Olenko oikeasti ainoa joka joutuu ottamaan lapset mukaan vessaan?

Meillä kissakin tunkee vessakäynnille mukana, syliin sen sentään pöntöllä ota ;)

Itse laitoin lapsille leikin alkuun ja hilseen sitte rauhassa vessaan.

tietty toisinaan otin lapsen mukaan pojalle istumaan jos oli sopiva aika sille.

Muutenkin meidän lapset leikki paljon ja pyrein siihen että autoni leikin alkuun ja tein sitten lähellä omia kotitöitäni.

jos halusin lapset leikkimään niin tei vaikka Dubloista rakennelman alun lapsille tai nostin yläkaapista jonkun leikin tarjolle joka oli ollut pidempään poissa näkyvistä. Joo ja ei aina onnistunut eikä toimi kaikilla lapsilla mutta meillä toimi kun lapset jo pienestä kovia leikkimään.

Mä käyn vessassa aina ovi auki, napero (1v2kk) tulee mukaan tai on tulematta oman halunsa mukaan. Tarkoitus ei ole majailla vessassa kauaa, joten en koe ongelmaksi vaikka lapsi kävisi siinä kurkkaamassa mitä äiti tekee.

Tosin joskus haluan hengähtää ihan rauhassa, silloin saa kyllä sen kaksi minuuttia keksiä muuta tekemistä tai vaikka itkeä, kun kerron että nyt äiti käy vessassa ihan yksin.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:03"]

Itse laitoin lapsille leikin alkuun ja hilseen sitte rauhassa vessaan.

tietty toisinaan otin lapsen mukaan pojalle istumaan jos oli sopiva aika sille.

Muutenkin meidän lapset leikki paljon ja pyrein siihen että autoni leikin alkuun ja tein sitten lähellä omia kotitöitäni.

jos halusin lapset leikkimään niin tei vaikka Dubloista rakennelman alun lapsille tai nostin yläkaapista jonkun leikin tarjolle joka oli ollut pidempään poissa näkyvistä. Joo ja ei aina onnistunut eikä toimi kaikilla lapsilla mutta meillä toimi kun lapset jo pienestä kovia leikkimään.

[/quote]

Onks sulla paljonkin hilsettä?

Teepä sillä lailla, että kun lapset seuraavan kerran ryskyttää ovea, niin päästät ne sisälle. Sitten laitat vaan pesuvadin lattialle, kyykkyyn siihen päälle ja annat lapsille kunnon live-demonstraation kaikista mahdollisista pissa- ja kakka- ja muista alapäätoiminnoistasi. Katsotaan haluavatko lapset uudestaan sen jälkeen.

Mä pidän olohuoneessa matkasängyn ns. kakkospetinä, siinä nukkuu päikkärit ja sinne laitan lelujen kans touhuamaan jos pitää vessassa käydä tai tiskata tms... on ollu erittäin hyödyllinen.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:14"]Teepä sillä lailla, että kun lapset seuraavan kerran ryskyttää ovea, niin päästät ne sisälle. Sitten laitat vaan pesuvadin lattialle, kyykkyyn siihen päälle ja annat lapsille kunnon live-demonstraation kaikista mahdollisista pissa- ja kakka- ja muista alapäätoiminnoistasi. Katsotaan haluavatko lapset uudestaan sen jälkeen.
[/quote]
Tai sitten kapset vaan tekew saman perässä ens kerralla (olettaen, että osaavat jo itse käydä pöntöllä/potalla). Kerran ihnettelin, mikä sillä siskontytöllä kestää veskissä, kun ei kutsu pyyhkimään ja menin katsoon niin hän oli omatoimisesti kaatanut potasta tarpeet pönttöön ja oli mennyt vähän ohi no ei siinä mitään, mutta tyttö oli kaatanut puoli purkkia kahen litran käsisaippuantäyttökanisterista perään... Siinä sit vähän aikaa siivoiltiin saippuakuplien keskellä :D
T. 8

Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi se taapero pitäisi sinne vessaan raahata mukana. Mun lapset on selviytyneet ihan ilman traumoja, vaikka ovatkin joskus jopa rääkyneet oven takana. Yleensä nappaan piirretyt päälle, niin voi käydä vaikka pikaisesti suihkussa. Koti on muutenkin laitettu sen verran turvalliseksi, että parivuotiaskin voi olla missä huoneessa tahansa loukkaamatta itseään. 

