon vaiheeseen verrattuna.

Mut kaikki lapset on erilaisia. Kannattaa iloita jos oma lapsi on jossain vaiheessa (tai aina) helppo tapaus. Ymmärrys ei maksa paljon vaivaa.

Meillä on ihana 1v 3kk lapsi. Niin utelias ja kokeilee rajoja mutta tietää kuitenkin rajansa. Kun pitää vessan oven kiinni niin ei pääse sinne. Pari kaappia piti teljetä kiinni niin ei tarvii pelätä vaikka lapsi yksin keittiössä puuhailee ja tutkii maailmaa. On kiukkuinen kun ei saa ottaa kaukosäädintä tai puhelinta tai lehtiä mutta kun laittaa ne lapsen ulottumattomiin niin elämä ja lapsi hymyilee.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 12:52"]Jos lapsi on vauvana ollut helppo, niin tuntuuhan toi rasittavalta. Vaativat vauvat taasen muuttuvat tossa iässä usein paljon aurinkoisemmiksi, kun pääsevät itse tutkiskelemaan maailmaa.
[/quote]

Meillä just näin. Monet valittaa raskasta pikkuvauva-aikaa, mutta meillä se oli ihanan leppoisaa. On tää nykyinenkin ikä ihana, mutta paljon raskaampi. Tosiaan koko ajan saa olla kieltämässä ja toiseen huoneeseen ei voi jättää edes minuutiksi, kun joka paikkaan kiipeillään, eikä kiipeilytaitoihin kuitenkaan oo vielä täyttä luottoa. Itse syömisen opettelu on aika sotkuista. Vaikka lapsen kanssa on ihana olla, on se myös välillä uuvuttavaa kun se on nykyään niin intensiivistä, vrt. pikkuvauvalle tissi suuhun ja lue itse kirjaa samalla.