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:21"]Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi se taapero pitäisi sinne vessaan raahata mukana. Mun lapset on selviytyneet ihan ilman traumoja, vaikka ovatkin joskus jopa rääkyneet oven takana. Yleensä nappaan piirretyt päälle, niin voi käydä vaikka pikaisesti suihkussa. Koti on muutenkin laitettu sen verran turvalliseksi, että parivuotiaskin voi olla missä huoneessa tahansa loukkaamatta itseään. 
[/quote]
Mut mitäs jos se lapsi kiipeääkin johonkin yksikseen ja tulee pää edellä alas sillä aikaa kun sä suihkuttelet?

Mä laitan aina oven kiinni, mut en lukkoon. Samantien on aina kaverina 4v ja 2v tytöt, jos ei niin se tarkoittaa, että ennen kuin olen valmis alkaa joku riita tai toista sattuu. -.- En kyllä uskaltais jättää näitä kattoon mitään lastenohjemia kun itsemenen suihkuun, mutta oon kyllä istuttanut tytöt leikkimään leluilla kylppäriin kun olen suihkussakäynyt.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:21"]Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi se taapero pitäisi sinne vessaan raahata mukana. Mun lapset on selviytyneet ihan ilman traumoja, vaikka ovatkin joskus jopa rääkyneet oven takana. Yleensä nappaan piirretyt päälle, niin voi käydä vaikka pikaisesti suihkussa. Koti on muutenkin laitettu sen verran turvalliseksi, että parivuotiaskin voi olla missä huoneessa tahansa loukkaamatta itseään. 
[/quote]
Meidänkin koti on periaatteessa turvallinen, mutta huonekalut ollaan jätetty. Äkkiä kiipeää ja satuttaa itsensä.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:21"]Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi se taapero pitäisi sinne vessaan raahata mukana. Mun lapset on selviytyneet ihan ilman traumoja, vaikka ovatkin joskus jopa rääkyneet oven takana. Yleensä nappaan piirretyt päälle, niin voi käydä vaikka pikaisesti suihkussa. Koti on muutenkin laitettu sen verran turvalliseksi, että parivuotiaskin voi olla missä huoneessa tahansa loukkaamatta itseään.  [/quote] Meidänkin koti on periaatteessa turvallinen, mutta huonekalut ollaan jätetty. Äkkiä kiipeää ja satuttaa itsensä.

[/quote]

Missä vaiheessa ajattelit antaa lapsesi opetella kiipeämään ja tulemaan alas turvallisesti? Minäkin olin ensimmäisen lapsen kanssa paranoidi, kunnes vanha ja viisas neuvolan terkka totesi mun kauhistellessa esikoisen kiipeilyvimmaa, että "niinpä, se on varsin tärkeä taito oppia". Kuopus osasikin tulla nätisti sekä sohvalta että sängyltä alas jo vuoden ikäisenä, eikä kertaakaan ole loukannut itseään.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:36"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:21"]Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi se taapero pitäisi sinne vessaan raahata mukana. Mun lapset on selviytyneet ihan ilman traumoja, vaikka ovatkin joskus jopa rääkyneet oven takana. Yleensä nappaan piirretyt päälle, niin voi käydä vaikka pikaisesti suihkussa. Koti on muutenkin laitettu sen verran turvalliseksi, että parivuotiaskin voi olla missä huoneessa tahansa loukkaamatta itseään.  [/quote] Meidänkin koti on periaatteessa turvallinen, mutta huonekalut ollaan jätetty. Äkkiä kiipeää ja satuttaa itsensä.

[/quote]

Missä vaiheessa ajattelit antaa lapsesi opetella kiipeämään ja tulemaan alas turvallisesti? Minäkin olin ensimmäisen lapsen kanssa paranoidi, kunnes vanha ja viisas neuvolan terkka totesi mun kauhistellessa esikoisen kiipeilyvimmaa, että "niinpä, se on varsin tärkeä taito oppia". Kuopus osasikin tulla nätisti sekä sohvalta että sängyltä alas jo vuoden ikäisenä, eikä kertaakaan ole loukannut itseään.
[/quote]
Siinä vaiheessa kun hän keksii ruveta kiipeilemään.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:25"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:21"]Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi se taapero pitäisi sinne vessaan raahata mukana. Mun lapset on selviytyneet ihan ilman traumoja, vaikka ovatkin joskus jopa rääkyneet oven takana. Yleensä nappaan piirretyt päälle, niin voi käydä vaikka pikaisesti suihkussa. Koti on muutenkin laitettu sen verran turvalliseksi, että parivuotiaskin voi olla missä huoneessa tahansa loukkaamatta itseään.  [/quote] Mut mitäs jos se lapsi kiipeääkin johonkin yksikseen ja tulee pää edellä alas sillä aikaa kun sä suihkuttelet?

[/quote]

No kaikki kiipeilykelpoiset paikat mihin se lapsi voi kiivetä on sellaisia paikkoja, mistä osaa tulla itsekin alas jalat edellä. Opetetaanko teillä lapset tulemaan sohvaltakin alas pää edellä? :D

Kyllä minuakin tämä kiipeily ensin hirvitti, mutta miehellä oli edellisestä avioliitostaan lapsia ja kokemusta kiipeilygeenin omaavista lapsista enemmän kuin minulla - hän opetti jokaisen lapsen kiipeämään ja tulemaan alas turvallisesti sohvapöydältä, sohvalta, jopa ruokapöydältä, ja kun tämä oli opittu, ei se ketään enää kiinnostanut. Suosittelen kokeilemaan, säästää aika lailla hermoja.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:36"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:21"]Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi se taapero pitäisi sinne vessaan raahata mukana. Mun lapset on selviytyneet ihan ilman traumoja, vaikka ovatkin joskus jopa rääkyneet oven takana. Yleensä nappaan piirretyt päälle, niin voi käydä vaikka pikaisesti suihkussa. Koti on muutenkin laitettu sen verran turvalliseksi, että parivuotiaskin voi olla missä huoneessa tahansa loukkaamatta itseään.  [/quote] Meidänkin koti on periaatteessa turvallinen, mutta huonekalut ollaan jätetty. Äkkiä kiipeää ja satuttaa itsensä.

[/quote]

Missä vaiheessa ajattelit antaa lapsesi opetella kiipeämään ja tulemaan alas turvallisesti? Minäkin olin ensimmäisen lapsen kanssa paranoidi, kunnes vanha ja viisas neuvolan terkka totesi mun kauhistellessa esikoisen kiipeilyvimmaa, että "niinpä, se on varsin tärkeä taito oppia". Kuopus osasikin tulla nätisti sekä sohvalta että sängyltä alas jo vuoden ikäisenä, eikä kertaakaan ole loukannut itseään.
[/quote] Jep. "Ei! Sinne EI SAA kiivetä!" Ja tällä tavalla saadaan lapsi kiipeämään (ja putoamaan) heti kun silmä välttää.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:43"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:25"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:21"]Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi se taapero pitäisi sinne vessaan raahata mukana. Mun lapset on selviytyneet ihan ilman traumoja, vaikka ovatkin joskus jopa rääkyneet oven takana. Yleensä nappaan piirretyt päälle, niin voi käydä vaikka pikaisesti suihkussa. Koti on muutenkin laitettu sen verran turvalliseksi, että parivuotiaskin voi olla missä huoneessa tahansa loukkaamatta itseään.  [/quote] Mut mitäs jos se lapsi kiipeääkin johonkin yksikseen ja tulee pää edellä alas sillä aikaa kun sä suihkuttelet?

[/quote]

No kaikki kiipeilykelpoiset paikat mihin se lapsi voi kiivetä on sellaisia paikkoja, mistä osaa tulla itsekin alas jalat edellä. Opetetaanko teillä lapset tulemaan sohvaltakin alas pää edellä? :D

Kyllä minuakin tämä kiipeily ensin hirvitti, mutta miehellä oli edellisestä avioliitostaan lapsia ja kokemusta kiipeilygeenin omaavista lapsista enemmän kuin minulla - hän opetti jokaisen lapsen kiipeämään ja tulemaan alas turvallisesti sohvapöydältä, sohvalta, jopa ruokapöydältä, ja kun tämä oli opittu, ei se ketään enää kiinnostanut. Suosittelen kokeilemaan, säästää aika lailla hermoja.
[/quote]
No mulla ei vielä itsellä ole lapsia, mutta tiedän kyllä että lapsen pitää opetella itse kiipeämään ja tulemaan alas, mutta lähinnä se että jos jotain sattuukin kun aina voi käydä vahinko, vaikka olis miten hyvä jossain ja lapsi muksahtaa päälleen ja menee vaikka tajuttomaksi ja sä oot suihkussa eikä lapsi saa heti apua.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:46"]

No mulla ei vielä itsellä ole lapsia, mutta tiedän kyllä että lapsen pitää opetella itse kiipeämään ja tulemaan alas, mutta lähinnä se että jos jotain sattuukin kun aina voi käydä vahinko, vaikka olis miten hyvä jossain ja lapsi muksahtaa päälleen ja menee vaikka tajuttomaksi ja sä oot suihkussa eikä lapsi saa heti apua.

[/quote]

Jossakin vaiheessa elämää tulee se hetki, jolloin lapsi on täysin vahtimatta jopa 5 minuuttia. Voihan sen kodin virittää täyteen valvontakameroita ja kulkea monitori kourassa tekemässä kotitöitä tai vaihtoehtoisesti raahata sitä lapsikatrasta koko ajan siinä vieressä joka paikassa mukana. Tai sitten voi löysätä pipoa ja antaa sen lapsen oppia ihan itse, että lattia on kova ja putoaminen sattuu. Aika harva putoaa ensimmäisellä kiipeilykerrallaan kirjahyllyn päältä, yleensä ne ovat sellaisia, joiden äiti on ollut siinä vieressä patjan kanssa valmiina heittämään pehmusteet alle kun lapsi horjahtaa.

En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. Se, onko ovi auki vai ei ja onko lapsi mukana vessassa vai ei, ei kyllä vaikuta mitenkään huudon määrään. Huuto tulee joka tapauksessa siitä että istun pöntölle ja kehtaan huolehtia perustarpeistani. Se on aina ollut jotenkin kynnyskysymys.

Vauvavuoden aikana en syönyt lämpimiä aterioita koskaan, koska siitä tuli aina huuto. Vauva saattoi olla sikeässä unessa, mutta jos istuuduin syömään alkoi hirveä karjunta samantien. Nopeasti sitä ehdollistuu jättämään sellaiset ylellisyydet pois päiväohjelmasta. Opettelin syömään pieniä palasia (esim 1/4 omena) silloin tällöin, ettei tule ikävää tunnetta että taas se ateria jäi kesken. Lähtipähän raskauskilot nopeasti ja aika monta kiloa niiden lisäksi. Myös hampaidenpesu, vessassakäyminen, vaatteidenvaihto ja peseytyminen ovat aina aiheuttaneet vastalauseita ja aiheuttavat vieläkin. Pakko niitä on silti tehdä, ja olettaisin ettei lapset sellaisesta traumatisoidu koska elämä heittää luultavasti kovempaakin kestettävää eteen vielä.

Vessaan lapsi on pitänyt ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti. 

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:01"]

En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. Se, onko ovi auki vai ei ja onko lapsi mukana vessassa vai ei, ei kyllä vaikuta mitenkään huudon määrään. Huuto tulee joka tapauksessa siitä että istun pöntölle ja kehtaan huolehtia perustarpeistani. Se on aina ollut jotenkin kynnyskysymys.

Vauvavuoden aikana en syönyt lämpimiä aterioita koskaan, koska siitä tuli aina huuto. Vauva saattoi olla sikeässä unessa, mutta jos istuuduin syömään alkoi hirveä karjunta samantien. Nopeasti sitä ehdollistuu jättämään sellaiset ylellisyydet pois päiväohjelmasta. Opettelin syömään pieniä palasia (esim 1/4 omena) silloin tällöin, ettei tule ikävää tunnetta että taas se ateria jäi kesken. Lähtipähän raskauskilot nopeasti ja aika monta kiloa niiden lisäksi. Myös hampaidenpesu, vessassakäyminen, vaatteidenvaihto ja peseytyminen ovat aina aiheuttaneet vastalauseita ja aiheuttavat vieläkin. Pakko niitä on silti tehdä, ja olettaisin ettei lapset sellaisesta traumatisoidu koska elämä heittää luultavasti kovempaakin kestettävää eteen vielä.

Vessaan lapsi on pitänyt ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti. 

[/quote]

Miksi joku haluaa opettaa lapselleen vauvasta saakka, ettei äiti saa tyydyttää edes perustarpeitaan? Jotain rajaa nyt sentään... olihan tämä vitsi, vai onko tällaisia marttyyrimammoja ihan oikeasti olemassa?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:01"]En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. Se, onko ovi auki vai ei ja onko lapsi mukana vessassa vai ei, ei kyllä vaikuta mitenkään huudon määrään. Huuto tulee joka tapauksessa siitä että istun pöntölle ja kehtaan huolehtia perustarpeistani. Se on aina ollut jotenkin kynnyskysymys.

Vauvavuoden aikana en syönyt lämpimiä aterioita koskaan, koska siitä tuli aina huuto. Vauva saattoi olla sikeässä unessa, mutta jos istuuduin syömään alkoi hirveä karjunta samantien. Nopeasti sitä ehdollistuu jättämään sellaiset ylellisyydet pois päiväohjelmasta. Opettelin syömään pieniä palasia (esim 1/4 omena) silloin tällöin, ettei tule ikävää tunnetta että taas se ateria jäi kesken. Lähtipähän raskauskilot nopeasti ja aika monta kiloa niiden lisäksi. Myös hampaidenpesu, vessassakäyminen, vaatteidenvaihto ja peseytyminen ovat aina aiheuttaneet vastalauseita ja aiheuttavat vieläkin. Pakko niitä on silti tehdä, ja olettaisin ettei lapset sellaisesta traumatisoidu koska elämä heittää luultavasti kovempaakin kestettävää eteen vielä.

Vessaan lapsi on pitänyt ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti. 
[/quote]
Nyt hei hei joku tolkku. Kyllä mun lapsi teki ihan samaa. On siis myös oikea takiainen. Kyllä todellakin huolehdinomasta jaksamisesta. Tarjoan lapselle tekemistä siksi aikaa kun menen vessaan ym. jos ei kelpaa niin sitten huutaa. Ruokaillaan samaan aikaan. Käytin kantoliinaa, kun napero oli ihan pieni. Olen pitänyt sellaista linjaa, että äidin jakamaton huomio ei ole aina saatavilla,äiti tekee muitakin juttuja ja isin on kelvattava hoitajaksi myös. Kun lapsi on alkanut ymmärtää paremmin puhetta niin tekemisen selittäminen on auttanut ja lapsi on oppinut odottamaan!
Ymmärrän kyllä, että väsyneenä ja hormonihuuruisena on houkuttelevaa jättää se ruoka väliin, ettei tule kiukuttelua, mutta eihän sekovin pitkälle kanna. Jossakin välissä se joustaminen täytyy lopettaa ja,mitä isompi lapsi silloin on, sitä tiukemmin hänpitää totutusta palvelusta kiinni! Jos meidän napero olisi saanut tahtonsa läpi, painaisin minä nyt jotain 40kg (ja olisin ehkä seonnut), miehellä ei olisi mitään suhdetta lapseen, kun ei olisi päässyt hoitamaan ja minä varmaan kokisin lapsen jonkinlaiseksi taakaksi eli suhde lapseenolisi kehittynyt vähän kieroon.
Ihan oikeasti, ei se lapsi hammaspesun pituisesta itkusta traumatisoiduvaikka niitä olisi monta päivässä. Ei äidin tarvitse tuollatavallauhrata itseään ja pitkällä välilläse vahingoittaa teidän perhettä.